Pikapäivitys: olen niin kultainen. Tirsk...no, olenhan minä tietenkin kultainen luonteeltanikin ainakin silloin tällöin, mutta nyt tämä kyllä johtuu siitä, että olen pakannut seitsemän lahjapakettia ihanaan kultapaperiin, josta irtoili hileitä niin että niitä on nyt kaikkialla... :D Lauantaina on tiedossa kivat nyyttärit/grillijuhlat/koulunlopettajaiset/kesänaloittajaiset ystäväjoukon kanssa ja lapsille on luvassa aarteenetsintää oikein aarrekarttojen kera..
Tässä on paastopäivä kulunut kiireen keskellä aika hyvin, tosin nyt kun on jo ilta, alkaa nälkä kurnia suolissa. Ruoaksi söin nuudelikeittoa, tai se oli oikeastaan vain yksi nuudelipussi mausteineen ja joukkoon marinoituja kanasuikaleita. Oi, olisin niin halunnut syödä kaiken mutta hillitsin itseni. Kalorimäärästä ei tietoa, mutta hyvälle maistui!! Juominen on tahtonut vähän unohtua, ei ole mukamas ehtinyt..Kohta vielä kaurapuuroa - oi nami, kyllä se tuleekin maistumaan..
Vaakaalla en ole käynyt, mutta vatsa on selkeästi pienentynyt joten suunta on oikea.
Näin täällä tänään. Heips!!
torstai 29. toukokuuta 2014
lauantai 24. toukokuuta 2014
24.5 2014
Lasketaanko ruohonleikkuu kuntoiluksi? Siinä tapauksessa olen tänä aamuna kuntoillut neljä tuntia ruohonleikkurin kanssa. Päivän viisain päätös oli herätä jo seitsemältä ja mennä hommiin, vaikka se aamu-uniselle onkin hieman haasteellista. Viimeiset metrit ajelin nimittäin klo 11.30 mielettömässä helteessä ja päässä alkoi jo surista, aamulla oli huomattavasti mukavampaa. Nyt on kiva jatkaa työntekoa sisällä viileässä, ompelukone kutsuu ja pari päivää sitten vaivannut luomisummetus on helpottanut. Juhuu, homma luistaa taas!
Perjantai-aamuna nousin vaakaamaan itseäni vähän apein mielin - ja melkein putosin puntarilta kun näkyvissä oli lukuja joita ei ole näkynyt pariin vuoteen - 97,8 !!!!! Joku ajattelisi että voi KAUHEAA kun tuo on lihava - no, olenhan minä juu, mutta minulle nuo numerot ovat aivan ihania!! Ne nimittäin tarkoittavat että olen nyt laihtunut melkein 15 kiloa!!!!
Ihan varma en nyt ole mistä johtuu, että parissa päivässä katosi kaksi kiloa, mutta epäilen seuraavia syitä: a) kk-kierto turvotti, b) olen pari päivää ottanut kokonaisen nesteenpoistopillerin puolikkaan sijaan ja c) paastopäivä onnistui torstaina hyvin, kalorit pysyivät sallituissa rajoissa (aina ne eivät sitä tee varmaankaan, kun en mittaa) - ai niin ja d) olen hyötyliikkunut puutarhassa lähes joka päivä. Tuosta nesteenpoistopilleristä haluaisin kokonaan eroon, mutta sitä on ollut nyt pakko käyttää kun epäilen nestekertymää jossain päin kehoa. Pelkään kihtiä ihan hirveästi ja siksi tuota lääkettä ei pitäisikään syödä, mutta..No, toivotaan että loppuisi pian.
Eilen heitimme myös talviturkit mereen, lämpötila vedessä noin 15 astetta. Ei siellä paljon uida voinut, liikkuminen sattui kun vesi oli niin kylmää. Mietin että pitäisi hommata se oma vesijuoksuvyö pian, sitten tuleekin kuntoilua joka ikinen päivä, jipii!!
Aamulla koin valtavan ahaa-elämyksen. Melkein joka kesä olen nimittäin ajatellut että voi kun nyt pystyisi olemaan dieetillä, kesällä tulee niin paljon liikuntaa että paino putoaisi helpommin. JA NYT MINÄ OLEN DIEETILLÄ JA VOIN HYÖDYNTÄÄ JOKA IKISEN LIIKKUMISTUOKION JA -MUODON!!!!
Tänään siis positiivisissa tunnelmissa.... :D Ja nyt, ompelukoneen kimppuun!
Perjantai-aamuna nousin vaakaamaan itseäni vähän apein mielin - ja melkein putosin puntarilta kun näkyvissä oli lukuja joita ei ole näkynyt pariin vuoteen - 97,8 !!!!! Joku ajattelisi että voi KAUHEAA kun tuo on lihava - no, olenhan minä juu, mutta minulle nuo numerot ovat aivan ihania!! Ne nimittäin tarkoittavat että olen nyt laihtunut melkein 15 kiloa!!!!
Ihan varma en nyt ole mistä johtuu, että parissa päivässä katosi kaksi kiloa, mutta epäilen seuraavia syitä: a) kk-kierto turvotti, b) olen pari päivää ottanut kokonaisen nesteenpoistopillerin puolikkaan sijaan ja c) paastopäivä onnistui torstaina hyvin, kalorit pysyivät sallituissa rajoissa (aina ne eivät sitä tee varmaankaan, kun en mittaa) - ai niin ja d) olen hyötyliikkunut puutarhassa lähes joka päivä. Tuosta nesteenpoistopilleristä haluaisin kokonaan eroon, mutta sitä on ollut nyt pakko käyttää kun epäilen nestekertymää jossain päin kehoa. Pelkään kihtiä ihan hirveästi ja siksi tuota lääkettä ei pitäisikään syödä, mutta..No, toivotaan että loppuisi pian.
Eilen heitimme myös talviturkit mereen, lämpötila vedessä noin 15 astetta. Ei siellä paljon uida voinut, liikkuminen sattui kun vesi oli niin kylmää. Mietin että pitäisi hommata se oma vesijuoksuvyö pian, sitten tuleekin kuntoilua joka ikinen päivä, jipii!!
Aamulla koin valtavan ahaa-elämyksen. Melkein joka kesä olen nimittäin ajatellut että voi kun nyt pystyisi olemaan dieetillä, kesällä tulee niin paljon liikuntaa että paino putoaisi helpommin. JA NYT MINÄ OLEN DIEETILLÄ JA VOIN HYÖDYNTÄÄ JOKA IKISEN LIIKKUMISTUOKION JA -MUODON!!!!
Tänään siis positiivisissa tunnelmissa.... :D Ja nyt, ompelukoneen kimppuun!
tiistai 20. toukokuuta 2014
20.5 2014
Huokaus..matalapaine saa pään tänään jyskäämään, ei huvittaisi tehdä mitään vaikka hommat kaatuvat jo niskaankin..Aamuinen vaakaus tuotti pettymyksen, en ole laihtunut yhtään, päinvastoin hieman lihonnut. En montaa sataa grammaa mutta kuitenkin. Nämä hetket ovat aina sellaisia vähän vaikeita, ihan pikkuisen tekee silloin mieli luovuttaa vaikka tajuaa toki että se olisi ihan älytöntä. Eilinen paastopäivä vaati ylimääräistä ponnistamista joten olisin niin toivonut palkinnoksi näkeväni kivan tuloksen vaakalla. No ei sitten.
Elämä on juuri nyt todella hektistä, kesät ovat tällaiselle yksityisyrittäjälle sitä kiireisintä aikaa. Olenko kertonut mitä teen työkseni? Freelance-kirjoitustöiden lisäksi pyöritän pientä nettipuotia osoitteessa http://laurasvintage.blogspot.com jossa myyn kierrätysmateriaaleista valmistamiani tuotteita. Juuri nyt tuotteet ovat matkanneet Teijon Masuunille myyntiin ja nyt olen alkamassa yhteistyötä myös toisen puodin kanssa. Pitäisi istua ompelukoneen ääressä ja luoda luoda luoda. Se on niin ihanaa - mutta ei silloin kun päätä särkee, stressi painaa ja luovuus uhkaa tyrehtyä. Arghh...!!!
Liikkuminen on jäänyt nyt myös paitsioon, ainakin mitä tulee kävelyyn. Puutarhassa teen töitä joka päivä minkä kerkiän, mutta se on enemmän sellaista paikallaan olevaa, siemenien kylvämistä jne. Ei siinä kalorit paljon kulu. Helteessä ei tee millään mieli lähteä sauvomaan, lääh ja puuh..Uimaankaan emme ole nyt ehtineet, ehkä seuraavaksi pulahdamme jo mereen?
Joten, jos juuri nyt tulee tekstiä vähän harvakseltaan, älkää hermostuko - täällä ponnistelen edelleen, periksi en anna vaikka paino nyt pilailee kustannuksellani. Kyllä minä se vielä selätän!!! Ja kirjoittelen aina kuin suinkin kerkiän! Joten pysykää kanavalla ;)
Elämä on juuri nyt todella hektistä, kesät ovat tällaiselle yksityisyrittäjälle sitä kiireisintä aikaa. Olenko kertonut mitä teen työkseni? Freelance-kirjoitustöiden lisäksi pyöritän pientä nettipuotia osoitteessa http://laurasvintage.blogspot.com jossa myyn kierrätysmateriaaleista valmistamiani tuotteita. Juuri nyt tuotteet ovat matkanneet Teijon Masuunille myyntiin ja nyt olen alkamassa yhteistyötä myös toisen puodin kanssa. Pitäisi istua ompelukoneen ääressä ja luoda luoda luoda. Se on niin ihanaa - mutta ei silloin kun päätä särkee, stressi painaa ja luovuus uhkaa tyrehtyä. Arghh...!!!
Liikkuminen on jäänyt nyt myös paitsioon, ainakin mitä tulee kävelyyn. Puutarhassa teen töitä joka päivä minkä kerkiän, mutta se on enemmän sellaista paikallaan olevaa, siemenien kylvämistä jne. Ei siinä kalorit paljon kulu. Helteessä ei tee millään mieli lähteä sauvomaan, lääh ja puuh..Uimaankaan emme ole nyt ehtineet, ehkä seuraavaksi pulahdamme jo mereen?
Joten, jos juuri nyt tulee tekstiä vähän harvakseltaan, älkää hermostuko - täällä ponnistelen edelleen, periksi en anna vaikka paino nyt pilailee kustannuksellani. Kyllä minä se vielä selätän!!! Ja kirjoittelen aina kuin suinkin kerkiän! Joten pysykää kanavalla ;)
maanantai 12. toukokuuta 2014
12.5 2014
Sinne meni leipä uuniin...eikös se ole paastopäivälle hyvin sopivaa puuhaa, leipominen meinaan? Niin, voisi ehkä kuvitella että omaan jotenkin masokistisia piirteitä kun kidutan itseäni moisella, mutta ei se ole niin kamalaa kuin luulisi. Vähän pitää tietenkin ponnistella kun se leipä kohta uunista tuoksuvana putkahtaa - mutta ajattelen vaan että huomenna aamiaisella saan sitten tuoretta leipää ;) Ja perhe saa nauttia jo tänään..
Olemme yrittäneet siirtyä pikku hiljaa itse tehtyyn leipään koska a) leipä on niin kallista b) kotona tehty on niin hyvää, varsinkin tuoreena ja c) jauhamme itse jauhot jyvistä joten saamme kaikki vehnän upeat ravintoaineet talteen, kaupan valkoisessa jauhossa ei ole yhtikäs mitään jäljellä. Aikaisemmin mieheni leipoi mutta nyt homma on siirtynyt minulle kun olen päässyt paremmin sinuksi tuon itse jauhetun jauhon kanssa. Se käyttäytyy vähän kuin ruisjauho, tarttuu joka paikkaan kiinni. Laitan ihan vähän kaupan jauhoja jotta saan taikinan irti, mutta vähitellen yritän tästäkin päästä.
Mutta ei minun varsinaisesti pitänyt leivästä puhua, tämä vain oli jotenkin niin huvittava yhdistelmä, paasto ja leipominen..siitä kuntoilustahan minun piti..
Lainasin kirjastosta Rakel Lignellin uuden kirjan jossa hän käsittelee pysyvää painonhallintaa. En ole ihan kaikkea tarkkaan lukenut, mutta tuohon kuntoilujuttuun jäin kiinni ja miettimään sitä. Rakel aloitti ihan pohjalta ja alku oli kovin takkuava ja raskas, tietenkin kun painoa oli paljon. Ajan kanssa hän on kuitenkin hurahtanut liikuntaan täysin ja käyttää siihen nyt noin 10 tuntia viikossa. Kaikkein parasta on kova rääkki, jossa hiki lentää ja paikkoja kivistää.
Hmm..En ymmärrä mikä minua tässä jotenkin ärsyttää. Ymmärrän kyllä että olemme todella erilaisia ja suhde liikuntaan on myös yksilöllinen. On ihan mahtavaa että hän saa liikkumisesta niin valtavan ilon ja tyydytyksen mutta... En voi sille mitään että tulee sellainen olo että menee vähän överiksi..Voihan toki olla että olen myös kateellinen :D Oma liikkumiseni on nimittäin todella kaukana "verta, hikeä ja kyyneleitä"-tyylistä.
Kun tammikuussa aloitin viiskakkosella, aloin myös todella pitkän tauon jälkeen liikkua. Motivaatio oli sen verran korkealla että se antoi voimia mennä, vaikka se ei aluksi ollutkaan kovin kivaa. Sauvakävely tuli kyllä helpommaksi ajan kanssa, lopulta jopa juoksin pieniä matkoja, tv:n laihdutusohjelman innoittamana. Niissähän lähes 200 kiloa painavat ihmisetkin tekevät todella rajua liikuntaa. En kyllä vieläkään oikein tajua miten se on mahdollista ilman että he kuolevat siihen paikkaan mutta.No, pian ensimmäisten juoksujen jälkeen alkoi kunto reistailla. Te, jotka olette lukeneet blogiani pitempään, tiedätte että olen juossut lääkärillä outojen oireiden takia. Kyllä ne ovat mukana vieläkin. Ylävatsalla on luukorsetti, välillä on raskas hengittää sängyssä, varsinkin jos makaan selälläni. Epämiellyttävät tuntemukset ovat saaneet varpailleen. En yksinkertaisesti uskalla revitellä täysillä.
Kysymys kuuluu: kuka tietää voisinko painaa niin kovaa kuin kintuista lähtee ilman että saan sydärin? Olisiko se edes terveellistä minulle? Jotenkin tämä asia häiritsee, tuntuu etten liiku riittävän kovaa jotta siitä olisi hyötyä painonpudotuksessa. Pitäisikö mennä kovempaa, hikoilla enemmän, hengästyä voimakkaammin? Rääkätä enemmän?
Onneksi on niin, että liikunnalla ei ole kuin 20 prosentin osuus painonpudotuksessa, 80 prosenttia riippuu ruokavaliosta. On totta että liikkuminen tukee laihtumista todella hyvin ja on tietenkin muutenkin tarpeellista terveyden ja hyvän kunnon ylläpitämiseksi. Mutta ilmeisesti se, etten käytä elämästäni jättiosaa liikuntaan, ei kuitenkaan kaada hyvää dieettiä.
Itse uskon ehkä enemmän jossain määrin lempeään liikkumiseen. Minun kehoni ei ole sellainen, että sille tekisi hyvää olla rääkättävänä - vaikka niin jo välillä luulin. Tai kuka tietää, ehkä tuokin vaihe tulee jossain kohtaa tätä dieettiä. Onhan minulla kuitenkin vielä aika paljon ylimääräistä kannettavana..Vedessä liikkuminen on osoittautunut minun jutukseni, siellä olen kevyt ja voin liikkua ketterästi ja suhteellisen nopeasti. Vesi tekee minut kevyeksi ja säästää näin niveliä ja muita osia, jotka rasittuvat painon alla. Tähän vuodenaikaan liikuntaa tulee myös puutarhatöissä, tosin ne eivät todellakaan ole kovin selkäystävällisiä puuhia.
Olisi kiva kuulla miten te liikutte, varsinkin jos painoa on enemmän? Mitkä lajit ovat osoittautuneet toimiviksi ja mukaviksi?
Olemme yrittäneet siirtyä pikku hiljaa itse tehtyyn leipään koska a) leipä on niin kallista b) kotona tehty on niin hyvää, varsinkin tuoreena ja c) jauhamme itse jauhot jyvistä joten saamme kaikki vehnän upeat ravintoaineet talteen, kaupan valkoisessa jauhossa ei ole yhtikäs mitään jäljellä. Aikaisemmin mieheni leipoi mutta nyt homma on siirtynyt minulle kun olen päässyt paremmin sinuksi tuon itse jauhetun jauhon kanssa. Se käyttäytyy vähän kuin ruisjauho, tarttuu joka paikkaan kiinni. Laitan ihan vähän kaupan jauhoja jotta saan taikinan irti, mutta vähitellen yritän tästäkin päästä.
Mutta ei minun varsinaisesti pitänyt leivästä puhua, tämä vain oli jotenkin niin huvittava yhdistelmä, paasto ja leipominen..siitä kuntoilustahan minun piti..
Lainasin kirjastosta Rakel Lignellin uuden kirjan jossa hän käsittelee pysyvää painonhallintaa. En ole ihan kaikkea tarkkaan lukenut, mutta tuohon kuntoilujuttuun jäin kiinni ja miettimään sitä. Rakel aloitti ihan pohjalta ja alku oli kovin takkuava ja raskas, tietenkin kun painoa oli paljon. Ajan kanssa hän on kuitenkin hurahtanut liikuntaan täysin ja käyttää siihen nyt noin 10 tuntia viikossa. Kaikkein parasta on kova rääkki, jossa hiki lentää ja paikkoja kivistää.
Hmm..En ymmärrä mikä minua tässä jotenkin ärsyttää. Ymmärrän kyllä että olemme todella erilaisia ja suhde liikuntaan on myös yksilöllinen. On ihan mahtavaa että hän saa liikkumisesta niin valtavan ilon ja tyydytyksen mutta... En voi sille mitään että tulee sellainen olo että menee vähän överiksi..Voihan toki olla että olen myös kateellinen :D Oma liikkumiseni on nimittäin todella kaukana "verta, hikeä ja kyyneleitä"-tyylistä.
Kun tammikuussa aloitin viiskakkosella, aloin myös todella pitkän tauon jälkeen liikkua. Motivaatio oli sen verran korkealla että se antoi voimia mennä, vaikka se ei aluksi ollutkaan kovin kivaa. Sauvakävely tuli kyllä helpommaksi ajan kanssa, lopulta jopa juoksin pieniä matkoja, tv:n laihdutusohjelman innoittamana. Niissähän lähes 200 kiloa painavat ihmisetkin tekevät todella rajua liikuntaa. En kyllä vieläkään oikein tajua miten se on mahdollista ilman että he kuolevat siihen paikkaan mutta.No, pian ensimmäisten juoksujen jälkeen alkoi kunto reistailla. Te, jotka olette lukeneet blogiani pitempään, tiedätte että olen juossut lääkärillä outojen oireiden takia. Kyllä ne ovat mukana vieläkin. Ylävatsalla on luukorsetti, välillä on raskas hengittää sängyssä, varsinkin jos makaan selälläni. Epämiellyttävät tuntemukset ovat saaneet varpailleen. En yksinkertaisesti uskalla revitellä täysillä.
Kysymys kuuluu: kuka tietää voisinko painaa niin kovaa kuin kintuista lähtee ilman että saan sydärin? Olisiko se edes terveellistä minulle? Jotenkin tämä asia häiritsee, tuntuu etten liiku riittävän kovaa jotta siitä olisi hyötyä painonpudotuksessa. Pitäisikö mennä kovempaa, hikoilla enemmän, hengästyä voimakkaammin? Rääkätä enemmän?
Onneksi on niin, että liikunnalla ei ole kuin 20 prosentin osuus painonpudotuksessa, 80 prosenttia riippuu ruokavaliosta. On totta että liikkuminen tukee laihtumista todella hyvin ja on tietenkin muutenkin tarpeellista terveyden ja hyvän kunnon ylläpitämiseksi. Mutta ilmeisesti se, etten käytä elämästäni jättiosaa liikuntaan, ei kuitenkaan kaada hyvää dieettiä.
Itse uskon ehkä enemmän jossain määrin lempeään liikkumiseen. Minun kehoni ei ole sellainen, että sille tekisi hyvää olla rääkättävänä - vaikka niin jo välillä luulin. Tai kuka tietää, ehkä tuokin vaihe tulee jossain kohtaa tätä dieettiä. Onhan minulla kuitenkin vielä aika paljon ylimääräistä kannettavana..Vedessä liikkuminen on osoittautunut minun jutukseni, siellä olen kevyt ja voin liikkua ketterästi ja suhteellisen nopeasti. Vesi tekee minut kevyeksi ja säästää näin niveliä ja muita osia, jotka rasittuvat painon alla. Tähän vuodenaikaan liikuntaa tulee myös puutarhatöissä, tosin ne eivät todellakaan ole kovin selkäystävällisiä puuhia.
Olisi kiva kuulla miten te liikutte, varsinkin jos painoa on enemmän? Mitkä lajit ovat osoittautuneet toimiviksi ja mukaviksi?
torstai 8. toukokuuta 2014
8.5 2014
Ei hätää, olen edelleenkin hengissä :) Hassua miten tämä kirjoittaminen välillä takkuaa, ei saa millään aikaiseksi kirjoittaa yhtään mitään. Mutta onhan se niinkin, että elämän pitää olla muutakin kuin vaan bloggailua vai mitä ;)
Olen pari päivää miettinyt että mihin suuntaan oikein lähtisin tätä blogia viemään. Eihän kukaan jaksa lukea aina samantyylisiä päiväyksiä "tänään on paastopäivä", "eilen oli paastopäivä" jne..Kuitenkin, tästä seikkailustahan minun on tarkoitus täällä kirjoittaa. Mutta välillä kaipaan ehkä vähän syvällisempää otetta teksteihin, ettei menisi saman toistoksi. Nälkä kasvaa syödessä - ja tarkoitan siis nyt tätä kirjoittamista, joten älkää olko yhtään huolissanne :D
Maha on täynnä uunissa höyrytettyä kuhaa, höyrykeitettyjä vihanneksia ja paistettuja herkkusieniä. Aika höyryssä taidan siis nyt olla :D Hyvälle maistui. Kaloreista ei mitään käsitystä, mutta en edelleenkään ole niiden kanssa niin tuikitarkka. Ihan pieleen ei kai ole vieläkään mennyt koska pikku hiljaa paino laskee. Viimeksi punnitessa näkyi jo kahdeksankin, tosin se ensimmäinen numero on vielä 9 :) Suunta on kuitenkin ehdottomasti oikea.
Hah, nyt vasta tajusin että juuri tasan tänään tulee neljä kuukautta ensimmäisestä paastopäivästäni!! Ja painonpudotus nyt siis aika lähellä 14 kg eli todella tyytyväinen saa olla! Alussa painoa lähti huomattavasti nopeammin, mutta olin myös tarkempi syömisieni kanssa. Liikuinkin enemmän, nyt alun vouhotus on ehkä vähän laantunut. Se on sekä hyvä että ei niin hyvä. Olisi ihan kiva jos painonlasku olisi vähän nopeampaa, toisaalta en mitään kauheaa rääkkiä jaksaisi kovin pitkään vaan putoaisin vanhoihin uomiin nopeasti. Näiden neljän kuukauden aikana en ole pudonnut mihinkään. Normipäivinä tulee syötyä suklaata ja kakkuja muutenkin kuin viikonloppuna, tähän toivoisin muutosta. Ja uskon että myös painonpudotus olisi nopeampaa jos ne herkut pysyisivät viikonlopuissa. Jo ihan tyttären takia toivoisin että voisin saada tähän muutoksen, hänen on vaikea ymmärtää että koska minä paastoan, viikollakaan syöty makea ei välttämättä lihota. Hän taas ei (tietenkään) paastoa joten kaikki makea jää. Varon visusti asiasta saarnaamista koska he helposti johtaa vain päinvastaiseen reaktioon (kuten itse varsin hyvin tiedän) mutta miten käsitellä tätä asiaa niin että lapsikin kokisi sen rakentavana ja hyvänä? Onko teillä ehdotuksia? Eli miten saada lapsi suhtautumaan positiivisesti siihen että makeaa vain viikonloppuna?? Heh, ja miten saada minut suhtautumaan siihen positiivisesti :D
Yhden hyvän keinon olen havainnut ja se on sokerittomat karkit. Meillä koko perhe mussuttaa nykyään Dietorelle-hedelmäkarkkeja, tosin ihan vain muutamia ettei tule rakettilähtö hotelli helpotukseen. Ne kun ovat laksatiivisia, kuten useimmat sokerittomat karkit :D Näiden avulla on vähän helpotettu viikolla iskevää karkkihimoa.
Itse asiassa olen huomannut, että suhteeni karkkeihin on hieman muuttunut. Suklaa maistuu nykyään monesti vähän ällömakealta, jotkut lajit ovat jääneet kokonaan kauppaan. Tumma suklaa toimii paremmin. Makeanhimo talttuisi todella pienellä määrällä, jo ehkä yhdellä tai kahdella palalla. Mutta miten saada korvien välinen asenne muuttumaan. Että ei tarvitse syödä koko levyä vaan ihan tosi voi lopettaa jo muutaman palan jälkeen? Päässä on suurin laihduttajan vihollinen, nimittäin ne vanhat, tutut - ja väärät - ajatusmallit! Vaatii työstämistä, totta vieköön...
No niin. Olen siis herännyt taas henkiin, mitä tulee kirjoittamiseen täällä. Toivottavasti lähipäivinä lisää tekstiä, vielä jäi hampaankoloon asiaa kuntoilusta. Mutta ei nyt kirjoiteta enempää että jaksatte kahlata tämän tekstin läpi. Heippa!
Olen pari päivää miettinyt että mihin suuntaan oikein lähtisin tätä blogia viemään. Eihän kukaan jaksa lukea aina samantyylisiä päiväyksiä "tänään on paastopäivä", "eilen oli paastopäivä" jne..Kuitenkin, tästä seikkailustahan minun on tarkoitus täällä kirjoittaa. Mutta välillä kaipaan ehkä vähän syvällisempää otetta teksteihin, ettei menisi saman toistoksi. Nälkä kasvaa syödessä - ja tarkoitan siis nyt tätä kirjoittamista, joten älkää olko yhtään huolissanne :D
Maha on täynnä uunissa höyrytettyä kuhaa, höyrykeitettyjä vihanneksia ja paistettuja herkkusieniä. Aika höyryssä taidan siis nyt olla :D Hyvälle maistui. Kaloreista ei mitään käsitystä, mutta en edelleenkään ole niiden kanssa niin tuikitarkka. Ihan pieleen ei kai ole vieläkään mennyt koska pikku hiljaa paino laskee. Viimeksi punnitessa näkyi jo kahdeksankin, tosin se ensimmäinen numero on vielä 9 :) Suunta on kuitenkin ehdottomasti oikea.
Hah, nyt vasta tajusin että juuri tasan tänään tulee neljä kuukautta ensimmäisestä paastopäivästäni!! Ja painonpudotus nyt siis aika lähellä 14 kg eli todella tyytyväinen saa olla! Alussa painoa lähti huomattavasti nopeammin, mutta olin myös tarkempi syömisieni kanssa. Liikuinkin enemmän, nyt alun vouhotus on ehkä vähän laantunut. Se on sekä hyvä että ei niin hyvä. Olisi ihan kiva jos painonlasku olisi vähän nopeampaa, toisaalta en mitään kauheaa rääkkiä jaksaisi kovin pitkään vaan putoaisin vanhoihin uomiin nopeasti. Näiden neljän kuukauden aikana en ole pudonnut mihinkään. Normipäivinä tulee syötyä suklaata ja kakkuja muutenkin kuin viikonloppuna, tähän toivoisin muutosta. Ja uskon että myös painonpudotus olisi nopeampaa jos ne herkut pysyisivät viikonlopuissa. Jo ihan tyttären takia toivoisin että voisin saada tähän muutoksen, hänen on vaikea ymmärtää että koska minä paastoan, viikollakaan syöty makea ei välttämättä lihota. Hän taas ei (tietenkään) paastoa joten kaikki makea jää. Varon visusti asiasta saarnaamista koska he helposti johtaa vain päinvastaiseen reaktioon (kuten itse varsin hyvin tiedän) mutta miten käsitellä tätä asiaa niin että lapsikin kokisi sen rakentavana ja hyvänä? Onko teillä ehdotuksia? Eli miten saada lapsi suhtautumaan positiivisesti siihen että makeaa vain viikonloppuna?? Heh, ja miten saada minut suhtautumaan siihen positiivisesti :D
Yhden hyvän keinon olen havainnut ja se on sokerittomat karkit. Meillä koko perhe mussuttaa nykyään Dietorelle-hedelmäkarkkeja, tosin ihan vain muutamia ettei tule rakettilähtö hotelli helpotukseen. Ne kun ovat laksatiivisia, kuten useimmat sokerittomat karkit :D Näiden avulla on vähän helpotettu viikolla iskevää karkkihimoa.
Itse asiassa olen huomannut, että suhteeni karkkeihin on hieman muuttunut. Suklaa maistuu nykyään monesti vähän ällömakealta, jotkut lajit ovat jääneet kokonaan kauppaan. Tumma suklaa toimii paremmin. Makeanhimo talttuisi todella pienellä määrällä, jo ehkä yhdellä tai kahdella palalla. Mutta miten saada korvien välinen asenne muuttumaan. Että ei tarvitse syödä koko levyä vaan ihan tosi voi lopettaa jo muutaman palan jälkeen? Päässä on suurin laihduttajan vihollinen, nimittäin ne vanhat, tutut - ja väärät - ajatusmallit! Vaatii työstämistä, totta vieköön...
No niin. Olen siis herännyt taas henkiin, mitä tulee kirjoittamiseen täällä. Toivottavasti lähipäivinä lisää tekstiä, vielä jäi hampaankoloon asiaa kuntoilusta. Mutta ei nyt kirjoiteta enempää että jaksatte kahlata tämän tekstin läpi. Heippa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)