17.12 2014

Huomenta vaan kaikille :) En suinkaan ole kadonnut kartalta, mutta sairastamisten ja valtavien työkiireiden takia oma paasto on ollut kokonaan katkolla. Olen paastopaastolla, heh :D Voi olla että pari kiloa on hiippaillut takaisin tässä pyörityksessä, mutta niitä en sure. Olen päättänyt että tammikuussa jatkan sitten uusin voimin, mennään nyt tämä vuosi loppuun vähän rennommin. Paastopäivien puuttuessa ei sitten ole kirjoittelukaan oikein innostanut, ymmärrätte varmasti.

Mutta kuten sanottu, tammikuussa uusin voimin "back to business" :D

Toivon teille kaikille lukijoille oikein ihania vapaapäiviä loppuvuodeksi - muistattehan myös rentoutua ja vähän herkutellakin. Olemme kaikki sankareita ja eteenpäin mennään. Halit <3

6.11 2014

Juhuu, täällä taas :D Olette niin ihania kun jo kaipailitte. ÄLÄ VAAN ANNA PERIKSI kirjoitti anonyymi jokin aika sitten. Tuo lause on soinut korvissani siitä lähtien, hyvänä rohkaisun lähteenä. Ja kun Sirpa tänään kysyi, mihin olen kadonnut, ajattelin että nyt on nipistettävä hetki aikaa ja kirjoitettava, ennen kuin ilmoitatte minut kokonaan kadonneeksi ;)

En ole antanut periksi - mutta ihan täydellä vauhdilla en ole paaston kanssa kyllä nyt onnistunutkaan. Olen huomannut, että tunnen suurinta inspiraatiota kirjoittaa aina paastopäivinä, joten kun niitä nyt on ollut harvemmin, on kirjoittaminenkin jäänyt. Elämä on myös ollut niin täynnä kaikenlaista, että aikaa ja voimia ei vain ole riittänyt.

Puolentoista kuukauden päästä olen ollut tällä dieetillä vuoden. Suurimman osan ajasta motivaatio ja inspiraatio ovat olleet huippuluokkaa. Vasta nyt ihan viime viikkoina olen huomannut, että "nälkäpäivät" eivät oikein innosta. Uskon syyn löytyvän juuri stressistä ja omasta terveydentilasta. Viimeksi paastopäivä sujui kurjan olon kera, kun vatsa ei tykännyt. Kuvottava olo oli kaverina koko päivän ja sortuminen oli lähellä monta kertaa. Muutama viikko onkin mennyt niin että on ollut yksi paastopäivä viikossa, välillä ei ollenkaan. Tähän väliin mahtui myös yksi flunssa, jonka jälkeen eivät voimat ole palautuneet ennalleen. Keuhkot ovat kipeät, sekä edestä että takaa. Eilen kävin lääkärissä, koska ajattelin että kyseessä voisi olla keuhkoputkentulehdus. Mitään ei kuitenkaan löytynyt. Jomotus jatkuu edelleen, liikkuminen ei huvita, enkä oikein jaksakaan. Mieltä lannistaa jälleen vaivat, joilla ei ole nimeä, eikä sen takia oikein parannuskeinoakaan.

Silti ajattelen, että tämä on vain tällaista tilapäistä kelluntaa. En ole luovuttanut, joten älkää surko. Elämä jatkuu, toivottavasti. Poissa on kuitenkin lähemmäs kaksikymmentä kiloa ja niitä en halua nähdä enää ikinä joten pysykööt siellä minne menivät :) Olen ehkä vähän pettynyt siitä, että kehoni ei ole reagoinut yksinomaan positiivisesti dieettiin. Varsinkin ongelmat vatsan kanssa ovat todella hankalia. Tai oikeastaan paastopäivinä vatsa on ollut aika tyytyväinen ja rauhallinen (sitä kuvotusta lukuun ottamatta). Keikahtaako ruokavalio normipäivinä liian epäterveelliseksi, onko tämä vaihtelu se, mistä keho ei tykkää?

Lääkäri oli hyvin tyytyväinen siihen, että olin jo pudottanut noin paljon painoa, tuumasi vaan että vielä toiset 20 kiloa pois niin sitten hoikkana tyttönä on sydämellä helpompi olla. Niinpä. Sitä kohti siis. Kaamosaika vie voimia mutta jaksetaan silti eteenpäin, vaikka sitten vaihtelevalla vauhdilla ja menestyksellä. Yhdessä <3

29.9 2014

Tiedättekö tunteen, kun paastopäivä vaan menee ihan totaalisesti  pyrstölleen? No, näin kävi minulle tänään. Tai siis jo aamulla päätin, että tänään en vaan jaksa. Viikonloppuna olimme reissussa ja väsymys painoi hartioita vielä aamulla. Ajatus aamiaisesta ilman leipää oli vain liikaa.

Paasto siis jäi tältä päivältä - ja päivä muuttuikin sitten oikein sokerihumalan riemujuhlaksi. En edes kehtaa kertoa mitä kaikkea olen jo tähän mennessä syönyt, tuntuu vaan että makeaa uppoaisi ihan tolkuttomasti. Heh...jotenkin se huvittaa, taitaa tämä rouva olla nyt ihan sekaisin :D Mutta ei se mitään. Ei tämä homma yhteen karkkipäivään kaadu.

Ei mulla tänään muuta. Tirsk... :D

27.9 2014

Perjantaiaamuna tunsin itseni hoikemmaksi kuin koskaan ja tanssahtelin tyytyväisenä puntarille. Se näytti kilon enemmän kuin tiistaina. Höh. Mutta tästähän me emme lannistu vaan porskutamme eteenpäin. Suunta on pitkällä aikavälillä kuitenkin alaspäin - ja tässä tapauksessahan se on hyvä juttu, vai kuinka ;) Laskeskelin juuri että olen nyt ollut viiskakkosella noin yhdeksän kuukautta ja painoa on nyt siis pudonnut 18 kiloa. Se tarkoittaa keksimäärin kaksi kiloa kuukaudessa, eli puoli kiloa viikossa. Se on tietääkseni suositusten mukaan ihanteellinen pudotus, silloin kun tavoitellaan pysyvää tilaa, ei vain nopeaa laihtumista. Toki alussa painoa putosi vauhdilla, liikuin enemmän ja jaksoin normipäivinäkin olla tiukempi. En silti ala nyt ruoskia itseäni "miksi et enää pysy tiukalla linjalla"-tyyliin. Tiedän ja tunnen itseni. Syyllistäminen, pakottaminen ja itseni ruoskiminen eivät tuota hyvää tulosta. On muistettava olla itseään kohtaan myös lempeä, menemättä kuitenkaan lepsuilun puolelle.

Oikeastaan pompahdin kirjoittamaan teille tänäänkin koska edellinen postaus sai aikaan reaktion. Puhuin "nimeltä mainitsemattoman" kommentista ja sain siihen palautetta. Se, onko kyseessä yksi ja sama nimeltä mainitsematon, jää tosin epäselväksi. Toivon ettei asiaa jäänyt pohtimaan useampikin nimetön henkilö, se kun ei tässä ollut se avainasia. Jos olisin halunnut kiinnittää huomion johonkuhun yksittäiseen henkilöön, olisin toki voinut mainita nimen. Mutta kun en sitä halunnut, vaan enemmänkin huomion lausuttuun kommenttiin.

Niin, myönnetään, pahoitin siitä ensin mieleni. Ihminen jolla ei ole itsellä paino-ongelmia, ei voi tietää minkälaisten myllyjen läpi ylipainoinen henkilö on mennyt. Hän ei voi myöskään tietää, kuinka suuri asia jo muutamasta kilosta eroon pääseminen on. Tämän ymmärtää vain toinen saman läpikäynyt henkilö. Siksi on siis luonnollista, että joskus tulee paha mieli. Ylipainoisiin ihmisiin kohdistetaan aika useinkin sanoja, jotka pureutuvat läskien alla olevaan mieleen ja sydämeen, vaikka sanoja ei edes loukkaamaan  olisi tarkoittanut.

Mutta asialla on myös toinen puoli. Molemmat kommentit saivat aikaan myös positiivista mietiskelyä. Oli ihan hyvä itsekin jäädä miettimään, mistä omat paino-ongelmat juontavat juurensa. Alkuperää ei aina ole helppo löytää, joskus on vaikeaa myös olla itselleen riittävän rehellinen. Oletko sinä joka tätä luet, ja kamppailet ehkä liikakilojen kanssa, miettinyt asiaa tältä kannalta? Oletko löytänyt syitä omaan ylipainoosi? Tähän ei tarvitse välttämättä vastata, onhan kysymys aika henkilökohtainen. Mutta esitän sen retorisena Sitä voi olla mielenkiintoista miettiä, vaikka sitten vain omassa mielessään.

Toinen kommentti "mihin on hävinnyt ystävällinen ja positiivinen Laura" sai minut myös ajattelemaan, mikä on aina hyvä. Mietin, onko yhdeksän kuukauden elämäntaparemontti muuttanut minua ihmisenä? Sen voin sanoa ihan heti, että reagointi kielteiseen kommenttiin ei tee minusta epäystävällistä ja negatiivista ;) Mutta olenko muuttunut jotenkin muuten?

Uskoisin että olen saanut lisää itseluottamusta. Huonon itsetunnon kanssa olen taistellut niin pitkään kun voin muistaa. Syytä tähän en tiedä vieläkään. Minua on aina rakastettu, enkä koe että olisin joutunut kuulemaan olevani epäonnistunut tai muuta kielteistä, ainakaan läheisiltäni, jotka tässä ovat avainasemassa. Aikaisemmat lässähdykset painonpudotuksen saralla ovat syöneet omanarvontuntoa vielä lisää. Viiskakkosen myötä on koko ajatuskuva muuttunut. Ette usko miten mullistava kokemus se on ollut, vieläpä tässä iässä! Oppia ihan oikeasti rakastamaan itseään, olemaan tyytyväinen saavutukseensa ja oppimaan myös armollisuutta, että pienet repsahdukset eivät olekaan kaiken loppu vaan ainoastaan pieni notkahdus. Jos polvet notkahtavat, emmehän silloinkaan lysähdä lattialle ja ala hokea että "en minä osaa enää kävellä" :D Sisäinen ryhtini on oiennut, ulkoiseen ryhtiin olisi hyvä saada se rautakorsetti avuksi. Hieman hmm.. "etupainoisena" olen vuosikaudet kävellyt hieman "lysyssä", tätä ei olekaan niin helppo korjata..

Voi olla että minusta on tullut myös rohkeampi. Kun tajuaa pystyvänsä jossain elämän alueella suurempiin tekoihin kuin olisi luullut, on tie auki tähtiin. No, ainakin teoriassa, mutta kuitenkin. Kyllä se eittämättä vaikuttaa siihen, miten elämäänsä sen jälkeen kulkee.

Siispä sinä "nimeltä mainitsematon", älä ole pahoillasi kommentistasi. Se sai aikaan monta hyvää ajatusta :)

Jotta tämä nyt ei menisi liian syvälliseksi, kevennetään tähän loppuun: tiedättekö tunteen kun vaatekaupassa tai kirpputorilla kokeilet vaatetta ja toteat sen olevan hieman liian tiukka? Ajatus: "ostan sen silti, jos vaikka vähän laihtuisin", on lähinnä itsensä pettämistä. Yleensähän käy kuitenkin toisinpäin. Kyseinen vaate joutuu kasaan muiden "kutistuneiden" vaatteiden kanssa..No, eilen kokeilin ihanaa eläinkuosista pusakkaa ja se tosiaan oli ehkä ihan hieman jämpti. Ajattelin: ostan sen silti, kohta olen kuitenkin vähän hoikempi". Ja tiedättekö mitä? Tällä kertaa se onkin ihan totta, eikä vain harha-ajatus!!! Mukavaa viikonloppua!!

ps. Tuli tässä mieleen, että jos joku haluaa keskustella kirjoittamieni asioiden tiimoilta tai kysyä jotain esim. dieettiin liittyvää mieluummin yksityisesti kuin tässä näkyvin julkisin kommentein, saa minuun toki ottaa yhteyttä myös sähköpostilla, osoite on laura.sychold(at)gmail.com

25.9 2014

Häh - ei voi olla mahdollista, onko täältä hävinnyt tekstejä??!! Eihän siitä voi olla mitenkään kaksikymmentä päivää kun minä viimeksi kirjoittelin??? Vai voiko?? Tunnen itseni hieman vainoharhaiseksi, mutta ihan tosi tuntuu että olisin tässä välissäkin jotain tänne rustannut. Tai voihan se olla että olen AJATELLUT rustata, mutta toteutus on jäänyt. Voi kamalaa, suonette anteeksi tämän pitkän hiljaisuuden - taas jälleen kerran.. :(

Mutta anyway - I´m back in business!!! Eli nyt on saatu tähän paastoamiseen vähän parempaa ryhtiä, toista viikkoa on nyt ollut jälleen kaksi paastopäivää viikossa, tänään tämän viikon toinen. Tiistaina meinasin taas lentää selälleni silkasta hämmästyksestä, kun vaaka näytti..... 93,8 kg!!! Oikeastaan kun miettii, niin vähän hävettää kirjoittaa näkyviin noin isoja lukuja vielä. Joku varmaan ajattelee että "MITEN se ihminen VOI olla niin lihava???" Niin, kyllä meitä ylipainoisia vaan on tämäkin maa pullollaan. Ja kyllä, painan edelleen aika paljon liikaa. Mutta tätä asiaa pitääkin katsoa toiselta näkökulmalta - nimittäin että painan nyt lähestulkoon KAKSIKYMMENTÄ KILOA VÄHEMMÄN kuin aloittaessani. SE, arvoisat lukijat, on aikamoinen saavutus!!

Suonette anteeksi versaalit, tiedän että se oikeastaan merkitsee huutamista. Mutta vähän tekisi nyt kyllä mielikin huutaa. Eräs nimeltä mainitsematon henkilö kun oli äidilleni päivitellyt (jo kauan sitten mutta asia nousi nyt mieleeni) että miten sillä teidän Lauralla on noin pahoja paino-ongelmia, kun ei teillä vanhemmilla niitä juurikaan ole ollut?

Niin, miksi ihmisestä tulee ylipainoinen? Syitä voi olla lukuisia. Toisilla kyse on aineenvaihdunnan häiriöistä, kilpirauhasongelmista, tai muista sairauksista. Itselläni syynä lähinnä lienee a) jonkinasteinen perinnöllisyys ylipainoon (kyllä, isälläni OLI paino-ongelmia useaankin otteeseen elämänsä aikana eikä äitikään aina ole kovin hoikka ollut), b) lapsuudessa opitut tavat ja myös se, että kun on paha mieli, syöminen lohduttaa, c) huono itsehillintä, d) vääränlaiset ruokailu- ja juomatottumukset, e) huonot liikkumistottumukset ja f) ikä. Eikö tuossa jo ole aika vaikuttava luettelo syitä? Jos nyt asia vielä oli jollekulle epäselvä ;)

No, huutaminen sikseen. Tämän paastopäivän aloitin hieman uhkarohkeasti - minulla oli nimittäin hyvin vähän "eväitä" päivää varten eikä tietoakaan siitä, mitä söisin. Se ei ole kovin viisasta. Riski sortua syömään "kiellettyjä" herkkuja kun on silloin suurempi. No, kummasti kuitenkin kaapista löytyi sopivia tarvikkeita: aamiaiseksi söin muutaman viipaleen keittokinkkua (6 kaloria/viipale), yhden keitetyn munan sekä yhden tomaatin. Palanpainikkeeksi mukillinen kahvia punaisen (juu-u!) maidon ja hunajan (juujuu!) kanssa.

Päivällisen väkersin juureksista, jotka sattuivat löytymään: pieni pala palsternakkaa, puolikas bataatti, iso porkkana, pieni purjo, yksi sipuli ja valkosipuli, kaksi pientä perunaa sekä tilkka vähärasvaista kermaa, pippuria ja soijakastiketta. Näistä syntyi ihana sosekeitto. Ei ehkä ihan täydellinen paastoruoka, muistelen että bataatti on aika kaloripitoinen, mutta toisaalta en lisännyt lihaa tai kalaa. Vähän paistettuja tatteja ja sipulia kyllä heitin päälle. Ai että maistui hyvälle, varsinkin kun ruokailua edelsi aika hmm..dramaattinen kuntoilujakso.

Olemme parina päivänä käyneet tyttären kanssa lähimetsissä etsimässä sieniä, eilen saimmekin mojovan saaliin kun kannoimme kotiin kuusi kiloa herkkuja! Koska metsässä liikkuminen on tuntunut mielekkäämmältä kuntoilulta kuin vain tietä pitkin talsiminen, lähdimme liikkeelle myös tänään. Tarkoitus oli tehdä lenkki aivan tutuissa maisemissa, turvallisen etäisyyden päässä tutusta tiestä. Mutta kuinkas sitten kävikään - mehän nimittäin eksyimme. Hyvin vaivaisilla suunnistustaidoilla, terveellä maalaisjärjellä, rauhallisella ajattelulla  ja tyttären yllin tunnilta opituilla metodeilla onnistuimme kuitenkin lopulta löytämään takaisin oikealle tielle. Mutta ennen sitä saimme rämpiä ja kiipeillä niin että hiki valui. Ehkä se valui vähän myös siksi, että pelko alkoi puristaa sydäntä. Entä jos emme löydäkään takaisin? Onneksi mukana oli kännykkä, jos emme millään olisi löytäneet kotiin.. Eksyminen ei ole mikään kiva tunne. Kaksi tuntia rämpimistä, se oli oikein tehokasta liikuntaa :) Nyt täällä kotona makaavat reporankana yksi tytär, yksi koira sekä allekirjoittanut :D No, kuluipahan ainakin kaloreita ja näimme todella hienoja uusia maisemia ja kallioita ;)

Tuli tässä mieleen että pitäisi ottaa taas sellainen "minä nyt"-kuva. Kokovartalokuvaa ei nyt juuri ole saatavilla, mutta tässä teille hieman tärähtänyt omakuva naamataulusta. On se kaventunut, on se ;)

Ja jotta totuus ei unohtuisi: tässä teille kuva samaisesta naisesta tammikuussa 2014 (huh, tekee ihan pahaa, mutta tosiasioitahan nämä ovat):

4.9 2014

Laitetaanpa vähän väliaikatiedotetta..Nyt on vierähtänyt jo useampi viikko ilman yhden yhtäkään paastopäivää. En olisi uskonut tällaista kautta tulevan, sen verran hyvin on tämä viiskakkonen sujunut..Mutta elämä on arvaamatonta, koskaan ei tiedä mitä kulman takana on.

Pari viikkoa sitten sain - viidentoista vuoden tauon jälkeen - rajun vatsataudin, jonka pahin vaihe kesti onneksi vain yhden yön. Mutta millaisen yön, huh huh..Menemättä sen enempää yksityiskohtiin - jos sanon että laihduin tuossa yössä kaksi kiloa, niin voitte varmasti kuvitella loput. Vatsaparan kunnollinen toipuminen kestikin sitten vähän pidempään, pari viikkoa vierähti niin, ettei oikein mikään maistunut, vatsa oli kipeä ja huono olo vaivasi. Eipä siinä paljon paasto kyllä inspiroinut. Se sanottakoon, että tuon kamalan yön jälkeen kävi paino 93 kilossa eli oli ensimmäinen kerta kolmeen vuoteen kun tuollaisia lukuja oli näkyvissä.

Tällä hetkellä paino pyörii siinä 95 kilossa, eli onneksi ei tämä tauko oli kuitenkaan tuhonnut saavutettuja tuloksia. Olen kyllä tuntevinani miten läskit hiippailevat takaisin vyötärönseudulle ;)
Tänään olin ajatellut ryhdistäytyä ja pitää paastopäivän - mutta en vain pystynyt. Sekä psyykinen että fyysinen vointi on tässä muutaman viikon aikana joutunut niin kovaan myllytykseen, että hitaampia heikottaa. En tiedä mihin suuntaan tilanne tästä kääntyy, juuri nyt on elämäni yllä aika iso pilvi, jota eivät edes positiiviset ajatukset ole onnistuneet täysin puhaltamaan pois. Syytä muutokseen en myöskään osaa arvioida. Raskaalta kuitenkin tuntuu juuri nyt. Ulkona paistaa aurinko - mutta minun sisälläni ei.

Uskoisin, että kunhan saan elämän taas raiteilleen, paasto jatkuu. En tauosta huolimatta ole tuntenut mitään halua luovuttaa ja olen todella iloinen ja ylpeä jo saavutetusta pudotuksesta. Katselen nyt kuitenkin rauhassa, miten tästä saan noustua ja jatkan sitten. Kiva että olette tähän asti jaksaneet seurata matkaani. Ymmärrän kuitenkin että mielenkiinto hiipuu, jos tekstiä ei tule kovin tasaiseen tahtiin. Toisaalta, se oikea elämähän on  internetin ulkopuolella, keskitytään kaikki siihen ensisijaisesti ja vasta sitten tähän cyber-maailmaan. Iloitsen jokaisesta lukijasta joka vielä ensi kuussa - ja ehkä ensi vuonna täällä käy, olette omalta osaltanne minunkin innoittajiani! Tsemppiä myös jokaiselle joka painonsa kanssa taistelee - me onnistumme, muistetaanhan se <3

Kuulumisiin siis.. :)

15.8 2014

Hei kaikki! Juu, edelleen hengissä, muuten vain elämässä sen verran haipakkaa ettei ole ehtinyt kirjoittaa..Tämä viikko onkin mennyt ilman paastopäiviä. Torstaina piti juu, mutta ei vaan rahkeet riittäneet. Eikä sitä väkisin viitsi, vai mitä ;)

Pientä tauon poikasta siis, mutta kohta taas vauhdissa. Pysykäähän kanavalla, en aio kadota kokonaan :)

Mukavia loppukesän päiviä kaikille reippaille ja muuten vaan lukijoille!! Palaillaan!

31.7 2014

Yhyy, heinäkuu on kohta ohi..No, onnneksi edessä on vielä aivan ihana elokuu, eivätkä ne seuraavat kuukaudetkaan pöllömpiä ole. Täällä roikkuu ukkonen ja kohta kaatosade niskassa, onneksi läppärin akussa on virtaa ja mokkulakaan ei ole sähköverkossa kiinni. Joten pikaisen päivityksen ehdin laittaa.

Maanantain paaston aloittaminen tuntui rehellisesti sanottuna pakkopullalta, mutta päätin silti olla tiukkana. Tuntuu että jos alan nyt ihan urakalla lepsuilla, on aina vain vaikeampaa palata kunnon järjestykseen. Mies oli tyttären kanssa menossa Jukuparkiin, joten jäin yksin kotiin.

Puntarille kiipeäminen hirvitti - viikonloppu oli mennyt herkutteluksi ja edellisellä viikolla oli vain yksi paastopäivä. Olin valmistautunut siihen, että joudun ensin kahlaamaan läpi takaisin tulleita kiloja ennenkuin homma jatkuu. Mutta höh, vaaka näyttikin alinta lukemaa, mikä on kerran aikaisemmin  näkynyt tähän mennessä eli 95,3 kg!!! Ihan ihme juttu..melkein alkoin epäillä härvelin luotettavuutta..Mutta mikäs siinä, kiitämme ja otamme vastaan ja hyvillä mielinhän oli siitä kiva ponnistaa uuteen nousuun.

Päivä meni todella hyvin. Aamiaisen jälkeen päätin mennä niin pitkälle kuin pystyn pelkällä juomisella, joten vettä ja tomaattimehua kului. Päivälliseksi kypsytin jälleen uutta kaalia, kukkakaalia ja porkkanaa. Lautaselle lisäsin myös vähän rasvatonta raejuustoa, ettei olisi käynyt liian tylsäksi. Ruokaseuraksi sain äitini, joka tuli naapurista ukkosta pakoon. Kivampi oli jyskettä kuunnellakin kahdestaan.

Illalla söin vielä kaurapuuroa ja keskiyöllä vähän raejuustoa ja keittokinkkua, kun sittenhän se nälkä alkoi kuitenkin vaivata. Onnittelin itseäni hyvin onnistuneesta päivästä.

Aamulla tunsin oloni todella hoikaksi ja menin hyvillä mielin punnitsemaan itseni, ajatellen että nyt näkyy ihan uusia numeroita. No, näkyihän niitä, paino oli NOUSSUT puoli kiloa :D :D Nyt viimeistään heräsi epäilys, että puntari mokoma näyttää mitä lystää...No, emme anna taaskaan tämän lannistaa, suunta on joka tapauksessa oikea, vaikka tämä alkaa muistuttaa hieman jotain erikoista tanssikoreografiaa. Askel eteen, sitten kaksi sivulle, yksi taakse ja kaksi eteen jne.. Tango viiskaks' :D

Tällä viikolla mennään taas vain yhdellä paastopäivällä. Hormoonien takia olo on muutenkin vähän mitä sattuu joten päätin että tarvitsen kaikki voimat nyt ihan elämiseen. Maanantain paasto oli myös sen verran tehokas että tiistainakin olo oli hieman heikko. Lisätään tähän että tällä viikolla agendassa on myös ollut runsain mitoin fyysistä toimintaa kuten siivousta ja ruohonleikkuuta (ja yleistä hikoilua) joten tällainen ratkaisu tällä viikolla. Hyvillä mielin, tietäen että homma etenee. Olen niin onnellinen siitä, että olen jaksanut jo tähän asti. Tämä on paras lahja mitä olen voinut itselleni antaa terveyden saralla. Tästä homma sen kuin paranee, eikös vaan :)

25.7 2014

Ei hätää - olen kyllä hengissä, kovin kiireinen vaan :) Pahoittelen etten ole mitään ehtinyt tänne kirjoittaa, mutta ymmärrätte varmasti..

Torstain paasto oli pakko jättää väliin, oli niin tajuton stressi ettei vaan pystynyt, muuten olen ollut aika reipas.  Helle meinaa viedä tajun kankaalle ihan kokonaan, ihan hieman voisi sitä lämpönappulaa säätää pienemmälle - kiitoos! Puntarille en ole juuri nyt uskaltanut mennä. Tiistain paaston (juu, sekin siirtyi kun maanantaina oli kaupunkireissu) jälkeen paino oli hieman noussut. No höh. Kyllä se hetken masensi, mutta sitten oli jälleen koottava itsensä ja päätettävä, että ei anneta masentaa. Tämä on taas tällainen pieni tasapainovaihe, paljolti olosuhteiden pakosta, mutta homma jatkuu kyllä taas. Mieskin on nyt tehnyt pari paastopäivää kaveriksi, tosin tiistaina hän oli illalla yksin kotona ja oli nälissään sortunut herkutteluun kun en ollut tsemppaamassa :D Mutta on tosi kiva kun on kaveri tässä mukana - teidän lisäksi tietenkin ;)

Tässä yksi syy miksi en ole ehtinyt kirjoittaa - meilllä kun on pihakirppis! Tässä teillekin vähän tietoa - jos innostutte vaikka ajelemaan Kemiönsaarelle jonain päivänä. Kannattaa laittaa ensin vaikka viestiä mainoksessa näkyvään numeroon että ollaan varmasti paikalla. Tervetuloa! Ja toivotaan että ette hylkää minua ja blogia vaikka tieto vähän hitaasti nyt kulkeekin <3

15.7 2014

Kesken laittianlakaisun piti ihan pysähtyä ja sanoa ääneen: hyvänen aika, ei pitäisi kestää enää kovin kauan kun voin sanoa laihtuneeni 20 kiloa!!! Se oli niin merkittävä ajatus että sitä piti ihan hetki sulatella. Niin, vielä on siis matkaa, aamulla vaaka näytti 95,7 kg - mutta se tarkoittaa sitä, että kohta on poissa jo 17 kiloa!!!

Vaikka taival yhdessä viiskakkosen kanssa ei ole ollut pelkkää päivänpaistetta, voin ihan rehellisesti sanoa, että ikinä koskaan milloinkaan en ole ollut yhtä kivuttomalla dieetillä. En oikeastaan haluaisi edes käyttää tuota dieetti-sanaa, olisi aivan oikein puhua mieluummin elämäntavasta. Tämä kun ei ole mikään pikalaihdutus vaan kulkee mukana elämässä pitkään, tasapainotuspäivien kanssa ehkä jopa pysyvästi. Mutta se ei ahdista eikä lannista, koska on niin paljon mitä SAA tehdä ja niin vähän mitä EI SAA :)

Eilinen paastopäivä piti sisällään paljon aktiviteetteja, se on ehdottomasti se paras menetelmä. Ei saa jäädä miettimään ruokaan ja syömiseen liittyviä asioita. Pihan siivousta, lenkkeilyä koiran kanssa, uimista. Illalla oli sortuminen kyllä aika lähellä, hetken tuli sellainen "hällä väliä-olo" joka on ehkä suurin haasteeni paastopäivinä. "Mitä väliä, muutenkin on olo kurja ja kuka siitä sitten välittää jos menee pieleen" on päähän putkahtava mörkö joka on ajettava kiireen vilkkaa mäkeen jos mielii onnistua. Kalorimäärää en tiedä mihin lopulta päädyin, vähän meni yli 500, mutta ei se haittaa. Totaalista pyllähdystä ei kuitenkaan tapahtunut ja fyysinen liikkuminen edesauttoi varmasti päivän onnistumista.

Tänään olen miettinyt myös sitä, miksi suomalainen terveyslehdistö tuntuu edelleen olevan aika paljon jäljessä ruotsalaisesta. Lainasin kirjastosta nipun Må bra-lehtiä, ja ne ovat pullollaan 5:2-artikkeleita ja reseptejä. Suuri tukholmalainen sairaala on myös aloittanut tutkimukset koskien tätä pätkäpaastoa. Onko Suomessa vastaavaa? Luulisi että tällaiset ilmiöt olisivat todella mielenkiintoisia tutkimuskohteita, varsinkin kun kyseessä on dieetti, jonka vaikutukset pitäisivät olla terveydelle pelkästään positiiviset. Vai onko peräti niin, etteivät tutkivat tahot suhtaudukaan tällaiseen suosiollisesti? Hyvänen aika, ihmisethän saattavat jopa parantua, kukas niitä lääkkeitä sitten ostaa? Niin niin, saatan kuulostaa ilkeältä - mutta uskoisin että jokainen aikaansa seuraava ihminen on jo tajunnut, että lääketeollisuudessa pyöritellään isoja rahoja, ja ikävä kyllä monet hoitavat tahot pyörivät mukana samassa karusellissa. On toki lääkkeitä, jotka ovat elintärkeitä, enkä tarkoita tässä nyt niitä. Välillä kuitenkin tuntuu, että jos joku löytää lääkkeettömän parannuskeinon johonkin sairauteen, siitä ei ollakaan varauksettoman iloisia, ainakaan siinä määrin kuin pitäisi...

No, mitäs tuosta. Jokainen on vastuussa omasta terveydestään ja onneksi itsestään huolehtimista ei ole missään laissa kielletty, eikä se kuulu verotettaviin hyödykkeisiin ;) Jatkuu siis... :D

Ai niin - kolmen päivän öljyllä liottamisen ja tänään terveyskeskuksessa huuhtomisen ansiosta olen taas hyvin herkkäkorvainen. Tulehdusta ei onneksi löytynyt. Sitä vaan tässä mietin että miksi kaikki ovat niin kovaäänisiä..??  ;)

10.7 2014

Sointuvan suhinatinnituksen säestämänä ajattelin teille taas pari riviä raapustaa. Pari viikkoa sitten napattu kesäflunssa meni minun osaltani suhteellisen vähillä oireilla ohi - tai niin ainakin luulin. Nyt on korvat olleet sen verran tukossa ettei tahdo kuulla kunnolla mitään, päässä on paineen tuntua ja pientä huimaustakin on ollut, todennäköisesti johtuu juuri noista korvista. Voi KÄÄK, olisi kamalaa menettää kuulonsa :( Meinaa kun tällainen tilapäinen "kuurouskin" on jo ahdistavaa..

Tämäkin viikko on sitten jonnekin melkein vierähtänyt. Työ- ja muukin tahti on ollut hitaanpuoleista, voimat ovat olleet vähissä. Maha on reistaillut, ollut turvoksissa kuin potkupallo, varsinkin syömisten jälkeen. Alemmat "naispuoliset" mahaosat ovat myös kiukutelleet, ja laittaneet siten lusikkansa tähän kurjuuden soppaan. Osa vaivoista on ohimenevää laatua, osa ilmeisesti sellaisia, jotka tulevat vaatimaan hieman tarkempia tutkimuksia. Ei vaan millään jaksaisi aloittaa nyt taas lääkärissäjuoksemisrumbaa. Mieluummin nauttisin kesästä, se kun rientää vauhdilla ohi.

Tänään on viikon ensimmäinen paasto, maanantai jäi väliin. Oli ajeltava 50 km päähän autoa katsastamaan, oli hirveä helle ja oma kunto hormonaalisista syistä kipeä. Paasto ei tuntunut järkevältä. Tai eihän sitä tiedä, olisinko ehkä saanut säälipisteitä katsastusmieheltä jos olisin pyörtynyt hänen jalkojensa juureen :D No, tällä kertaa ei sääliä tarvittu, auto meni sujuvasti läpi!! Huh, edes yksi asia toimii niinkuin pitää :)

Tällä viikolla olen miettinyt, kuinka suuri osuus tällä kuurilla on niihin ikäviin oireisiin, joita tässä kuukausien varrella on ilmennyt. Mistä sen voisi tietää? Tarkoitan, kun tekee muutoksia elintapoihinsa, saattaa keho reagoida voimakkaasti. Olin vain luullut, että reaktiot ovat ainoastaan positiivisia. Toisaalta, kun tehdään isoja muutoksia. miksei siitä voisi olla myös kielteisiä seurauksia? Raakel Lignell kertoi, että hänen massiivinen laihduttamisensa käynnistivät vaihdevuodet aikaisemmin kuin ehkä muuten olisi tapahtunut. Se on varmasti sivuvaikutus, jota kukaan dieetilllä olija ei haluaisi kokea. Tulevathan ne sitten aikanaan, mutta ei tarvitsisi tulla liian aikaisin kuitenkaan.

Mietin kuinka paljon kerron terveyteeni liittyvistä asioista. Mihin nämä tiedot päätyvät? Vain sellaisille, jotka itsekin hakevat vertaistukea ja ovat positiivisesti kiinnostuneita toisesta ihmisestä? Vai ilkeiden juoruajien liukkaille kielenkannoille?

Kerrottakoon nyt kuitenkin sen verran, että näiden kuukausien aikana olen taistellut vatsaongelmien kanssa, uusimpana oireena taipumus ummetukseen sekä vatsan turvotus. Muutama vuosi sitten todetut myoomat ovat ilmeisesti myös alkaneet nyt elämöidä, ja ovat olleet enemmän vaivaksi kuin aiemmin. Ovatko nämä vaivat lisääntyneet viiskakkosen seurauksena? Vai olisivatko ne pahentuneet muutenkin, esimerkiksi alati mukana seuraavan stressin takia? Sanottakoon, että vastaavia vaivoja on ollut muutama vuosi sitten, nimenomaan kesällä ja stressaavan kauden loppuvaiheessa. Stressi taitaa olla myrkyistä pahin, aiheuttaen monenmoista vaivaa ja tautia. Miten siitä pääsisi irti? Miten lakata huolehtimasta, mistä seuraava raha tulee, yrittäjän tulo kun ei ole vakio millään muotoa. Tarkemmin asiaa analysoidessa totean, että nimenomaan talous saa stressitasot kaakkoon. Eipä tässä oikeastaan juuri nyt muuta ole. Vaivojen kanssa tulee valvottua ja jälleen mietittyä pahimpia vaihtoehtoja. Tutkimallahan asiat saadaan selvitettyä, mutta kun täällä pensaassa on niin hyvä pitää päätä, vielä vähän aikaa. Ainoa vaan että siihen samaan pensaaseen ovat ängenneet myös ne luulot ja olettamukset :/

Tosiasiaksi luettakoon kuitenkin se, että 16 kilon painonpudotus on hyväksi terveydelle, vaikka se saisi aikaan mitä tahansa oireita. Hidas pudotustahti on myös hyvin järkevä, nopea dieetti voisikin sekoittaa kehon totaalisesti. Viiskakkonen on siis syytön, kunnes toisin todistetaan.

Oletteko te muut kokeneet terveyteen liittyviä negatiivisia reaktioita, joiden epäilette johtuvan dieetistä? Olisi kiinnostavaa kuulla :)

3.7 2014

Täällä sitä taas ollaan. Näköjään koen tarvetta avata sanaisen arkkuni juuri paastopäivien kohdalla :D Olisiko näin, että te siellä koneidenne ja älypuhelimienne ääressä toimitte minulle myös sellaisena etätukena ;)

Maanantain paasto sujui suhteellisen hyvin, mutta iltaa kohden alkoi tehdä tosissaan tiukkaa. Tuli ihan mieletön tarve syödä kaikkea...en kuitenkaan sortunut sentään kaikkea syömään, jotain kuitenkin enemmän kuin mitä laki sallii. Nyt taitaa olla jo päässäkin vikaa kun en enää edes muista mitä söin liikaa. Tai sitten yritän kieltää asian :D Etätuesta tuli tässä vaan mieleen että huomasin illan tuskaisina tunteina ajattelevani, että en halua taas epäonnistua, koska en halua pettää teitä, jotka tätä blogia luette. Kuulostaako se ihan pöljältä ajatukselta?

 Tarkoitan, enhän minä ole viiskakkosella kenenkään muun kuin itseni takia. Tai oikeastaan se ei pidä ihan paikkaansa. Tahdon laihtua, jotta voisin olla terve ja liikkumiskykyinen ja iloinen ihminen myös mieheni ja tyttäreni takia. Rakastan heitä ja haluan olla myös heitä varten. Haluan voida liikkua kevyemmin kuin norsu, enkä halua muuttua kankeaksi mummoksi alle viisikymppisenä. No mutta, joka tapauksessa koin ajatuksen sekä hieman häiritseväksi, että myös kannustavaksi. Ärsyttävää tässä oli yleensä käsite siitä, että joku jossain vahtisi tekemisiäni. Ettehän te toki näin tee, mutta no, kuten jo tiedättekin, en ollenkaan pidä siitä että joku muu sanoo että pitää laihduttaa. Minä saan sanoa minulle, mutta ei oikein muut :D Kannustavaa tässä oli kuitenkin se, että haluan olla teille ikään kuin hyvänä esimerkkinä, rohkaisun lähteenä, mallina siitä että ihan toivoton herkkupeppu-sohvaperunakin VOI onnistua. Se kun on nimittäin niin, että tässä pitkässä maassamme on lukuisia ihmisiä, jotka ovat epäonnistuneet dieeteissään ja moni on jo heittänyt hanskat naulaan pitäen itseään ihan toivottomana tapauksena. Minä HALUAN näyttää että vielä on toivoa, ja mahdollista onnistua. Siksi haluan pysyä ruodussa, vaikka se juuri tällä hetkellä vaatiikin enemmän ponnistelua kuin aikaisemmin.

Aamulla sanoin perheelleni, että tänään tarvitsen teidän tukeanne. Päivällä menee hyvin, mutta iltaa kohden alkaa taistelu nälkää, mielitekoja ja syöpöttelyä vastaan. Miksi on nyt näin? Arvelen, että reagoin huoliin tällä tavoin. Talous on tiukalla ja terveyteen liittyvät asiat huolettavat. Uusimpana huolenaiheena vatsa, kuten jo aiemmin mainitsinkin. En lähde nyt syventymään oireisiini sen enempää, jos niistä tulee jotain erikoista,saatan ottaa asian esiin. Mutta tämän verran nyt vain, koska huomaan että kun on huolia, on haasteellisempaa pitää kiinni paastopäivien ohjelmasta. Olemme tyttären kanssa lisäksi sairastaneet kesäflunssaa ja sen johdosta en ole voinut käyttää aktiivista työskentelyä apuna. Yleensähän olen hyvinkin toimelias paastopäivinä, se on yksi parhaista avuista joilla saa ajatukset pysymään poissa syömisestä ja näläntunteesta. Annas olla jos pitää maata sohvalla peiton alla, siinähän sitä sitten ehtii miettiä - no juuri niin, sitä ruokaa :D

Tsempataan siis yhdessä eteenpäin, oli kyseessä sitten ensimmäinen paastopäivä tai lähemmäs viideskymmenes kuten minulla (!!!) Me olemme ihan supertyyppejä ja tulemme onnistumaan tässä. HYVÄ ME!!!

30.6 2014

Paastoton viikko oli ja meni, tänään ollaan taas ruodussa ;) Hieman kankeaa oli kyllä taas ottaa paasto asiaksi, sisäinen laiskajaakkoni huutelee tuolla taustalla jotain typeriä juttuja itsensä hemmottelusta ja lempeydestä, mutta EN aio kuunnella.

Viikonlopun reissaaminen, oleskelu tapahtumassa jossa oli 4000 muutakin ihmistä ja matkojen takia vähäinen nukkuminen nujersivat vastustuskykyni joten nyt poden ensimmäistä flunssaa tänä vuonna. Bläää..
Kurkkukipu yritti puskea läpi jo pari viiikkoa sitten, mutta tuntuu, että paastopäivien jälkeen oli aina parempi olo. Viikko ilman paastoa sekä nuo yllä mainitut seikat olivat kuitenkin liikaa ja nyt sitten sairastetaan. Tytär nappasi saman taudin. Olo ei ole täysin sietämätön, joten jos tästä näin helpolla pääsen, ei tässä ole mitään hätää.

Mietin kaksi kertaa että onko kipeänä hyvä paastota - mutta sitten ajattelin, että kaiken järjen mukaan paaston pitäisi keventää kehon kuormitusta, joten päätin yrittää. Perästä kuuluu ( sanoi torventekijä) miten tämä vaikuttaa. Muuten tunnen että olen oikein kaivannut näitä ryhtipäiviä, ei olisi ollenkaan kivaa olla kokonaan ilman paastoa. Vaakaamaan en ole uskaltautunut, vaikka voi olla että se ei näyttäisi ollenkaan vaarallisia lukuja. Eikä se haittaa vaikka olisikin vähän nousua, kohta se taas laskee. Vatsa on ollut turvoksissa viime aikoina, en tiedä missä mättää mutta seurataan tilannetta. En edes tiedä "mikä" vatsa on kyseessä, vatsalaukku, suolisto vai gyne-alueen osat. Sekin varmaan tässä selviää. Tämän nyt mainitsin siksi että olen ajatellut turvotuksen tarkoittavan myös painonnousua, mutta sehän ei ole varmaa.

Meillä on vuosikaudet ollut käytössä elintarvike, joka on vatsalle tosi terveellistä mutta vasta tänään sain todellisen ahaa-elämyksen: HAPANKAALI ON IHAN SUPER-PAASTOPÄIVÄRUOKAA!!!
Kaloreita 100 grammassa 20!!!! Siis eihän se ole mitään, ja hapankaali on hyvää ja pikkuisen suolaista ja täyttävää. Käytämme yleensä s-marketin valikoimissa olevaa saksalaista hapankaalia lasipurkissa, mutta nyt löysin toisesta s-marketista uuden suosikin - venäläisen hapankaalin, myös lasipurkissa. Se on maultaan hieman makeampaa, suolaisempaa ja kovempaa kuin tuo saksalainen. Sitä voisin syödä ihan suoraan purkista. Siinä on kyllä vähän sokeria mitä tuossa saksalaisessa ei ole, mutta kaloreita siinä on purkin mukaan 13 vähemmän 100 grammassa kuin saksalaisessa. Rehellisesti sanottuna olin välillä jo vähän leipiintynyt hapankaaliin mutta nyt se nousee kyllä uudelle tasolle. Ja mikä parasta, se sisältää luonnollisia maitohappobakteereita, jotka auttavat suoliston terveyden ylläpitämisessä - ja sitä kautta muutenkin hyvinvoinnissa! Suosittelen siis ehdottomasti!!!

Ja nyt, takaisin petiin huilaamaan. Täällä on ollut kovin hiljaista, toivottavasti käytte vielä lukemassa vaikka meneillään onkin kesä ja elämä on vähän muualla kuin täällä internetissä. Kauniita ja toivottavasti pian taas lämpimiä kesäpäiviä kaikille!! Parin päivän päästä taas uusia kuulumisia :)

24.6 2014

Maanantain  paastopäivä meni näin: suunniteltu kaloriensaantimäärä: 500. Toteutunut määrä: jotain 1000. :D Sanoisin että tämä on ihka ensimmäinen kokonaan pieleen mennyt paastopäivä kuuden kuukauden aikana, ei ollenkaan huonompi suoritus :D

Päivä alkoi kyllä ihan hyvin, tosin viikonlopun reissaamisen jälkeen oli ehkä hieman haasteellista saada itsensä ruotuun. Aamiaisen ajan pysyin kyllä kurissa, mutta ongelmat taisivat alkaa päivällisestä. En ollut muistanut ajatella paastopäivän ruokailua kauppareissulla, joten ainekset olivat puutteelliset. Nuudeleita löytyi joten päätin tehdä niistä soppaa. Vesi kiehumaan, joukkoon uutta kaalia, porkkanaa, sipulia ja bataattia. Lopuksi heitin joukkoon nuudelit. No, eihän siitä mitään soppaa tullut, kun nuudeleita meni liikaa, joten niitä sitten tuli syötyä ja kalorimäärä alkoi siinä vaiheessa kallistua fiaskon puolelle. NuudeliSOPASSA kun ei niitä kaloreita niin kovin paljon ole, mutta kun tässä ruoassa oli kyllä enemmän nuudeleita kuin lientä niin..

No, ajattelin että ei hätää, vielä tämä tästä korjaantuu. Mutta ei - iltaa kohden alkoi nälkä vaatia huomiotaan aina vain kasvavalla metelillä. Tähän mennessä olen kyllä onnistunut nälän hiljentämään, tai ainakin kestämään sen ajattelemalla että huomenna sitten syön lisää. Nyt ei vaan oikein motivaatio ollut huipussaan, vatsa vaivasi ja muutenkin oli kurja olo. Kaurapuuron keitin mikrossa illalla, mutta sen lisäksi söin ainakin kolme uutta perunaa kylminä juuston ja maksapasteijan kanssa, ja keittokinkkuviipaleita monta..Höh..Eikä repsahdus vielä tähän loppunut.

Saman vuorokauden puolelle sain mahdutettua vielä keskiyöllä kaapista rohmitut hedelmäkarkit sekä neljä palaa suklaata. Totta kai harmitti, kun kerran aamulla oli alkanut paastomielessä ja sitten kaikki meni pannariksi. Mutta en tiedä, toisaalta naurattaa. Elämä on tällaista, eikä se lopu yhteen rupsahtaneeseen paastopäivään.

Joku nyt ehkä miettii että mitäs ihmeellistä siinä nyt sitten on, että osaa ottaa tuon noin rennosti. Uskokaa pois, kyllä siinä on paljonkin ihmeellistä. Kun on vuosia taistellut ylipainon kanssa, tietää mitä moraalinen krapula tarkoittaa. No, juuri sitä valtaisaa itsesyytösten määrää joka seuraa jokaisesta epäonnistumisesta dieetin aikana. Sitä, mikä helposti saa lannistumaan ja luovuttamaan. Kun ei tästä kuitenkaan tule mitään.

Sen sijaan pystyin nyt sanomaan itselleni:

 "Ei se mitään. Ei tämä tähän kaadu. Seuraava paastopäivä menee varmasti taas hyvin. Ja ajattele mitä olet jo saanut aikaan, olen laihtunut 16 kiloa!!! 32 voipakettia!! Se on ihan uskomaton suoritus!!! Eikä tämä ole mikään pikadieetti vaan tulee jatkumaan vielä pitkään. Eteenpäin vain siis ja onnittelut tähänastisesta upeasta suorituksesta!"

Niin minä sanon itselleni. Ja sanonpa vielä senkin, että tällä viikolla mennään vähän rauhallisemmin, torstain paastokin jää ilmeisesti tauolle. Perjantaina on pitkä päivä jolloin on jaksettava aamuvarhaisesta iltamyöhään. Joskus on paaston jälkeinen päivä hieman haipakkaa, joten ei oteta sitä riskiä tällä kertaa. Ensi viikolla uusin innoin ja voimin eteenpäin.

19.6 2014

Ensin täytyy vähän hehkuttaa - ensimmäistä kertaa on nyt kahdesti punnituksessa keskimmäinen numero ollut viitonen eli laskusuunnassa ollaan! Itse asiassa olin jopa hieman hämmästynyt moisesta harppauksesta, mietin jopa että onko kaikki kunnossa kun nyt paino taas laskee noin..Mutta pitää olla tyytyväinen, enhän suinkaan ole vielä tavoitteessa! Toisaalta - olen nyt suurin piirtein puolessa välissä, se on jo aikamoinen saavutus! Hyvä minä :D

Lupasin vastailla kysymyksiinne, sikäli kuin niitä tulee. Kaksi kysymystä oli ilmestynyt kommenteihin:

Päivi kysyi:

"Minulla on menossa neljäs paastopäivä. Toistaiseksi olen syönyt pääasiassa kasvissosekeittoa, kananmunia ja kinkkua, tänään ekan kerran söin aamiaiseksi kaurapuuroa. Miten koet ruokavalion vaihtelevuuden, onko se tärkeää, vai onko helpompi paastopäivinä syödä tutun kaavan mukaan? Pelkään hieman, että jos kovin paljon uraudun tähän samaan settiin niin voi alkaa keitto ja munat tökkimään... ;) "

Ensiksikin, onnittelut Päivi hienosta alusta, siitä se lähtee! Kysymyksesi oli mielenkiintoinen, koska olen itsekin miettinyt samaa. Jossain määrin ovat paastopäivien ateriat muuttuneet "tutuiksi ja turvallisiksi", osittain johtuen kai laiskuudesta mutta toisaalta myös siitä, että kun kerran on tarkastanut joidenkin ruokien kalorit, ei tarvitse sitten enää laskea ;) Paikalliseen kirjastoon oli ilmestynyt Mimi Spencerin 5:2-keittokirja ruotsin kielellä ja lainasin sen innoissani, ajatuksena oli että paastopäivien päivällisiin voisi saada hieman monipuolisuutta. Olihan siinä hienoja reseptejä - mutta ei ole tullut niitä juuri kokeiltua. Luulenpa että itse kannatan enemmän yksinkertaisuutta - on hyvä että ruoat on helppo saada valmiiksi, eikä tarvita kovin monimutkaisia aineksia.

Lempiaamiaisekseni on muotoutunut vihersalaatti, tomaatti, kurkku ja paprika viipaloituna, keittokinkun viipaleita 4-6 kpl ja jos kotoa löytyy, yksi keitetty kananmuna. Olen huomannut että tällainen aamiainen pitää minut aika hyvin kylläisenä, eikä vie kohtuuttomasti kaloreita. Aamulla juon myös kupin neskahvia ja laitan sekaan punaista (juu!) maitoa ja vähän hunajaa. Koska en yleensä juo enempää kahvia päivän aikana, en ole tinkinyt tästä ylellisyydestä :)

Päivällisenä on nyt useana kertana ollut "kaalipataa" - eli uutta kaalia hienoksi suikaloituna, sipulia, joskus porkkanaa ja rasia kanajauhelihaa. Liha ja sipulit paistetaan ja sitten haudutetaan kaalit ja lihat sopivassa pannussa, niin kauan että kaali on ihanasti pehmentynyt. Mausteeksi laitan jo alkuvaiheessa kasvisliemikuution pieneen vesimäärään ja vähän vastajauhettua pippuria. Vihanneskeitot, nuudelikeitto, erilaiset salaatit joissa on joko keittokinkkua, tonnikalaa tai muuta vastaavaa "herkkuna" ovat myös suosikkeja. Kovin montaa eri ruokalajia emme siis ole vaihdelleet - mutta ehkä tavoite olisi, että näitä "lemppareita" tulisi enemmän. Kuten sanoitkin, ei ole hyvä että kangistuu liikaa kaavoihin. Vaarana voi tällöin olla totaalinen kyllästyminen. Yllättävää kyllä, en kuitenkaan itse ole kokenut tätä vielä, esimerkiksi tuo kaalipata maistuu aina vaan yhtä hyvälle. Mutta tässä on varmasti hyvä kuunnella omaa kehoaan, ja tarvittaessa laajentaa repertuaaria. Lehdistä ja kirjoista voi hakea inspiraatiota ja ohjeita.

Uskon että suurin syy siihen, etten ole kovin kyllästynyt toistuviin annoksiin on se, että välipäivinä syön kuitenkin muuta. Siitä syntyy monipuolisuutta ihan automaattisesti :)

Ai niin - oikeastaan paastopäiville suositellaan vain kahta ateriaa, mutta koska minä en kerta kaikkiaan pysty nukkumaan tyhjällä vatsalla, keitän yleensä illalla vielä mikroannoksen kaurapuuroa - ja laitan siihen vielä voisilmänkin. En ole varma päivän kalorimäärästä, voi mennä vähän yli 500:n. Mutta koska kerran jatkan laihtumista, eivät määrät ihan pielessä voi olla ;)

Sitten toinen kysymys. Mimi kysyi:

"Hei, löysin sattumoisin blogisi ja päätin kysyä sellaista, että onko sinulla ollut jotain muita intresseja viiskakkoseen kuin painonpudotus? Itse olen ollut tällä dieetillä vuodenvaihteesta ja nyt pitäisi uskaltaa mennä verikokeisiin testauttamaan kolesteroli ym. arvot. Painoa ei ole pudonnut kuin muutama kilo. Ja noudatan dieettiä niin, että aloitan suunnilleen ip:llä 17 aikaan ja lopetan sitten samaan aikaan seuraavana päivänä."

Kiitos kysymyksestä Mimi - me olemmekin olleet sitten tällä dieetillä yhtä kauan :) Omalla kohdallani suurin syy aloittamiseen oli kyllä painonpudotus. Lähtöpainoni oli - kuten bloggaamisen alussa paljastinkin - peräti 112 kiloa, joten toki kyseessä oli sitten jo muutkin kuin ulkonäköseikat. Isäni kuoli reilu vuosi sitten sydämen vajaatoimintaan joten tämäkin sai ajattelemaan vakavasti omaa terveyttä ja tulevaisuudenkuvaa. Harmittaa etten saanut omia veriarvoja tammikuussa, olisi sitten voinut verrata huhtikuussa otettuihin tuloksiin. Viime vuosi meni sen verran pellossa että luullakseni arvot olivat tammikuussa ihan mitä sattuu. Mutta esimerkiksi vielä huhtikuussa oli sokeri 6,2 eli aika korkealla. Monella juuri sokeriarvot ovat asettuneet tämän dieetin avulla hyviksi, toivon että minullakin ajan oloon tapahtuu parannusta. Kolesterolit ovat minulla aina olleet hyvät, mutta jonkin verran oli "paha" kolesteroli laskenut viime mittauksesta eli tulosta oli tässä tullut.

Painoa on tähän mennessä pudonnut noin 16 kiloa eli minulla tämä on toiminut todella hyvin. Mainitsit ettei sinulta ole tippunut kuin muutama kilo - voisiko olla että sinulla ei ehkä ole paljon pudotettavaa? Et maininnut lähtöpainosta mitään, mutta olen huomannut että ne, joilla on vain muutama liikakilo, joutuvat odottamaan kauemmin tuloksia. Mutta kuten tutkimukset ovat osoittaneet, viiskakkosella on lukuisia muitakin hyviä vaikutuksia kuin painonpudotus. Suosittelen lämpimästi sinulle ja kaikille tästä dieetistä kiinnostuneille tutustumista Michael Mosleyn kirjaan "5:2-dieetti, syö, paastoa ja elä pidempään". Se avaa dieetin muitakin terveysvaikutuksia selkeällä tavalla. Kirjasta löytyy muuten myös kivoja reseptejä paastopäivien ruokavalioon.

Mene rohkeasti vaan verikokeisiin - jälkeenpäin muuten harmittaa ettei tullut hankittua jotain mihin verrata myöhemmin! Ja kiva että olet löytänyt sinulle sopivan aikarytmin paastopäiville. Eihän kukaan estä tekemästä omaa jakoa päivälle, kunhan paastopäivä vain toteutuu!

Oho, tulipas tästä nyt pitkä teksti, toivottavasti jaksoitte lukea! Ja toki saa kysyä toistekin mitä vaan haluatte tietää. Vastailen parhaani mukaan :)

14.6 2014

Tänään on ilmassa selkeästi matalapainetta, niin sisällä kuin ulkona. Uskomatonta, millaista heilahtelua sää tarjoakaan - yhdessä hetkessä ollaan trooppisen helteen keskellä, seuraavassa etsitään jo paksua villapaitaa päälle :) No, eipä ainakaan pitkästytä ja jokainen saa varmasti mieleistänsä säätä ;)

Mennyt viikko on jälleen ollut työtä pullollaan, joten kuntoilua on saanut ainoastaan nuo aivot. Olenkin varmasti "kuolleisuustilastojen kärkipäässä", eikös se ollut niin että istuminen tappaa :(  Tämän tilan ei ole tarkoitus jatkua ikuisesti -  mutta kun näitä hommia on vaikea tehdä seisaaltaan..Eilen päivittelin blogejamme, niitä onkin vähän kertynyt kun hoidan myös miehen blogia/kotisivua, jossa ovat esillä hänen maalauksensa. Laitetaanpa tähän linkki sinnekin: http://johnsychold.blogspot.com jos vaikka tykkäätte kurkata upeita merimaalauksia. Myös hänellä on kesänäyttely aiemmin mainitussa Teijon Masuunissa - vielä yksi syy tehdä sinne kiva kesäretki! Tässä pieni kuvamaistiainen:

Älkää nyt pahastuko vaikka tänne väliin tulee näitä "mainoksia", tämä kun on tätä meidän jokapäiväistä elämää.  Ainakin minusta on kiva lukea mitä toiset tekevät työkseen. Olemmehan me muutakin kuin vain "viiskakkosia", enkä nyt puhu iästä :D

Meidän elämästämme voi lukea myös toisesta blogistani, jota olen kirjoittanut jo useita vuosia. Nyt ei postauksia ole tullut kovin usein, koska olen niin intensiivisesti kirjoittanut tänne, mutta kyllä sieltä löytyy lukemista, jos jotakuta kiinnostaa.  Linkki sinne on http://metsansuloisinpaikka.blogspot.com

Mietin eilen että mitä voisin tänne  kirjoittaa, ettei tästä tulisi vanhan toistoa. tavallaan tietenkin paastopäivät ovat tässä vaiheessa jo rutinoituneita, eipä niissä suuria eroja ole. Sellaisen olen huomannut, että jos on kovin synkkä ja sateinen päivä, voi olla vaikeampaa pitää kiinni paastosta. Samoin hormonit vaikuttavat. Olen kuitenkin tavattoman ylpeä siitä, että yksikään paastopäivä ei ole mennyt myttyyn tai peruuntunut, vaikka aamulla on pari kertaa käynyt mielessä että jos jättäisin tänään väliin. Aina olen kuitenkin tullut siihen johtopäätökseen, että lintsaaminen vaan harmittaisi jälkeenpäin ja päättänyt tsempata joka tapauksessa. Toki ovat kalorit menneet pari kertaa yli sallitun 500:n mutta tuskin kuitenkaan yli 600:aa. Olenkin lohduttautunut sillä ajatuksella, että jos olisin mies, olisi paastopäivä mennyt nappiin :D Muutamia kertoja on myös edellisenä iltana tuntunut hieman kurjalta ajatus, että huomenna on paasto, mutta nämä ovat sen verran lyhyitä ponnistuksia, että niistä selviää kyllä.

Omalla kohdallani juuri tämä "rajallinen kärsimys" - jos sitä nyt edes kärsimykseksi voi sanoa - on ollut juuri se pelastava juttu miksi olen selvinnyt jo kuusi kuukautta, eikä tunnu ollenkaan ylivoimaiselta tai mahdottomalta jatkaa niin kauan kunnes tavoite on saavutettu. En oikeastaan huomaa olevani mitenkään dieetillä ja paastopäivien kautta on ajatusmaailma muovautunut vähän kuin huomaamatta oikeaan suuntaan. Kaikenkarvainen pakottaminen ja "vyön kiristäminen" on aina saanut minusssa heräämään pienen anarkistin, eivätkä sellaiset kuurit ole pitkää aikaa vanhentuneet minun huomassani. Mutta tämä tuntuu tulleen jäädäkseen. Jos mitään varteenotettavia syitä lopettamiseen ei muuten ilmesty, tällä mennään niin kauan kunnes ylimääräiset kilot ovat poissa. Ja sen jälkeen varmaan 6:1 eteenpäin.

Tuli mieleen,  että ehkä voisi laittaa pystyyn sellaisen "kyselytunnin"- eli te, lukijat, voisitte esittää minulle kysymyksiä! Ne saavat koskea mitä vaan, mielellään tätä dieetillä oloa mutta tietenkin muutakin asiallista saa kysyä jos haluaa. Eli laittakaapa kommenttina kysymyksiä, niin poimin ne sieltä seuraavaan postaukseen. Nyt siis rohkeasti kyselemään niin palataan niihin seuraavaksi!

6.6 2014

KUKA varasti viikon joka on kulunut viime postauksesta???!! Astukoon heti esiin!!!! Jaa, että kukaan ei varastanut? No, en taida uskoa...

Olin jo laittanut koneen kiinni tältä päivältä - mutta sitten näin silmissäni ryhmän ihmisiä, jotka toivorikkaana odottavat pitkin Suomea, että sanoisin jotain. Yritin ensin olla välittämättä tuon mielikuvan luomasta äänestä - mutta se kasvoi niin suureksi meteliksi, että eihän siinä muu auttanut kuin löytää tiensä tänne. Toivottavasti nyt sitten huomaatte että olen  käynyt jotain tänne satuilemassa..Ettei se mielikuva ollut täysin mielikuvituksen tuotetta meinaan... :)

Paastorintamalle kuuluu hyvää, kuten elämään kesäisessä saaristossa noin muutenkin. Yrittäjäpuolella on kiire, tuntuu että kaikki asiat tapahtuvat kesällä. Aiemmin mainittujen lisäksi työllistävät myös toimittajan työt, kesä on hyvää aikaa tehdä kotijuttuja. Siinä sivussa pitäisi myös ehtiä nauttia kesästä, ennenkuin se livahtaa ohi.

Tänä aamuna näkyi va'an näytössä taas se ihana 7, toisena numerona siis. En olisi uskonut että näyttää noin hyvää, olo oli kovin turvonnut vaikka eilen paastopäivä olikin. Vatsan pömppöturvotuksen kanssa on jostain syystä ollut nyt ongelmia, syy vielä tuntematon. Mitään allergioita ei pitäisi olla.

Se että tulos oli hyvä ei toisaalta hämmästytä, eilinen meni sen verran liikunnan puolelle. Aloitin aamulla seitsemän jälkeen ruohonleikkuun - ja jatkoin sellaiset viisi tuntia. Sää oli niin sopiva, ei suoraan auringonpaistetta  vaan pilvipoutaa, aamulla oli jopa ihanan viileää. En kestä hellettä kovin hyvin, joten kaikki työt on tehtävä aamulla. Mikäs sen ihanampaa. Meillä on sähköleikkuri jonka leikkausala on aika kapea, siksi työ on hidasta. Mutta tuli sitä lääniä kai jotain 3000 neliömetriä "imuroitua". Nyt kelpaa ihastella työn jälkeä, vähän aikaa...

Eilen ei ollut mitään vaikeuksia juoda riittävästi, hiki tuli jo pelkästä ajattelustakin.

Olen muuten huomannut että paastopäivinä aktiivisuus menee helposti melkein maanisuuden puolelle. Siis ei mitenkään sairaassa mielessä, vaan koska energiaa tuntuu vaan riittävän. Viime maanantaina huomasin myös että nälkä alkoi tehdä sen verran kiusaa alkuillasta että oli laitettava täysi vauhti päälle, vaikka olinkin paiskinut hommia täysillä koko päivän. Paljon tuli saatua aikaiseksi, siitä oli hyvä mieli. Ja se nälkä, se meni tosiaan ohi. Tämä on asia, joka on hyvä muistaa, kun tuntuu että sisuskalut kääntyvät väärin päin nälän tunteen takia. Se nälkä ei jatka kasvuaan ikuisesti, ollen lopuksi pelottava jättikokoinen mörkö, joka saa syömään kaiken eteen tulevan. Se on tunne, joka laantuu ja rauhoittuu. Olin itsekin oikein hämmästynyt, että suhteellisen kova nälän tunne todella katosi kokonaan parin tunnin työskentelyn jälkeen, yksi syy oli varmasti se, etten ajatellut sitä yhtään. Jos tunteelle antaa huomiota ja tilaa, se nostaa päätään ja alkaa huutaa kovemmalla äänellä.

Muistutan todennäköisesti paastopäivinä Duracell-pupua, jonka paristo kestää yhden päivän täyttä vauhtia. Iltaa kohti alkaa vauhti hiipua, ja nukkumaan mennessä olenkin sitten jo aika kypsä kana. Tosin ylikierroksilla loikkiminen voi tehdä hieman ylivireiseksi, eikä nukahtaminen ole ihan helppoa. Yleensä viimeinen ajatus on että "ihanaa, aamulla saan taas voileipiä aamupalaksi". Ja kun se aamu koittaa, on pahin himo jo laantunut, tosin syön aamiaiseni ihan hyvillä mielin. Olenhan taas selvinnyt yhdestä onnistuneesta paastopäivästä :)

(Se näkyy naamasta - että on kadottanut jonnekin 15 kiloa ;)  )

29.5 2014

Pikapäivitys: olen niin kultainen. Tirsk...no, olenhan minä tietenkin kultainen luonteeltanikin ainakin silloin tällöin, mutta nyt tämä kyllä johtuu siitä, että olen pakannut seitsemän lahjapakettia ihanaan kultapaperiin, josta irtoili hileitä niin että niitä on nyt kaikkialla... :D Lauantaina on tiedossa kivat nyyttärit/grillijuhlat/koulunlopettajaiset/kesänaloittajaiset ystäväjoukon kanssa ja lapsille on luvassa aarteenetsintää oikein aarrekarttojen kera..

Tässä on paastopäivä kulunut kiireen keskellä aika hyvin, tosin nyt kun on jo ilta, alkaa nälkä kurnia suolissa. Ruoaksi söin nuudelikeittoa, tai se oli oikeastaan vain yksi nuudelipussi mausteineen ja joukkoon marinoituja kanasuikaleita. Oi, olisin niin halunnut syödä kaiken mutta hillitsin itseni. Kalorimäärästä ei tietoa, mutta hyvälle maistui!! Juominen on tahtonut vähän unohtua, ei ole mukamas ehtinyt..Kohta vielä kaurapuuroa - oi nami, kyllä se tuleekin maistumaan..

Vaakaalla en ole käynyt, mutta vatsa on selkeästi pienentynyt joten suunta on oikea.

Näin täällä tänään. Heips!!

24.5 2014

Lasketaanko ruohonleikkuu kuntoiluksi? Siinä tapauksessa olen tänä aamuna kuntoillut neljä tuntia ruohonleikkurin kanssa. Päivän viisain päätös oli herätä jo seitsemältä ja mennä hommiin, vaikka se aamu-uniselle onkin hieman haasteellista. Viimeiset metrit ajelin nimittäin klo 11.30 mielettömässä helteessä ja päässä alkoi jo surista, aamulla oli huomattavasti mukavampaa. Nyt on kiva jatkaa työntekoa sisällä viileässä, ompelukone kutsuu ja pari päivää sitten vaivannut luomisummetus on helpottanut. Juhuu, homma luistaa taas!

Perjantai-aamuna nousin vaakaamaan itseäni vähän apein mielin - ja melkein putosin puntarilta kun näkyvissä oli lukuja joita ei ole näkynyt pariin vuoteen - 97,8 !!!!! Joku ajattelisi että voi KAUHEAA kun tuo on lihava - no, olenhan minä juu, mutta minulle nuo numerot ovat aivan ihania!! Ne nimittäin tarkoittavat että olen nyt laihtunut melkein 15 kiloa!!!!

Ihan varma en nyt ole mistä johtuu, että parissa päivässä katosi kaksi kiloa, mutta epäilen seuraavia syitä: a) kk-kierto turvotti, b) olen pari päivää ottanut kokonaisen nesteenpoistopillerin puolikkaan sijaan ja c) paastopäivä onnistui torstaina hyvin, kalorit pysyivät sallituissa rajoissa (aina ne eivät sitä tee varmaankaan, kun en mittaa) - ai niin ja d) olen hyötyliikkunut puutarhassa lähes joka päivä. Tuosta nesteenpoistopilleristä haluaisin kokonaan eroon, mutta sitä on ollut nyt pakko käyttää kun epäilen nestekertymää jossain päin kehoa. Pelkään kihtiä ihan hirveästi ja siksi tuota lääkettä ei pitäisikään syödä, mutta..No, toivotaan että loppuisi pian.

Eilen heitimme myös talviturkit mereen, lämpötila vedessä noin 15 astetta. Ei siellä paljon uida voinut, liikkuminen sattui kun vesi oli niin kylmää. Mietin että pitäisi hommata se oma vesijuoksuvyö pian, sitten tuleekin kuntoilua joka ikinen päivä, jipii!!

Aamulla koin valtavan ahaa-elämyksen. Melkein joka kesä olen nimittäin ajatellut että voi kun nyt pystyisi olemaan dieetillä, kesällä tulee niin paljon liikuntaa että paino putoaisi helpommin. JA NYT MINÄ OLEN DIEETILLÄ JA VOIN HYÖDYNTÄÄ JOKA IKISEN LIIKKUMISTUOKION JA -MUODON!!!!

Tänään siis positiivisissa tunnelmissa.... :D Ja nyt, ompelukoneen kimppuun!

20.5 2014

Huokaus..matalapaine saa pään tänään jyskäämään, ei huvittaisi tehdä mitään vaikka hommat kaatuvat jo niskaankin..Aamuinen vaakaus tuotti pettymyksen, en ole laihtunut yhtään, päinvastoin hieman lihonnut. En montaa sataa grammaa mutta kuitenkin. Nämä hetket ovat aina sellaisia vähän vaikeita, ihan pikkuisen tekee silloin mieli luovuttaa vaikka tajuaa toki että se olisi ihan älytöntä. Eilinen paastopäivä vaati ylimääräistä ponnistamista joten olisin niin toivonut palkinnoksi näkeväni kivan tuloksen vaakalla. No ei sitten.

Elämä on juuri nyt todella hektistä, kesät ovat tällaiselle yksityisyrittäjälle sitä kiireisintä aikaa. Olenko kertonut mitä teen työkseni? Freelance-kirjoitustöiden lisäksi pyöritän pientä nettipuotia osoitteessa http://laurasvintage.blogspot.com jossa myyn kierrätysmateriaaleista valmistamiani tuotteita. Juuri nyt tuotteet ovat matkanneet Teijon Masuunille myyntiin ja nyt olen alkamassa yhteistyötä myös toisen puodin kanssa. Pitäisi istua ompelukoneen ääressä ja luoda luoda luoda. Se on niin ihanaa - mutta ei silloin kun päätä särkee, stressi painaa ja luovuus uhkaa tyrehtyä. Arghh...!!!

Liikkuminen on jäänyt nyt myös paitsioon, ainakin mitä tulee kävelyyn. Puutarhassa teen töitä joka päivä minkä kerkiän, mutta se on enemmän sellaista paikallaan olevaa, siemenien kylvämistä jne. Ei siinä kalorit paljon kulu. Helteessä ei tee millään mieli lähteä sauvomaan, lääh ja puuh..Uimaankaan emme ole nyt ehtineet, ehkä seuraavaksi pulahdamme jo mereen?

Joten, jos juuri nyt tulee tekstiä vähän harvakseltaan, älkää hermostuko - täällä ponnistelen edelleen, periksi en anna vaikka paino nyt pilailee kustannuksellani. Kyllä minä se vielä selätän!!! Ja kirjoittelen aina kuin suinkin kerkiän! Joten pysykää kanavalla ;)

12.5 2014

Sinne meni leipä uuniin...eikös se ole paastopäivälle hyvin sopivaa puuhaa, leipominen meinaan? Niin, voisi ehkä kuvitella että omaan jotenkin masokistisia piirteitä kun kidutan itseäni moisella, mutta ei se ole niin kamalaa kuin luulisi. Vähän pitää tietenkin ponnistella kun se leipä kohta uunista tuoksuvana putkahtaa - mutta ajattelen vaan että huomenna aamiaisella saan sitten tuoretta leipää ;) Ja perhe saa nauttia jo tänään..

Olemme yrittäneet siirtyä pikku hiljaa itse tehtyyn leipään koska a) leipä on niin kallista b) kotona tehty on niin hyvää, varsinkin tuoreena ja c) jauhamme itse jauhot jyvistä joten saamme kaikki vehnän upeat ravintoaineet talteen, kaupan valkoisessa jauhossa ei ole yhtikäs mitään jäljellä. Aikaisemmin mieheni leipoi mutta nyt homma on siirtynyt minulle kun olen päässyt paremmin sinuksi tuon itse jauhetun jauhon kanssa. Se käyttäytyy vähän kuin ruisjauho, tarttuu joka paikkaan kiinni. Laitan ihan vähän kaupan jauhoja jotta saan taikinan irti, mutta vähitellen yritän tästäkin päästä.

Mutta ei minun varsinaisesti pitänyt leivästä puhua, tämä vain oli jotenkin niin huvittava yhdistelmä, paasto ja leipominen..siitä kuntoilustahan minun piti..

Lainasin kirjastosta Rakel Lignellin uuden kirjan jossa hän käsittelee pysyvää painonhallintaa. En ole ihan kaikkea tarkkaan lukenut, mutta tuohon kuntoilujuttuun jäin kiinni ja miettimään sitä. Rakel aloitti ihan pohjalta ja alku oli kovin takkuava ja raskas, tietenkin kun painoa oli paljon. Ajan kanssa hän on kuitenkin hurahtanut liikuntaan täysin ja käyttää siihen nyt noin 10 tuntia viikossa. Kaikkein parasta on kova rääkki, jossa hiki lentää ja paikkoja kivistää.

Hmm..En ymmärrä mikä minua tässä jotenkin ärsyttää. Ymmärrän kyllä että olemme todella erilaisia ja suhde liikuntaan on myös yksilöllinen. On ihan mahtavaa että hän saa liikkumisesta niin valtavan ilon ja tyydytyksen mutta... En voi sille mitään että tulee sellainen olo että menee vähän överiksi..Voihan toki olla että olen myös kateellinen :D Oma liikkumiseni on nimittäin todella kaukana "verta, hikeä ja kyyneleitä"-tyylistä.

Kun tammikuussa aloitin viiskakkosella, aloin myös todella pitkän tauon jälkeen liikkua. Motivaatio oli sen verran korkealla että se antoi voimia mennä, vaikka se ei aluksi ollutkaan kovin kivaa. Sauvakävely tuli kyllä helpommaksi ajan kanssa, lopulta jopa juoksin pieniä matkoja, tv:n laihdutusohjelman innoittamana. Niissähän lähes 200 kiloa painavat ihmisetkin tekevät todella rajua liikuntaa. En kyllä vieläkään oikein tajua miten se on mahdollista ilman että he kuolevat siihen paikkaan mutta.No, pian ensimmäisten juoksujen  jälkeen  alkoi kunto reistailla. Te, jotka olette lukeneet blogiani pitempään, tiedätte että olen juossut lääkärillä outojen oireiden takia. Kyllä ne ovat mukana vieläkin. Ylävatsalla on luukorsetti, välillä on raskas hengittää sängyssä, varsinkin jos makaan selälläni. Epämiellyttävät tuntemukset ovat saaneet varpailleen. En yksinkertaisesti uskalla revitellä täysillä.

Kysymys kuuluu: kuka tietää voisinko painaa niin kovaa kuin kintuista lähtee ilman että saan sydärin? Olisiko se edes terveellistä minulle? Jotenkin tämä asia häiritsee, tuntuu etten liiku riittävän kovaa jotta siitä olisi hyötyä painonpudotuksessa. Pitäisikö mennä kovempaa, hikoilla enemmän, hengästyä voimakkaammin? Rääkätä enemmän?

Onneksi on niin, että liikunnalla ei ole kuin 20 prosentin osuus painonpudotuksessa, 80 prosenttia riippuu ruokavaliosta. On totta että liikkuminen tukee laihtumista todella hyvin ja on tietenkin muutenkin tarpeellista terveyden ja hyvän kunnon ylläpitämiseksi. Mutta ilmeisesti se, etten käytä elämästäni jättiosaa liikuntaan, ei kuitenkaan kaada hyvää dieettiä.

Itse uskon ehkä enemmän jossain määrin lempeään liikkumiseen. Minun kehoni ei ole sellainen, että sille tekisi hyvää olla rääkättävänä - vaikka niin jo välillä luulin. Tai kuka tietää, ehkä tuokin vaihe tulee jossain kohtaa tätä dieettiä. Onhan minulla kuitenkin vielä aika paljon ylimääräistä kannettavana..Vedessä liikkuminen on osoittautunut minun jutukseni, siellä olen kevyt ja voin liikkua ketterästi ja suhteellisen nopeasti. Vesi tekee minut kevyeksi ja säästää näin niveliä ja muita osia, jotka rasittuvat painon alla. Tähän vuodenaikaan liikuntaa tulee myös puutarhatöissä, tosin ne eivät todellakaan ole kovin selkäystävällisiä puuhia.

Olisi kiva kuulla miten te liikutte, varsinkin jos painoa on enemmän? Mitkä lajit ovat osoittautuneet toimiviksi ja mukaviksi?

8.5 2014

Ei hätää, olen edelleenkin hengissä :) Hassua miten tämä kirjoittaminen välillä takkuaa, ei saa millään aikaiseksi kirjoittaa yhtään mitään. Mutta onhan se niinkin, että elämän pitää olla muutakin kuin vaan bloggailua vai mitä ;)

Olen pari päivää miettinyt että mihin suuntaan oikein lähtisin tätä blogia viemään. Eihän kukaan jaksa lukea aina samantyylisiä päiväyksiä "tänään on paastopäivä", "eilen oli paastopäivä" jne..Kuitenkin, tästä seikkailustahan minun on tarkoitus täällä kirjoittaa. Mutta välillä kaipaan ehkä vähän syvällisempää otetta teksteihin, ettei menisi saman toistoksi. Nälkä kasvaa syödessä - ja tarkoitan siis nyt tätä kirjoittamista, joten älkää olko yhtään huolissanne :D

Maha on täynnä uunissa höyrytettyä kuhaa, höyrykeitettyjä vihanneksia ja paistettuja herkkusieniä. Aika höyryssä taidan siis nyt olla :D Hyvälle maistui. Kaloreista ei mitään käsitystä, mutta en edelleenkään ole niiden kanssa niin tuikitarkka. Ihan pieleen ei kai ole vieläkään mennyt koska pikku hiljaa paino laskee. Viimeksi punnitessa näkyi jo kahdeksankin, tosin se ensimmäinen numero on vielä 9 :) Suunta on kuitenkin ehdottomasti oikea.

Hah, nyt vasta tajusin että juuri tasan tänään tulee neljä kuukautta ensimmäisestä paastopäivästäni!! Ja painonpudotus nyt siis aika lähellä 14 kg eli todella tyytyväinen saa olla! Alussa painoa lähti huomattavasti nopeammin, mutta olin myös tarkempi syömisieni kanssa. Liikuinkin enemmän, nyt alun vouhotus on ehkä vähän laantunut. Se on sekä hyvä että ei niin hyvä. Olisi ihan kiva jos painonlasku olisi vähän nopeampaa, toisaalta en mitään kauheaa rääkkiä jaksaisi kovin pitkään vaan putoaisin vanhoihin uomiin nopeasti. Näiden neljän kuukauden aikana en ole pudonnut mihinkään. Normipäivinä tulee syötyä suklaata ja kakkuja muutenkin kuin viikonloppuna, tähän toivoisin muutosta. Ja uskon että myös painonpudotus olisi nopeampaa jos ne herkut pysyisivät viikonlopuissa. Jo ihan tyttären takia toivoisin että voisin saada tähän muutoksen, hänen on vaikea ymmärtää että koska minä paastoan, viikollakaan syöty makea ei välttämättä lihota. Hän taas ei (tietenkään) paastoa joten kaikki makea jää. Varon visusti asiasta saarnaamista koska he helposti johtaa vain päinvastaiseen reaktioon (kuten itse varsin hyvin tiedän) mutta miten käsitellä tätä asiaa niin että lapsikin kokisi sen rakentavana ja hyvänä? Onko teillä ehdotuksia? Eli miten saada lapsi suhtautumaan positiivisesti siihen että makeaa vain viikonloppuna?? Heh, ja miten saada minut suhtautumaan siihen positiivisesti :D

Yhden hyvän keinon olen havainnut ja se on sokerittomat karkit. Meillä koko perhe mussuttaa nykyään Dietorelle-hedelmäkarkkeja, tosin ihan vain muutamia ettei tule rakettilähtö hotelli helpotukseen. Ne kun ovat laksatiivisia, kuten useimmat sokerittomat karkit :D Näiden avulla on vähän helpotettu viikolla iskevää karkkihimoa.

Itse asiassa olen huomannut, että suhteeni karkkeihin on hieman muuttunut. Suklaa maistuu nykyään monesti vähän ällömakealta, jotkut lajit ovat jääneet kokonaan kauppaan. Tumma suklaa toimii paremmin. Makeanhimo talttuisi todella pienellä määrällä, jo ehkä yhdellä tai kahdella palalla. Mutta miten saada korvien välinen asenne muuttumaan. Että ei tarvitse syödä koko levyä vaan ihan tosi voi lopettaa jo muutaman palan jälkeen? Päässä on suurin laihduttajan vihollinen, nimittäin ne vanhat, tutut - ja väärät - ajatusmallit! Vaatii työstämistä, totta vieköön...

No niin. Olen siis herännyt taas henkiin, mitä tulee kirjoittamiseen täällä. Toivottavasti lähipäivinä lisää tekstiä, vielä jäi hampaankoloon asiaa kuntoilusta. Mutta ei nyt kirjoiteta enempää että jaksatte kahlata tämän tekstin läpi. Heippa!

28.4 2014

Täällä sitä paastoillaan...viikonlopun jäljiltä on yleensä aina sellainen olo kuin olisi pullistunut takaisin entisiin mittoihin, vaikka eihän se niin mene onneksi..Se on sanottava paastopäivien hyväksi, että olo ei ole yhtään turvonnut niiden jälkeen.  Uskoisin että tällä on jotain tekemistä nautittujen hiilihydraattien kanssa. Paastopäivänä en esimerkiksi syö leipää, kun taas normipäivänä kyllä, koska pidän leivästä. Tässä kohtaa siis ymmärrän kyllä karppaajia, jotka välttelevät hiilareita, varmasti hekin kokevat tuon saman keveyden oman ruokavalionsa  kautta, vaikka muuten en sitä ihan allekirjoitakaan..

Päivä alkoi minulle epätavallisen aikaisin kun oli treffit herra tohtorin kanssa. Odotin mielenkiinnolla verikokeiden tuloksia ja lupasin niitä teillekin vähän avata.

Ihan ensin on sanottava että vertaaminen aikaisempiin tuloksiin on hieman epävarmaa, koska edelliset mittaukset on tehty noin puolitoista vuotta sitten. Ennenkuin aloitin tammikuisen ryhtiliikkeen, olin elänyt kutakuinkin kuin pellossa varmasti ainakin vuoden verran, joten oikeastaan olisi pitänyt saada nuo arvot tämän vuoden tammikuussa, jotta vertailu olisi mahdollisimman selkeä. Mutta ehkä kaikkein kiinnostavimmat ovat kolesteroli ja sokeri. Kolesteron suhteen muutos oli hyvä, kokonaisarvo oli laskenut 4,9:stä 4,3:een. Paastosokeri oli 6,3 tässä oli tapahtunut nousua vuodesta 2012 jolloin arvo oli 5,8. Tästä olin aika pettynyt, koska olin toivonut että dieetti olisi vaikuttanut sokeriarvoihin positiivisesti. Toisaalta, kuten sanottu, nyt en voi tietää mitä arvot olivat tammikuussa, nehän ovat saattaneet olla aivan huikean korkealla..Joten tämä jää hieman arvoitukseksi. Ainoa asia johon lääkäri kiinnitti huomion oli D-vitamiinin puute, joka kokeessa näkyi. Niinpä kiikutin pilleripurkin mukana kotiin. Uusi asia minulle oli että D-vitamiinin puute saa aikaan väsymyksen ja voimattomuuden tunnetta sekä mielialavaihtelua. Toivoa sopii, että näistä pienistä valkoisista pillereistä olisi nyt sitten hyötyä :)

Lääkäri oli ainakin lähetteessään hyvin perusteellinen. Minulla on nyt mustaa valkoisella 29:stä eri arvosta, jotka verestäni mitattiin. Onpahan nyt sitten kunnolla asiaa tutkittu, ainakin mitä tulee verenkuvaan.

Mukana kotiin tuli myös lähete hierojalle rintarangan jumien avaamiseksi. Kunhan lompakko vähän lihoo (sille se on eduksi ;) ) otan tämän asian käsittelyyn.

Tällaista täällä tänään. Mukavaa maanantain jatkoa vaan teillekin!

22.4 2014

Ohops...Juu, olen hengissä vaikka olenkin ollut näköjään "hiljaa" vähän pidempään, ainakin täällä blogissa. Välillä vaan tulee sellainen leipiintyminen kirjoittamiseen, vaikka se muuten on minulle elintärkeää.

Pääsiäisen vapaapäivät olivat ja menivät, syömisiä ei tullut sen kummemmin tarkkailtua. Se oli ihan tarkoituksellista, jatkuva "kyttääminen" ei totisesti sovi minulle. Olo ei ehkä ollut paras mahdollinen, eikä sen takia mielikään, joten ihan överi-mässäilyiltä vältyttiin. Silti vaaka näytti maanantai-aamuna +2 kg :(
Päätin aloittaa reippaasti paastoamisen, vaikka periaatteessa oli vielä lomapäivä. Ruotuun pääseminen otti kyllä koville. Kun on lepsuilun makuun päässyt, ei olekaan ihan helppoa taas ryhdistäytyä.

Mutta paastopäivä meni aika hyvin, tosin liikunta jäi vähemmälle. Jotenkin se viikon takainen paha olo kävellessä on saanut varpaisilleen, eikä ole tehnyt mieli liikkua yhtään. Tosin nyt on kuvaan jälleen astunut hyötyliikunta puutarhatöiden muodossa! Ei ehkä kovin selkäystävällistä, mutta liikuntaa kuitenkin :) Nesteenpoistolääkkeen otin aamulla,  vaikka en niitä toivottavasti joudu jatkuvasti käyttämään..Tänä aamuna vaaka näyttikin sitten taas -2 kg, en sitten tiedä oliko se kaksi kiloa nestettä vai mitä, ja lähtikö sen lääkkeen avulla vai ei, mutta hyvä kun ollaan taas tässä pisteessä. Toisin sanoen en lihonnut yhtään pääsiäisenä ;)

Tänään päätin myös rohkaistua taas lenkille, miehen kanssa mentiin "tasatikkua", siis vierekkäin sauvakävellen. Säästä ei kai voi sanoa pahaa sanaa, vaikka keho ei olekaan vielä moiseen lämpöön tottunut. Mies hikoili talvipalttoo päällä kunnes vaadin häntä jättämään sen lähimpään puunoksaan killumaan, ennenkuin pyörtyy kuumuudessa. Itse painelin t-paidassa - siis huhtikuun 22. päivä. Melkein ei uskoisi todeksi! Tänään ei päästä huipannut eikä tuntunut muutenkaan pahalta, joten jos nyt sitten pääsin siitä kävelykammosta taas vähäksi aikaa.

Päänsärky-paholainen hyökkäsi kimppuun eilen iltapäivällä ja sen kanssa on taisteltu vielä tänäänkin. Mitään selkeää selitystä tälle ei ole löytynyt, muuta kuin että hartiat ovat aika jumissa..Joku oli facebookin englanninkielisessä paastoryhmässä sitä mieltä että tällä olisi jotain tekemistä sen kanssa, mitä on syönyt paastopäivää edeltävinä päivinä. Eli jos on oikein herkutellut makealla ynnä muulla, voi päänsärky olla pahempi. Saattaa olla että tässä on itua. Oli syy mikä tahansa, toivon hartaasti että tämä ei olisi jatkuva vieras. Elämä on liian kivaa tuhlattavaksi särkevään päähän :D

Kertokaapa te nyt vuorostaan miten teidän pätkäpaastonne sujuu? Kaikille toivon tsemppiä että päästään taas vauhtiin vapaapäivien jälkeen :)

16.4 2014

Kuka enää tarvitsee huvipuistoja vuoristoratoineen kun elämä on jo muutenkin yhtä ala- ja ylämäkeä? Sellaiselta on kulunut viikko tuntunut. Mukaan on mahtunut monta hyvää päivää (kuten edellinenkin postaus kertoo) jolloin olo on ollut hyvä ja kaikki on sujunut. Mutta on siellä joukossa ollut huonompiakin päiviä, jolloin motivaatio ja mieli ovat käsi kädessä vaeltaneet jossain aivan muualla kuin minun päässäni.

Suurin syy alakuloon on edelleenkin terveyden heitteleminen. Maanantai alkoi labrareissulla, joten aamulla ei saanut edes juoda mitään. Ajattelin että tässä tulee testattua se vaihtoehto, ettei paastopäivinä söisi aamiaista ollenkaan, vaan siirtäisi ruokailun myöhemmäksi. Ei näyttänyt toimivan minulla, päätä särki jo kotiin tullessa, vaikka reissu ei kestänyt kauan. Muuten olo oli kevyt ja hyvä, kulautin pikaisesti lasin tomaattimehua ennen lenkille lähtöä. Yleensä sauvakävelylenkit ovat menneet melkein lentämällä paastopäivinä, mutta nyt ei ollut hyvä olo. Voimat loppuivat jo heti ekassa ylämäessä ja matkanteko tuntui siltä kuin olisin kiemurtanut madonpolkua. Oli pakko kääntyä kesken kaiken takaisin. Ruoka ei olisi oikein maistunut mutta söin silti salaatin jossa oli paistettuja broilerinsuikaleita joukossa. Päivä saatiin jotenkin päätökseen, tosin kalorit menivät ilmeisesti vähän yli koska jouduin ottamaan välipalaksi banaanin, illalla oli tärkeä meno ja huono olo vähän säikäytti enkä halunnut pyörtyä joten siksi tuo välitankkaus.

Seuraavan aamun punnitus oli masentava. Painoa oli tullut lisää kilo. En voi käsittää mistä se oikein tuli??? Koko päivän oli sitten vähän sellainen  hällä väliä-tunne - juuri se pahin tunne, joka yleensä saa koko dieetin kaatumaan. Illalla, muiden jo nukkuessa, söin epätoivooni vaaleaa leipää ja vuodatin krokon kyyneleitä yksin keittiössä. Ensimmäistä kertaa melkein neljään kuukauteen tuntui kuin olisin ollut valmis antamaan periksi.  Ihan sama vaikka kaikki menisi nyt pieleen, en jaksa enää. En jaksa sitä että koko ajan tuntuu huonolta enkä tiedä mistä on kyse. Vaikka sydäntä on tutkittu, jokin sanoo minulle että vika on kuitenkin siellä. Vai onko minulla päässä vikaa? Onko tulossa uusi burn out, onko edes kyse oikeasti fyysisistä vaivoista vai onko tämä stressin tulos? Kuolenko minä nyt? Uskallanko enää mennä minnekään jos kuitenkin alkaa tuntua pahalta, enkä edes tiedä missä - päässä, sydämessä? Miten selitän tämän lääkärille ilman että hän heti ajattelee että jaaha, taas tällainen hypokondrikko?? Mies mittasi sykettä illalla, sanoi että se oli epätasainen. Sitä se oli pari päivää sitten myös. Tiedän että stressi voi aiheuttaa vaikka mitä, myös epätasaista sykettä. En haluaisi enempää lääkkeitä, syön jo verenpainelääkettä ja nyt myös nesteenpoistolääkettä, koska halusin kokeilla jos ahdistava tunne rinnalla helpottaisi. On se helpottanut, mutta yrittää toisinaan tulla takaisin. Vihaan lääkkeitä, niistä tulee sivuvaikutuksia, olen kokeillut - ja kokenut. Pahin oli neljän yön peräkkäinen unettomuus beta-salpaajasta. Viidennen nukuin koska en enää ottanut lääkettä. Onko elimistössä nestettä, siitäkö tuo painonlisäys tuli? MIKÄ MINULLA OIKEIN ON?????

Illalla katselin nukkuvaa tytärtäni ja mietin, miten hän pärjäisi, jos minulle sattuisi jotain. Mietin, pitäisikö kirjoittaa jotain papereita valmiiksi, ettei perheellä sitten olisi niin vaikeaa. Älkää ymmärtäkö väärin, en todellakaan halua kuolla, rakastan elämää. Mutta nämä oireet...epämääräiset, vaikeaselkoiset, ehkä vaarattomat, ehkä ei.

Tänään on keskiviikko. Olimme jälleen Kasnäsin kylpylässä. Sinne meneminen ei tuntunut tällä kertaa yhtä kivalta, koska viimeksi tuli huono olo myös altaassa, hetkeksi. Pelotti että jos se tulee taas. Tänään ei tullut, oli hyvä olo koko ajan, eikä jälkeenpäinkään tuntunut heikolta, niinkuin joskus. Iloitsen siitä. Olen yrittänyt opetella ajattelemaan ettei jokainen päivä ole yhtä huono. Vaikka tänään on huono olo, huomenna voi olla jo paremmin.

Äitini oli löytänyt kaapista uimapuvun, jonka hän toi mukanaan minulle kokeiltavaksi. Hän tuumasi että "se on kyllä varmaan sinulle liian pieni". Päätin kuitenkin kokeilla - ja voitte vain kuvitella, miltä tuntui kun se solahti ihan sujuvasti päälleni!!! Jokainen, joka on laihtunut, tietää miltä tämä tuntuu (siis vaatteiden kohdalla yleensäkin). Siispä, simsalabim, uimapukuongelma oli ratkennut! Olin niin onnellinen että tolkutin miehelle monta kertaa "katso nyt, onko tämä nyt hyvä, jee minulla on uusi uimapuku!!" En nyt varmaan ihan missikisojen uimapukukierrokselle vielä pääsisi mukaan, mutta suunta on ehdottomasti oikea. Tämä oli ylivoimaisesti päivän paras hetki!!!

Luksusta oli myös syöminen jälleen seisovassa pöydässä. Viisas äitini totesi että "hän ei kyllä rupea mitään ruokaa laittamaan enää tämän uimisen jälkeen" ja niinpä me suuntasimme valmiiseen pöytään. Onnistuin syömään sopivasti, olen siitä suunnattoman ylpeä. Ei tullut ähkyä, mikä kai on melkein pakollinen seisovaan pöytään liittyvä lieveilmiö ;)

Ehkä pitäisi vaan hyväksyä se, että hyvät hetket ovat nyt vähän kortilla, myöhemmin niitä on sitten ehkä enemmän peräkkäin.

Vuoristorataa, todellakin...

11.4 2014

Eilinen paastopäivä oli ihan mahtava. Tuntui vähän samalta kuin alussa, jolloin nälkä ei ihan kauheasti vaivannut ja energiaa oli kuin pienessä kylässä. Tuntui että kävin melkein vähän ylikierroksilla, mies parka joutui kuuntelemaan lähes taukoamatonta pulinaa koko päivän. Ei kuulemma haitannut. Kai se oli vaihteeksi mukavaa, olenkin ollut aika hiljainen kun olo on ollut huono. Eilen oli kuitenkin ihan mahtava olo, koko päivän. Olin keskustassa asioilla ja istuin välillä autossa ja oikein ihmettelin, että olo voikin olla niin hyvä. Se tuntui suurenmoiselta, todellakin! Kunpa tätä vain jatkuisi...

Ruoaksi tein sosekeittoa jossa oli myös perunaa joukossa. Jäin vähän miettimään tuota perunaa, Mosleyn 5:2-kirjassa kun ei suositella hiilihydraattipitoisten ruoka-aineiden käyttämistä paastopäivinä. Miten te olette menetelleet perunan suhteen paastossa? Voisin kyllä olla ilmankin, mutta sosekeitosta se tekee ihanan täyteläistä ja paksua. Viime viikon sosekeittoon laitoin liikaa vettä ja sitä ei ollut niin kiva syödä, tästä tuli ihan täydellistä. Iltaruokana meni taas annos kaurapuuroa mikrossa. Voi olla että kaloreita tuli enemmän kuin se 500, mutta ei se ainakaan punnituksessa näkynyt, paino menee tasaisesti alaspäin ja etäisyyttä sataseen otetaan hitaasti mutta varmasti ;) Kohta voi jo sanoa että kolmetoista kiloa on poissa :D

Tuota kalorimäärää olen muutenkin miettinyt..kun miehillä se on 600 ja naisilla se 500. Mihin tuo miesten sata enemmän perustuu? Jos se liittyy elopainoon, voisin kyllä kilpailla kenen tahansa miehen kanssa, heh :D Luulisi siis että jos lähtöpaino on näinkin korkea, voisi syödä sen 600 kaloria...En nyt yritä ostaa itselleni lisää syötävää, kunhan mietin vaan.

Kiitos teille kommenteistanne edelliseen, oli ilo kuulla että ette sentään ole ihan kyllästyneet lukemaan välillä myös sairauksista..Ja hyvä jos rehellisellä vuodatuksellani voin samalla rohkaista siten, että muillakin on huonoja päiviä eikä kaikki ole aina päivänpaistetta. Elämä on tällä hetkellä ihan mukavaa, kunhan terveyden saisi pysymään kuta kuinkin tasapainossa. Sitä kohti siis, samalla tässä keventyen. Tsemppiä teille kaikille jotka samassa remmissä olette :)

8.4 2014

Eilen tapahtui se, mitä ei ole vielä kertaakaan tapahtunut. Paastopäivä epäonnistui :) Nostan itselleni hattua, että olen kolme kuukautta ollut tällä 5:2lla ja pysynyt lujana, vaikka nälkä onkin kaihertanut ja houkutukset koputelleet olkapäälle. Mutta eilen en pystynyt.

Oikutteleva vatsa, selkä ja yleinen huono olo ilmeisesti vaikuttivat siten, että nälätti koko ajan. Tai oikeastaan ongelmat alkoivat päivällisen jälkeen. Teki ihan hirveästi mieli suklaata, ihan kuola valui suupielistä kun niin teki mieli. Söin muutaman kuivatun luumun, auttoihan se jonkin verran makeanhimoon mutta ei poistanut nimenomaista suklaanhimoa. Illan aikana tulikin sitten syötyä vähän kaikenlaista pientä, ei varsinaisesti mitään epäterveellistä mutta huono asia oli se, ettei syömiseen tullut taukoa. Paastopäivinähän olisi hyvä jos aterioiden väliin jäisi kunnon paussi, näin elimistö hyötyisi eniten.

Illaksi en tehnyt puuroa kuten yleensä vaan ihan hervottoman ison salaatin. Sen jälkeen oli kuitenkin vielä syötävä juustoa ja kaksi leivänpalaa, leipääkään en yleensä paastopäivinä syö. Kalorimäärä meni siis ihan tuiskeelleen, mutta ei se ole niin vaarallista. Tietenkin vähän  harmitti, mutta en anna sen pilata elämääni, sehän oli vain yksi päivä muiden joukossa.

Vielä illalla sängyssä suklaa huuteli minulle kaapista ja suunnittelin että kun muu perhe nukkuu, hiippailen syömään palasen. Vaan enpä sitten mennytkään! Siispä ainakin suklaan kohdalla lopputulos oli 1-0 minulle :)

Aamulla heräsin klo 6 infernaaliseen päänsärkyyn. Jostain syystä päänsärky iskee usein paaston jälkeisinä päivinä, onko teistä muista joku huomannut samanlaisen ilmiön? Oudointa tässä on se, että tiedän säryn tulevan niska-hartiaseudulta, voisiko olla että nukun niin sikeästi juuri paaston jälkeen, että jähmetyn liiaksi paikalleni yön aikana?

Vatsalääkkeiden syöntiä en jatkanut koska vatsa alkoi tuntua todella kummalliselta, kuin se olisi kiedottu muovikelmuun. Se oli pelottavaa! Olen yrittänyt syödä vatsaystävällisesti ja suurempia vaivoja ei sen suhteen nyt olekaan ollut. Tällä hetkellä suurin häiriötekijä on hengenahdistus. Sitä on ollut ennenkin eikä syytä ole löydetty. Ehkä pitäisi kokeilla sitä paperipussiin hengittämistä? Välillä tuntuu että kiipeän ihan seinille kun tuntuu niin epämukavalta. Saan kyllä ilmaa, mutta hengittäminen on vaan jotenkin työlästä. Varsinkin syönnin jälkeen pahenee ja makuuasennossa, kai maha painaa keuhkoja kasaan tai jotain? Vai tuleeko tämäkin selästä? Hengittämisen ei pitäisi tuntua ollenkaan, sen pitäisi tapahtua kuin itsestään. Miksi minusta tuntuu tällaiselta? Ja korostettakoon siis vielä että tämä ongelma on minulla ollut useaan kertaan, tutkimuksista huolimatta ei syytä ole löydetty - ja vaiva on aina hävinnyt itsestään jonkin ajan päästä. Voi olla että murehdin tästä erikoisesti siksi, että se saattaisi olla yksi sydämen vajaatoiminnan oireista. Isäni kuoli vuosi sitten juuri sydämen vajaatoimintaan, joten ymmärrätte varmaan..Minun sydämessäni ei ole mitään merkkejä tästä havaittu mutta silti...

Olen pahoillani jos teitä jo kyllästyttää lukea näitä sairauskertomuksiani, ne ovat tainneet vallata tämän blogin vähän luvattoman paljon...Mutta toisaalta, onhan tämä kaikki osa minun elämääni ja kulkee tässä mukana. En voi enkä halua kirjoittaa että kaikki on NIIN hyvin ja ei ole huolen häivää - kun kerran on paha olo. Odotan kuitenkin jo sitä päivää kun voin kirjoittaa: tänään oli hyvä olo. Sekin päivä koittaa vielä :)

Mitä painorintamaan tulee - tässä keikutaan sen satasen molemmin puolin, tänä aamuna vaaka näytti puoli kiloa yli. Siitä en ota stressiä - sen sijaan haluan joka ikinen päivä muistaa että olen todella päässyt eroon KAHDESTATOISTA KILOSTA joita en halua nähdä ikinä enää!!!! Olen ollut ihan superreipas ja ihan uskomatonta että ihan todella olen jo laihtunut noin paljon. JEEEEEE!!!!!

4.4 2014

Takana on viikko niin täynnä tapahtumia että ei tiedä mistä päästä alkaisi purkamaan..Terveysrintamasta aloitetaan: torstaina olin lääkärissä kuten olin jo aiemmin sopinut. Käynti oli pikainen, sain lähetteen verikokeisiin ja sitten piti tavata lääkäri uudestaan. Ajan sain parin viikon päästä, ja lääkärikäynnin siitä vielä kaksi viikkoa.

Rautavanne rinnan ympärillä on kiusannut pitkin viikkoa, mutta viime yönä alkoi vatsan yläosa kipuilla siihen malliin että päätin mennä terveyskeskukseen päivystysajalla. Päädyin vielä samalle lääkärille kuin eilen ja tuumasin että nyt on saatava jotain lääkettä, kun maha on kipeä. Hyvä asia tässä on minusta se, että oudot tuntemukset alkavat nyt olla paremmin tunnistettavissa, eli ilmeisesti on ärtyneestä vatsasta kyse. Ongelmia vatsan kanssa on minulla ollut pitkin elämää niin kauan kuin muistan, joten mitään varsinaisen uutta tässä ei ole. Ehkä tapa miten vaiva alkoi tuntua oli minulle uutta, mutta kuulemani mukaan muille hyvin tavallinen. Siis se rautavanne, tarkoitan. Nyt on sitten vatsalääkearsenaali odottamassa korkkaamista, toivotaan että nämä vaivat olisivat niiden myötä historiaa!

Aamuinen punnitus tarjoili jotain, mitä tässä on odotettu jo pidemmän aikaa. Paino putosi ensimmäistä kertaa kaksinumeroiseksi, eli satasen raja meni rikki - takaperin siis, kuten toivottua olikin!!! Olisin odottanut itseltäni suurempaa riemuhyppelyä, mutta ilmeisesti yöllä vaivannut vatsa veti mielen niin matalaksi että totesin vaan että kas, meni alle sadan. Päivän aikana olen kyllä asiaa hykerrellyt itsekseni..

Eilen tarvitsin valokuvan itsestäni erästä työjuttua varten ja pyysin miehen sitä ottamaan. Kuvien näkeminen tuotti ison pettymyksen - näytin mielestäni niissä isommalta kuin 12 kiloa sitten. Höh, miten se on mahdollista?? Vika on tietenkin kamerassa - tai kuvaajassa - tai jossain muualla...Mutta ajattelin kuitenkin laittaa teidän nähtäväksi tähän kuvan minusta nyt, kun 12 kiloa on poissa. Itse tunnen - ja näenkin muutoksia, mutta voi olla että niitä ei kuvasta niin helposti huomaa. Mutta, for the record, kuva nyt kuitenkin:

Ja tässä tyylikäs "selfie"  :D

Vertailun vuoksi tässä seuraavaksi aloituskuva:

Hahaa - kyllä eroa on havaittavissa - vai mitä mieltä olette?

31.3 2014

Jee, tauon jälkeen oli tänään paastopäivä ja tuntuu että maailma pyörii taas oikealla radallaan. Hyvin on päivä mennyt, tosin juominen on jostain syystä vaatinut ponnistelua. Aamiaiseksi söin neljä siivua keittokinkkua (niissä on vain 6 kaloria/siivu, tiesittekös sitä?), vihreää salaattia, muutama kirsikkatomaatti ja alfa-alfan ituja, nami! Niin ja maitokahvi tietenkin.

Lenkillekin lähdettiin miehen kanssa. Ensin vähän mietitytti että uskallanko lähteä, jotenkin nuo viikonlopun tuntemukset saivat arastelemaan. Se on muuten kumma miten ihmisen omat pelot voivat vaikuttaa. Vaikka lääkäri sanoi ettei sydän ollut syynä oireisiin, yritti sisäinen ääni sanoa että ehkä se sittenkin oli..Niin, se on ihan tyhmää, turhaan kulutan energiaa tämmöisen pelkäämiseen...No, lenkille kuitenkin mentiin ja ajattelin että nyt menen välillä niin lujaa kuin jaksan ja jos sitten tuntuu huonolta, on syytä uskoa että pumpussa on vikaa.

Menin loivaa ylämäkeä parisataa metriä niin lujaa kuin jaksoin. Tottakai hengästyin vähän mutta muuten ei tehnyt tiukkaa, tuntui että olisi voinut mennä vieläkin lujempaa. Syke nousi muttei mihinkään rajalukemiin ja hengitys tasaantui nopeasti. Itse asiassa huomasin että kunto on kuin onkin kasvanut, askel kulki kevyesti. Ehkä en siis ole kuitenkaan ihan kuoleman oma vielä ;)

Päivällinen koostui tänään "pesuvadillisesta salaattia". Vihreää salaattia, kurkkua, kirsikkatomaatteja, varsiselleriä, hapankaalia ja alfa-alfaa tai sinimailanen se kai on suomeksi. Vähän pestoa, keittokinkun viipaleita muutama ja pari ruokalusikkaa raejuustoa (2 %). Mies otti omaan salaattiinsa tonnikalaa currykastikkeessa tuon kinkun sijaan. Hän oli aivan onnessaan ja sanoi että hän on jo kymmenen vuotta halunnut syödä pelkkää salaattia joskus ruoaksi ja nyt sitä saa :) Meillä itse asiassa syödään hyvin monipuolista salaattia lähes joka päivä ruoan kanssa mutta että pelkästään ruoaksi on harvinaista. Tytär oli kylässä joten hänellä oli eri sapuskat ;)  Kyllä maistui hyvälle ja nälkäkin saatiin taltutettua vähäksi aikaa. Tosin tässä illan aikana olen joutunut vähän taistelemaan. Join poikkeuksellisesti toisen kupin kahvia jossa oli reilusti punaista maitoa (juujuu) ja vähän hunajaa. Tunsin nimittäin että päänsärky koputteli ovelle ja olen saanut siitä NIIN tarpeekseni että päätin tehdä vastahyökkäyksen. Viisaasti särky perääntyikin kahvin jälkeen.

Kello on nyt 20, päivä alkaa olla niin sanotusti pulkassa. Vielä aion keittää mikrossa kaurapuuroannoksen, vaikka vähän tuntuu että saatan mennä yli sen 500 kalorin..Mutta maha tyhjänä ei uni tule edelleenkään joten syötävä on ja kuten aiemmin olen sanonutkin, puuro on minulla se paras kaveri nälkään. On vatsalle lempeää ja tuntuu mukavan lämpöiseltä - myös mahan sisäpuolella ;)

Joten, ihanaa kun voi sanoa: I´m back in business :D Mahtaisiko tällä viikolla alittua jo se 100?? Muutaman päivän päästä tiedämme...

30.3 2014

Terveisiä sairaalasta! Tai no, nyt ollaan taas jo onneksi kotona, mutta nelisen tuntia tuli istuttua Salon sairaalan päivystyksessä..Se norsun jalka alkoi olla sen verran häiritsevä tuossa rinnan päällä, että lähdimme 50 kilometrin ajelulle. Luin iltalukemiseksi lääkärinkirjaa (juu, tiedän, ei ehkä parasta unilääkettä) ja tulin siihen tulokseen, että koska oireet viittasivat pahasti sydäninfarktiin, en halunnut odottaa maanantaihin, jolloin olisi päässyt Kemiön terveyskeskukseen.

No, sydänfilmi otettiin ja siitä selvisi onneksi ettei ainakaan infarkti ole kyseessä. Verenpaine oli vähän koholla, siihen olisin saanut vielä toisen lääkkeen, mutta koska tulen niistä niin sairaaksi, sanoin että jos tällä yhdellä yrittäisin pärjätä. Täysin selväksi ei tullut että mistä nämä oireet johtuvat, mutta sain lääkekuurin ärtyneen ruokatorven hoitoon, se kun aiheuttaa myös tällaisia tuntemuksia. Itse arvelen - nyt kun pahin vaihtoehto on suljettu pois - että kyse on todennäköisesti yhdistelmä ärtyneestä vatsasta sekä täysin lukossa olevasta rintarangasta. Luonteeltani olen kova stressaamaan, en ehkä aina niin näkyvästi mutta kuitenkin, eikä se tietenkään tee hyvää millekään osalle kehossa. Kunpa voisi saada itsensä nollattua kunnolla ja stressitason laskemaan! Toiveena on myös, että verenpaine laskisi dieetin myötä niin, ettei lääkkeitä enää tarvittaisi. Siihen on kuitenkin vielä matkaa, sekä kilojen että paineiden puolesta.

Kerroin lääkärille olevani 5:2-dieetillä, hän suhtautui siihen suurella mielenkiinnolla. Ei ollut kuulemma perehtynyt ollenkaan ja kyseli kaikenlaista. Sen verran sanoi, että oli tavannut useita karppaajia, jotka olivat joutuneet lopettamaan koska vatsa ei kestänyt karppi-ruokavaliota. Sanoi myös että vichyvesi voi aiheuttaa vatsavaivoja, pitäisi ensin päästää kuplat pois. Höh, minä niin tykkään vichystä paastopäivinä...mutta tietenkin, jos se tekee pahaa, niin ei sitten...

Verikokeita ei sairaalassa otettu, joten ne pitää ottaa vielä Kemiössä. Se on siis seuraava toimenpide. Nyt on vähän takki tyhjä, vatsa/rintakehä/selkä/mikälie vaivaa tälläkin hetkellä vähän, mutta asia ei nyt huolestuta siinä määrin kuin vielä aamulla. Toivon että lääkekuuri alkaisi helpottaa pian.

Minuun otti yhteyttä toimittaja, joka olisi ilmeisesti halunnut kirjoittaa dieetistämme näkövinkkelistä "huonot puolet ja vaikutukset". Kieltäydyin, osittain koska olen itsekin freelance-kirjoittaja ja kirjoittaisin itse jos kirjoittaisin. Lisäksi ei tuntunut hyvältä ajatukselta astua esiin kielteisenä esimerkkinä. 5:2 on tuonut elämääni niin paljon hyvää - ja vienyt minulta 11 kiloa. Se, että samaan aikaan on ilmentynyt ei niin mukavia oireita, ei edes välttämättä johdu juuri tästä kuurista. Ehkä ne olisivat tulleet muutenkin, elämäntaparemontin seurauksena? Voihan olla, että keho reagoi myös kielteisesti, siitä ei voi olla ihan varma.

 Tässä blogissa olen halunnut tutkailla rehellisesti tuntemuksiani, ei kai kukaan uskoisi jos olisin vaan yhtä onnea ja autuutta koko ajan. Tämä on raakarealistinen kirjoitelma!!! Olen sitäpaitsi sitä mieltä, että myös niiden negatiivisten asioiden kertominen voi rohkaista jotakuta, koska se auttaa näkemään, että on normaalia ja inhimmillistä ettei elämäntapojen muuttaminen mene aina ihan kuin Strömsössä.

Ehkä joku muu osaa kertoa dieetin kielteisistäkin puolista oikealla tavalla lehdessä. Toivotan onnea, ehkä sekin on tärkeää. Minä en tähän kuitenkaan halunnut lähteä.

Viime yön unet jäivät kovin lyhyiksi. Nyt onkin ihanaa mennä nukkumaan. Siispä: öitä <3