Juhuu, täällä taas :D Olette niin ihania kun jo kaipailitte. ÄLÄ VAAN ANNA PERIKSI kirjoitti anonyymi jokin aika sitten. Tuo lause on soinut korvissani siitä lähtien, hyvänä rohkaisun lähteenä. Ja kun Sirpa tänään kysyi, mihin olen kadonnut, ajattelin että nyt on nipistettävä hetki aikaa ja kirjoitettava, ennen kuin ilmoitatte minut kokonaan kadonneeksi ;)
En ole antanut periksi - mutta ihan täydellä vauhdilla en ole paaston kanssa kyllä nyt onnistunutkaan. Olen huomannut, että tunnen suurinta inspiraatiota kirjoittaa aina paastopäivinä, joten kun niitä nyt on ollut harvemmin, on kirjoittaminenkin jäänyt. Elämä on myös ollut niin täynnä kaikenlaista, että aikaa ja voimia ei vain ole riittänyt.
Puolentoista kuukauden päästä olen ollut tällä dieetillä vuoden. Suurimman osan ajasta motivaatio ja inspiraatio ovat olleet huippuluokkaa. Vasta nyt ihan viime viikkoina olen huomannut, että "nälkäpäivät" eivät oikein innosta. Uskon syyn löytyvän juuri stressistä ja omasta terveydentilasta. Viimeksi paastopäivä sujui kurjan olon kera, kun vatsa ei tykännyt. Kuvottava olo oli kaverina koko päivän ja sortuminen oli lähellä monta kertaa. Muutama viikko onkin mennyt niin että on ollut yksi paastopäivä viikossa, välillä ei ollenkaan. Tähän väliin mahtui myös yksi flunssa, jonka jälkeen eivät voimat ole palautuneet ennalleen. Keuhkot ovat kipeät, sekä edestä että takaa. Eilen kävin lääkärissä, koska ajattelin että kyseessä voisi olla keuhkoputkentulehdus. Mitään ei kuitenkaan löytynyt. Jomotus jatkuu edelleen, liikkuminen ei huvita, enkä oikein jaksakaan. Mieltä lannistaa jälleen vaivat, joilla ei ole nimeä, eikä sen takia oikein parannuskeinoakaan.
Silti ajattelen, että tämä on vain tällaista tilapäistä kelluntaa. En ole luovuttanut, joten älkää surko. Elämä jatkuu, toivottavasti. Poissa on kuitenkin lähemmäs kaksikymmentä kiloa ja niitä en halua nähdä enää ikinä joten pysykööt siellä minne menivät :) Olen ehkä vähän pettynyt siitä, että kehoni ei ole reagoinut yksinomaan positiivisesti dieettiin. Varsinkin ongelmat vatsan kanssa ovat todella hankalia. Tai oikeastaan paastopäivinä vatsa on ollut aika tyytyväinen ja rauhallinen (sitä kuvotusta lukuun ottamatta). Keikahtaako ruokavalio normipäivinä liian epäterveelliseksi, onko tämä vaihtelu se, mistä keho ei tykkää?
Lääkäri oli hyvin tyytyväinen siihen, että olin jo pudottanut noin paljon painoa, tuumasi vaan että vielä toiset 20 kiloa pois niin sitten hoikkana tyttönä on sydämellä helpompi olla. Niinpä. Sitä kohti siis. Kaamosaika vie voimia mutta jaksetaan silti eteenpäin, vaikka sitten vaihtelevalla vauhdilla ja menestyksellä. Yhdessä <3
