Paastoton viikko oli ja meni, tänään ollaan taas ruodussa ;) Hieman kankeaa oli kyllä taas ottaa paasto asiaksi, sisäinen laiskajaakkoni huutelee tuolla taustalla jotain typeriä juttuja itsensä hemmottelusta ja lempeydestä, mutta EN aio kuunnella.
Viikonlopun reissaaminen, oleskelu tapahtumassa jossa oli 4000 muutakin ihmistä ja matkojen takia vähäinen nukkuminen nujersivat vastustuskykyni joten nyt poden ensimmäistä flunssaa tänä vuonna. Bläää..
Kurkkukipu yritti puskea läpi jo pari viiikkoa sitten, mutta tuntuu, että paastopäivien jälkeen oli aina parempi olo. Viikko ilman paastoa sekä nuo yllä mainitut seikat olivat kuitenkin liikaa ja nyt sitten sairastetaan. Tytär nappasi saman taudin. Olo ei ole täysin sietämätön, joten jos tästä näin helpolla pääsen, ei tässä ole mitään hätää.
Mietin kaksi kertaa että onko kipeänä hyvä paastota - mutta sitten ajattelin, että kaiken järjen mukaan paaston pitäisi keventää kehon kuormitusta, joten päätin yrittää. Perästä kuuluu ( sanoi torventekijä) miten tämä vaikuttaa. Muuten tunnen että olen oikein kaivannut näitä ryhtipäiviä, ei olisi ollenkaan kivaa olla kokonaan ilman paastoa. Vaakaamaan en ole uskaltautunut, vaikka voi olla että se ei näyttäisi ollenkaan vaarallisia lukuja. Eikä se haittaa vaikka olisikin vähän nousua, kohta se taas laskee. Vatsa on ollut turvoksissa viime aikoina, en tiedä missä mättää mutta seurataan tilannetta. En edes tiedä "mikä" vatsa on kyseessä, vatsalaukku, suolisto vai gyne-alueen osat. Sekin varmaan tässä selviää. Tämän nyt mainitsin siksi että olen ajatellut turvotuksen tarkoittavan myös painonnousua, mutta sehän ei ole varmaa.
Meillä on vuosikaudet ollut käytössä elintarvike, joka on vatsalle tosi terveellistä mutta vasta tänään sain todellisen ahaa-elämyksen: HAPANKAALI ON IHAN SUPER-PAASTOPÄIVÄRUOKAA!!!
Kaloreita 100 grammassa 20!!!! Siis eihän se ole mitään, ja hapankaali on hyvää ja pikkuisen suolaista ja täyttävää. Käytämme yleensä s-marketin valikoimissa olevaa saksalaista hapankaalia lasipurkissa, mutta nyt löysin toisesta s-marketista uuden suosikin - venäläisen hapankaalin, myös lasipurkissa. Se on maultaan hieman makeampaa, suolaisempaa ja kovempaa kuin tuo saksalainen. Sitä voisin syödä ihan suoraan purkista. Siinä on kyllä vähän sokeria mitä tuossa saksalaisessa ei ole, mutta kaloreita siinä on purkin mukaan 13 vähemmän 100 grammassa kuin saksalaisessa. Rehellisesti sanottuna olin välillä jo vähän leipiintynyt hapankaaliin mutta nyt se nousee kyllä uudelle tasolle. Ja mikä parasta, se sisältää luonnollisia maitohappobakteereita, jotka auttavat suoliston terveyden ylläpitämisessä - ja sitä kautta muutenkin hyvinvoinnissa! Suosittelen siis ehdottomasti!!!
Ja nyt, takaisin petiin huilaamaan. Täällä on ollut kovin hiljaista, toivottavasti käytte vielä lukemassa vaikka meneillään onkin kesä ja elämä on vähän muualla kuin täällä internetissä. Kauniita ja toivottavasti pian taas lämpimiä kesäpäiviä kaikille!! Parin päivän päästä taas uusia kuulumisia :)
maanantai 30. kesäkuuta 2014
tiistai 24. kesäkuuta 2014
24.6 2014
Maanantain paastopäivä meni näin: suunniteltu kaloriensaantimäärä: 500. Toteutunut määrä: jotain 1000. :D Sanoisin että tämä on ihka ensimmäinen kokonaan pieleen mennyt paastopäivä kuuden kuukauden aikana, ei ollenkaan huonompi suoritus :D
Päivä alkoi kyllä ihan hyvin, tosin viikonlopun reissaamisen jälkeen oli ehkä hieman haasteellista saada itsensä ruotuun. Aamiaisen ajan pysyin kyllä kurissa, mutta ongelmat taisivat alkaa päivällisestä. En ollut muistanut ajatella paastopäivän ruokailua kauppareissulla, joten ainekset olivat puutteelliset. Nuudeleita löytyi joten päätin tehdä niistä soppaa. Vesi kiehumaan, joukkoon uutta kaalia, porkkanaa, sipulia ja bataattia. Lopuksi heitin joukkoon nuudelit. No, eihän siitä mitään soppaa tullut, kun nuudeleita meni liikaa, joten niitä sitten tuli syötyä ja kalorimäärä alkoi siinä vaiheessa kallistua fiaskon puolelle. NuudeliSOPASSA kun ei niitä kaloreita niin kovin paljon ole, mutta kun tässä ruoassa oli kyllä enemmän nuudeleita kuin lientä niin..
No, ajattelin että ei hätää, vielä tämä tästä korjaantuu. Mutta ei - iltaa kohden alkoi nälkä vaatia huomiotaan aina vain kasvavalla metelillä. Tähän mennessä olen kyllä onnistunut nälän hiljentämään, tai ainakin kestämään sen ajattelemalla että huomenna sitten syön lisää. Nyt ei vaan oikein motivaatio ollut huipussaan, vatsa vaivasi ja muutenkin oli kurja olo. Kaurapuuron keitin mikrossa illalla, mutta sen lisäksi söin ainakin kolme uutta perunaa kylminä juuston ja maksapasteijan kanssa, ja keittokinkkuviipaleita monta..Höh..Eikä repsahdus vielä tähän loppunut.
Saman vuorokauden puolelle sain mahdutettua vielä keskiyöllä kaapista rohmitut hedelmäkarkit sekä neljä palaa suklaata. Totta kai harmitti, kun kerran aamulla oli alkanut paastomielessä ja sitten kaikki meni pannariksi. Mutta en tiedä, toisaalta naurattaa. Elämä on tällaista, eikä se lopu yhteen rupsahtaneeseen paastopäivään.
Joku nyt ehkä miettii että mitäs ihmeellistä siinä nyt sitten on, että osaa ottaa tuon noin rennosti. Uskokaa pois, kyllä siinä on paljonkin ihmeellistä. Kun on vuosia taistellut ylipainon kanssa, tietää mitä moraalinen krapula tarkoittaa. No, juuri sitä valtaisaa itsesyytösten määrää joka seuraa jokaisesta epäonnistumisesta dieetin aikana. Sitä, mikä helposti saa lannistumaan ja luovuttamaan. Kun ei tästä kuitenkaan tule mitään.
Sen sijaan pystyin nyt sanomaan itselleni:
"Ei se mitään. Ei tämä tähän kaadu. Seuraava paastopäivä menee varmasti taas hyvin. Ja ajattele mitä olet jo saanut aikaan, olen laihtunut 16 kiloa!!! 32 voipakettia!! Se on ihan uskomaton suoritus!!! Eikä tämä ole mikään pikadieetti vaan tulee jatkumaan vielä pitkään. Eteenpäin vain siis ja onnittelut tähänastisesta upeasta suorituksesta!"
Niin minä sanon itselleni. Ja sanonpa vielä senkin, että tällä viikolla mennään vähän rauhallisemmin, torstain paastokin jää ilmeisesti tauolle. Perjantaina on pitkä päivä jolloin on jaksettava aamuvarhaisesta iltamyöhään. Joskus on paaston jälkeinen päivä hieman haipakkaa, joten ei oteta sitä riskiä tällä kertaa. Ensi viikolla uusin innoin ja voimin eteenpäin.
Päivä alkoi kyllä ihan hyvin, tosin viikonlopun reissaamisen jälkeen oli ehkä hieman haasteellista saada itsensä ruotuun. Aamiaisen ajan pysyin kyllä kurissa, mutta ongelmat taisivat alkaa päivällisestä. En ollut muistanut ajatella paastopäivän ruokailua kauppareissulla, joten ainekset olivat puutteelliset. Nuudeleita löytyi joten päätin tehdä niistä soppaa. Vesi kiehumaan, joukkoon uutta kaalia, porkkanaa, sipulia ja bataattia. Lopuksi heitin joukkoon nuudelit. No, eihän siitä mitään soppaa tullut, kun nuudeleita meni liikaa, joten niitä sitten tuli syötyä ja kalorimäärä alkoi siinä vaiheessa kallistua fiaskon puolelle. NuudeliSOPASSA kun ei niitä kaloreita niin kovin paljon ole, mutta kun tässä ruoassa oli kyllä enemmän nuudeleita kuin lientä niin..
No, ajattelin että ei hätää, vielä tämä tästä korjaantuu. Mutta ei - iltaa kohden alkoi nälkä vaatia huomiotaan aina vain kasvavalla metelillä. Tähän mennessä olen kyllä onnistunut nälän hiljentämään, tai ainakin kestämään sen ajattelemalla että huomenna sitten syön lisää. Nyt ei vaan oikein motivaatio ollut huipussaan, vatsa vaivasi ja muutenkin oli kurja olo. Kaurapuuron keitin mikrossa illalla, mutta sen lisäksi söin ainakin kolme uutta perunaa kylminä juuston ja maksapasteijan kanssa, ja keittokinkkuviipaleita monta..Höh..Eikä repsahdus vielä tähän loppunut.
Saman vuorokauden puolelle sain mahdutettua vielä keskiyöllä kaapista rohmitut hedelmäkarkit sekä neljä palaa suklaata. Totta kai harmitti, kun kerran aamulla oli alkanut paastomielessä ja sitten kaikki meni pannariksi. Mutta en tiedä, toisaalta naurattaa. Elämä on tällaista, eikä se lopu yhteen rupsahtaneeseen paastopäivään.
Joku nyt ehkä miettii että mitäs ihmeellistä siinä nyt sitten on, että osaa ottaa tuon noin rennosti. Uskokaa pois, kyllä siinä on paljonkin ihmeellistä. Kun on vuosia taistellut ylipainon kanssa, tietää mitä moraalinen krapula tarkoittaa. No, juuri sitä valtaisaa itsesyytösten määrää joka seuraa jokaisesta epäonnistumisesta dieetin aikana. Sitä, mikä helposti saa lannistumaan ja luovuttamaan. Kun ei tästä kuitenkaan tule mitään.
Sen sijaan pystyin nyt sanomaan itselleni:
"Ei se mitään. Ei tämä tähän kaadu. Seuraava paastopäivä menee varmasti taas hyvin. Ja ajattele mitä olet jo saanut aikaan, olen laihtunut 16 kiloa!!! 32 voipakettia!! Se on ihan uskomaton suoritus!!! Eikä tämä ole mikään pikadieetti vaan tulee jatkumaan vielä pitkään. Eteenpäin vain siis ja onnittelut tähänastisesta upeasta suorituksesta!"
Niin minä sanon itselleni. Ja sanonpa vielä senkin, että tällä viikolla mennään vähän rauhallisemmin, torstain paastokin jää ilmeisesti tauolle. Perjantaina on pitkä päivä jolloin on jaksettava aamuvarhaisesta iltamyöhään. Joskus on paaston jälkeinen päivä hieman haipakkaa, joten ei oteta sitä riskiä tällä kertaa. Ensi viikolla uusin innoin ja voimin eteenpäin.
torstai 19. kesäkuuta 2014
19.6 2014
Ensin täytyy vähän hehkuttaa - ensimmäistä kertaa on nyt kahdesti punnituksessa keskimmäinen numero ollut viitonen eli laskusuunnassa ollaan! Itse asiassa olin jopa hieman hämmästynyt moisesta harppauksesta, mietin jopa että onko kaikki kunnossa kun nyt paino taas laskee noin..Mutta pitää olla tyytyväinen, enhän suinkaan ole vielä tavoitteessa! Toisaalta - olen nyt suurin piirtein puolessa välissä, se on jo aikamoinen saavutus! Hyvä minä :D
Lupasin vastailla kysymyksiinne, sikäli kuin niitä tulee. Kaksi kysymystä oli ilmestynyt kommenteihin:
Päivi kysyi:
"Minulla on menossa neljäs paastopäivä. Toistaiseksi olen syönyt pääasiassa kasvissosekeittoa, kananmunia ja kinkkua, tänään ekan kerran söin aamiaiseksi kaurapuuroa. Miten koet ruokavalion vaihtelevuuden, onko se tärkeää, vai onko helpompi paastopäivinä syödä tutun kaavan mukaan? Pelkään hieman, että jos kovin paljon uraudun tähän samaan settiin niin voi alkaa keitto ja munat tökkimään... ;) "
Ensiksikin, onnittelut Päivi hienosta alusta, siitä se lähtee! Kysymyksesi oli mielenkiintoinen, koska olen itsekin miettinyt samaa. Jossain määrin ovat paastopäivien ateriat muuttuneet "tutuiksi ja turvallisiksi", osittain johtuen kai laiskuudesta mutta toisaalta myös siitä, että kun kerran on tarkastanut joidenkin ruokien kalorit, ei tarvitse sitten enää laskea ;) Paikalliseen kirjastoon oli ilmestynyt Mimi Spencerin 5:2-keittokirja ruotsin kielellä ja lainasin sen innoissani, ajatuksena oli että paastopäivien päivällisiin voisi saada hieman monipuolisuutta. Olihan siinä hienoja reseptejä - mutta ei ole tullut niitä juuri kokeiltua. Luulenpa että itse kannatan enemmän yksinkertaisuutta - on hyvä että ruoat on helppo saada valmiiksi, eikä tarvita kovin monimutkaisia aineksia.
Lempiaamiaisekseni on muotoutunut vihersalaatti, tomaatti, kurkku ja paprika viipaloituna, keittokinkun viipaleita 4-6 kpl ja jos kotoa löytyy, yksi keitetty kananmuna. Olen huomannut että tällainen aamiainen pitää minut aika hyvin kylläisenä, eikä vie kohtuuttomasti kaloreita. Aamulla juon myös kupin neskahvia ja laitan sekaan punaista (juu!) maitoa ja vähän hunajaa. Koska en yleensä juo enempää kahvia päivän aikana, en ole tinkinyt tästä ylellisyydestä :)
Päivällisenä on nyt useana kertana ollut "kaalipataa" - eli uutta kaalia hienoksi suikaloituna, sipulia, joskus porkkanaa ja rasia kanajauhelihaa. Liha ja sipulit paistetaan ja sitten haudutetaan kaalit ja lihat sopivassa pannussa, niin kauan että kaali on ihanasti pehmentynyt. Mausteeksi laitan jo alkuvaiheessa kasvisliemikuution pieneen vesimäärään ja vähän vastajauhettua pippuria. Vihanneskeitot, nuudelikeitto, erilaiset salaatit joissa on joko keittokinkkua, tonnikalaa tai muuta vastaavaa "herkkuna" ovat myös suosikkeja. Kovin montaa eri ruokalajia emme siis ole vaihdelleet - mutta ehkä tavoite olisi, että näitä "lemppareita" tulisi enemmän. Kuten sanoitkin, ei ole hyvä että kangistuu liikaa kaavoihin. Vaarana voi tällöin olla totaalinen kyllästyminen. Yllättävää kyllä, en kuitenkaan itse ole kokenut tätä vielä, esimerkiksi tuo kaalipata maistuu aina vaan yhtä hyvälle. Mutta tässä on varmasti hyvä kuunnella omaa kehoaan, ja tarvittaessa laajentaa repertuaaria. Lehdistä ja kirjoista voi hakea inspiraatiota ja ohjeita.
Uskon että suurin syy siihen, etten ole kovin kyllästynyt toistuviin annoksiin on se, että välipäivinä syön kuitenkin muuta. Siitä syntyy monipuolisuutta ihan automaattisesti :)
Ai niin - oikeastaan paastopäiville suositellaan vain kahta ateriaa, mutta koska minä en kerta kaikkiaan pysty nukkumaan tyhjällä vatsalla, keitän yleensä illalla vielä mikroannoksen kaurapuuroa - ja laitan siihen vielä voisilmänkin. En ole varma päivän kalorimäärästä, voi mennä vähän yli 500:n. Mutta koska kerran jatkan laihtumista, eivät määrät ihan pielessä voi olla ;)
Sitten toinen kysymys. Mimi kysyi:
"Hei, löysin sattumoisin blogisi ja päätin kysyä sellaista, että onko sinulla ollut jotain muita intresseja viiskakkoseen kuin painonpudotus? Itse olen ollut tällä dieetillä vuodenvaihteesta ja nyt pitäisi uskaltaa mennä verikokeisiin testauttamaan kolesteroli ym. arvot. Painoa ei ole pudonnut kuin muutama kilo. Ja noudatan dieettiä niin, että aloitan suunnilleen ip:llä 17 aikaan ja lopetan sitten samaan aikaan seuraavana päivänä."
Kiitos kysymyksestä Mimi - me olemmekin olleet sitten tällä dieetillä yhtä kauan :) Omalla kohdallani suurin syy aloittamiseen oli kyllä painonpudotus. Lähtöpainoni oli - kuten bloggaamisen alussa paljastinkin - peräti 112 kiloa, joten toki kyseessä oli sitten jo muutkin kuin ulkonäköseikat. Isäni kuoli reilu vuosi sitten sydämen vajaatoimintaan joten tämäkin sai ajattelemaan vakavasti omaa terveyttä ja tulevaisuudenkuvaa. Harmittaa etten saanut omia veriarvoja tammikuussa, olisi sitten voinut verrata huhtikuussa otettuihin tuloksiin. Viime vuosi meni sen verran pellossa että luullakseni arvot olivat tammikuussa ihan mitä sattuu. Mutta esimerkiksi vielä huhtikuussa oli sokeri 6,2 eli aika korkealla. Monella juuri sokeriarvot ovat asettuneet tämän dieetin avulla hyviksi, toivon että minullakin ajan oloon tapahtuu parannusta. Kolesterolit ovat minulla aina olleet hyvät, mutta jonkin verran oli "paha" kolesteroli laskenut viime mittauksesta eli tulosta oli tässä tullut.
Painoa on tähän mennessä pudonnut noin 16 kiloa eli minulla tämä on toiminut todella hyvin. Mainitsit ettei sinulta ole tippunut kuin muutama kilo - voisiko olla että sinulla ei ehkä ole paljon pudotettavaa? Et maininnut lähtöpainosta mitään, mutta olen huomannut että ne, joilla on vain muutama liikakilo, joutuvat odottamaan kauemmin tuloksia. Mutta kuten tutkimukset ovat osoittaneet, viiskakkosella on lukuisia muitakin hyviä vaikutuksia kuin painonpudotus. Suosittelen lämpimästi sinulle ja kaikille tästä dieetistä kiinnostuneille tutustumista Michael Mosleyn kirjaan "5:2-dieetti, syö, paastoa ja elä pidempään". Se avaa dieetin muitakin terveysvaikutuksia selkeällä tavalla. Kirjasta löytyy muuten myös kivoja reseptejä paastopäivien ruokavalioon.
Mene rohkeasti vaan verikokeisiin - jälkeenpäin muuten harmittaa ettei tullut hankittua jotain mihin verrata myöhemmin! Ja kiva että olet löytänyt sinulle sopivan aikarytmin paastopäiville. Eihän kukaan estä tekemästä omaa jakoa päivälle, kunhan paastopäivä vain toteutuu!
Oho, tulipas tästä nyt pitkä teksti, toivottavasti jaksoitte lukea! Ja toki saa kysyä toistekin mitä vaan haluatte tietää. Vastailen parhaani mukaan :)
Lupasin vastailla kysymyksiinne, sikäli kuin niitä tulee. Kaksi kysymystä oli ilmestynyt kommenteihin:
Päivi kysyi:
"Minulla on menossa neljäs paastopäivä. Toistaiseksi olen syönyt pääasiassa kasvissosekeittoa, kananmunia ja kinkkua, tänään ekan kerran söin aamiaiseksi kaurapuuroa. Miten koet ruokavalion vaihtelevuuden, onko se tärkeää, vai onko helpompi paastopäivinä syödä tutun kaavan mukaan? Pelkään hieman, että jos kovin paljon uraudun tähän samaan settiin niin voi alkaa keitto ja munat tökkimään... ;) "
Ensiksikin, onnittelut Päivi hienosta alusta, siitä se lähtee! Kysymyksesi oli mielenkiintoinen, koska olen itsekin miettinyt samaa. Jossain määrin ovat paastopäivien ateriat muuttuneet "tutuiksi ja turvallisiksi", osittain johtuen kai laiskuudesta mutta toisaalta myös siitä, että kun kerran on tarkastanut joidenkin ruokien kalorit, ei tarvitse sitten enää laskea ;) Paikalliseen kirjastoon oli ilmestynyt Mimi Spencerin 5:2-keittokirja ruotsin kielellä ja lainasin sen innoissani, ajatuksena oli että paastopäivien päivällisiin voisi saada hieman monipuolisuutta. Olihan siinä hienoja reseptejä - mutta ei ole tullut niitä juuri kokeiltua. Luulenpa että itse kannatan enemmän yksinkertaisuutta - on hyvä että ruoat on helppo saada valmiiksi, eikä tarvita kovin monimutkaisia aineksia.
Lempiaamiaisekseni on muotoutunut vihersalaatti, tomaatti, kurkku ja paprika viipaloituna, keittokinkun viipaleita 4-6 kpl ja jos kotoa löytyy, yksi keitetty kananmuna. Olen huomannut että tällainen aamiainen pitää minut aika hyvin kylläisenä, eikä vie kohtuuttomasti kaloreita. Aamulla juon myös kupin neskahvia ja laitan sekaan punaista (juu!) maitoa ja vähän hunajaa. Koska en yleensä juo enempää kahvia päivän aikana, en ole tinkinyt tästä ylellisyydestä :)
Päivällisenä on nyt useana kertana ollut "kaalipataa" - eli uutta kaalia hienoksi suikaloituna, sipulia, joskus porkkanaa ja rasia kanajauhelihaa. Liha ja sipulit paistetaan ja sitten haudutetaan kaalit ja lihat sopivassa pannussa, niin kauan että kaali on ihanasti pehmentynyt. Mausteeksi laitan jo alkuvaiheessa kasvisliemikuution pieneen vesimäärään ja vähän vastajauhettua pippuria. Vihanneskeitot, nuudelikeitto, erilaiset salaatit joissa on joko keittokinkkua, tonnikalaa tai muuta vastaavaa "herkkuna" ovat myös suosikkeja. Kovin montaa eri ruokalajia emme siis ole vaihdelleet - mutta ehkä tavoite olisi, että näitä "lemppareita" tulisi enemmän. Kuten sanoitkin, ei ole hyvä että kangistuu liikaa kaavoihin. Vaarana voi tällöin olla totaalinen kyllästyminen. Yllättävää kyllä, en kuitenkaan itse ole kokenut tätä vielä, esimerkiksi tuo kaalipata maistuu aina vaan yhtä hyvälle. Mutta tässä on varmasti hyvä kuunnella omaa kehoaan, ja tarvittaessa laajentaa repertuaaria. Lehdistä ja kirjoista voi hakea inspiraatiota ja ohjeita.
Uskon että suurin syy siihen, etten ole kovin kyllästynyt toistuviin annoksiin on se, että välipäivinä syön kuitenkin muuta. Siitä syntyy monipuolisuutta ihan automaattisesti :)
Ai niin - oikeastaan paastopäiville suositellaan vain kahta ateriaa, mutta koska minä en kerta kaikkiaan pysty nukkumaan tyhjällä vatsalla, keitän yleensä illalla vielä mikroannoksen kaurapuuroa - ja laitan siihen vielä voisilmänkin. En ole varma päivän kalorimäärästä, voi mennä vähän yli 500:n. Mutta koska kerran jatkan laihtumista, eivät määrät ihan pielessä voi olla ;)
Sitten toinen kysymys. Mimi kysyi:
"Hei, löysin sattumoisin blogisi ja päätin kysyä sellaista, että onko sinulla ollut jotain muita intresseja viiskakkoseen kuin painonpudotus? Itse olen ollut tällä dieetillä vuodenvaihteesta ja nyt pitäisi uskaltaa mennä verikokeisiin testauttamaan kolesteroli ym. arvot. Painoa ei ole pudonnut kuin muutama kilo. Ja noudatan dieettiä niin, että aloitan suunnilleen ip:llä 17 aikaan ja lopetan sitten samaan aikaan seuraavana päivänä."
Kiitos kysymyksestä Mimi - me olemmekin olleet sitten tällä dieetillä yhtä kauan :) Omalla kohdallani suurin syy aloittamiseen oli kyllä painonpudotus. Lähtöpainoni oli - kuten bloggaamisen alussa paljastinkin - peräti 112 kiloa, joten toki kyseessä oli sitten jo muutkin kuin ulkonäköseikat. Isäni kuoli reilu vuosi sitten sydämen vajaatoimintaan joten tämäkin sai ajattelemaan vakavasti omaa terveyttä ja tulevaisuudenkuvaa. Harmittaa etten saanut omia veriarvoja tammikuussa, olisi sitten voinut verrata huhtikuussa otettuihin tuloksiin. Viime vuosi meni sen verran pellossa että luullakseni arvot olivat tammikuussa ihan mitä sattuu. Mutta esimerkiksi vielä huhtikuussa oli sokeri 6,2 eli aika korkealla. Monella juuri sokeriarvot ovat asettuneet tämän dieetin avulla hyviksi, toivon että minullakin ajan oloon tapahtuu parannusta. Kolesterolit ovat minulla aina olleet hyvät, mutta jonkin verran oli "paha" kolesteroli laskenut viime mittauksesta eli tulosta oli tässä tullut.
Painoa on tähän mennessä pudonnut noin 16 kiloa eli minulla tämä on toiminut todella hyvin. Mainitsit ettei sinulta ole tippunut kuin muutama kilo - voisiko olla että sinulla ei ehkä ole paljon pudotettavaa? Et maininnut lähtöpainosta mitään, mutta olen huomannut että ne, joilla on vain muutama liikakilo, joutuvat odottamaan kauemmin tuloksia. Mutta kuten tutkimukset ovat osoittaneet, viiskakkosella on lukuisia muitakin hyviä vaikutuksia kuin painonpudotus. Suosittelen lämpimästi sinulle ja kaikille tästä dieetistä kiinnostuneille tutustumista Michael Mosleyn kirjaan "5:2-dieetti, syö, paastoa ja elä pidempään". Se avaa dieetin muitakin terveysvaikutuksia selkeällä tavalla. Kirjasta löytyy muuten myös kivoja reseptejä paastopäivien ruokavalioon.
Mene rohkeasti vaan verikokeisiin - jälkeenpäin muuten harmittaa ettei tullut hankittua jotain mihin verrata myöhemmin! Ja kiva että olet löytänyt sinulle sopivan aikarytmin paastopäiville. Eihän kukaan estä tekemästä omaa jakoa päivälle, kunhan paastopäivä vain toteutuu!
Oho, tulipas tästä nyt pitkä teksti, toivottavasti jaksoitte lukea! Ja toki saa kysyä toistekin mitä vaan haluatte tietää. Vastailen parhaani mukaan :)
lauantai 14. kesäkuuta 2014
14.6 2014
Tänään on ilmassa selkeästi matalapainetta, niin sisällä kuin ulkona. Uskomatonta, millaista heilahtelua sää tarjoakaan - yhdessä hetkessä ollaan trooppisen helteen keskellä, seuraavassa etsitään jo paksua villapaitaa päälle :) No, eipä ainakaan pitkästytä ja jokainen saa varmasti mieleistänsä säätä ;)
Mennyt viikko on jälleen ollut työtä pullollaan, joten kuntoilua on saanut ainoastaan nuo aivot. Olenkin varmasti "kuolleisuustilastojen kärkipäässä", eikös se ollut niin että istuminen tappaa :( Tämän tilan ei ole tarkoitus jatkua ikuisesti - mutta kun näitä hommia on vaikea tehdä seisaaltaan..Eilen päivittelin blogejamme, niitä onkin vähän kertynyt kun hoidan myös miehen blogia/kotisivua, jossa ovat esillä hänen maalauksensa. Laitetaanpa tähän linkki sinnekin: http://johnsychold.blogspot.com jos vaikka tykkäätte kurkata upeita merimaalauksia. Myös hänellä on kesänäyttely aiemmin mainitussa Teijon Masuunissa - vielä yksi syy tehdä sinne kiva kesäretki! Tässä pieni kuvamaistiainen:
Älkää nyt pahastuko vaikka tänne väliin tulee näitä "mainoksia", tämä kun on tätä meidän jokapäiväistä elämää. Ainakin minusta on kiva lukea mitä toiset tekevät työkseen. Olemmehan me muutakin kuin vain "viiskakkosia", enkä nyt puhu iästä :D
Meidän elämästämme voi lukea myös toisesta blogistani, jota olen kirjoittanut jo useita vuosia. Nyt ei postauksia ole tullut kovin usein, koska olen niin intensiivisesti kirjoittanut tänne, mutta kyllä sieltä löytyy lukemista, jos jotakuta kiinnostaa. Linkki sinne on http://metsansuloisinpaikka.blogspot.com
Mietin eilen että mitä voisin tänne kirjoittaa, ettei tästä tulisi vanhan toistoa. tavallaan tietenkin paastopäivät ovat tässä vaiheessa jo rutinoituneita, eipä niissä suuria eroja ole. Sellaisen olen huomannut, että jos on kovin synkkä ja sateinen päivä, voi olla vaikeampaa pitää kiinni paastosta. Samoin hormonit vaikuttavat. Olen kuitenkin tavattoman ylpeä siitä, että yksikään paastopäivä ei ole mennyt myttyyn tai peruuntunut, vaikka aamulla on pari kertaa käynyt mielessä että jos jättäisin tänään väliin. Aina olen kuitenkin tullut siihen johtopäätökseen, että lintsaaminen vaan harmittaisi jälkeenpäin ja päättänyt tsempata joka tapauksessa. Toki ovat kalorit menneet pari kertaa yli sallitun 500:n mutta tuskin kuitenkaan yli 600:aa. Olenkin lohduttautunut sillä ajatuksella, että jos olisin mies, olisi paastopäivä mennyt nappiin :D Muutamia kertoja on myös edellisenä iltana tuntunut hieman kurjalta ajatus, että huomenna on paasto, mutta nämä ovat sen verran lyhyitä ponnistuksia, että niistä selviää kyllä.
Omalla kohdallani juuri tämä "rajallinen kärsimys" - jos sitä nyt edes kärsimykseksi voi sanoa - on ollut juuri se pelastava juttu miksi olen selvinnyt jo kuusi kuukautta, eikä tunnu ollenkaan ylivoimaiselta tai mahdottomalta jatkaa niin kauan kunnes tavoite on saavutettu. En oikeastaan huomaa olevani mitenkään dieetillä ja paastopäivien kautta on ajatusmaailma muovautunut vähän kuin huomaamatta oikeaan suuntaan. Kaikenkarvainen pakottaminen ja "vyön kiristäminen" on aina saanut minusssa heräämään pienen anarkistin, eivätkä sellaiset kuurit ole pitkää aikaa vanhentuneet minun huomassani. Mutta tämä tuntuu tulleen jäädäkseen. Jos mitään varteenotettavia syitä lopettamiseen ei muuten ilmesty, tällä mennään niin kauan kunnes ylimääräiset kilot ovat poissa. Ja sen jälkeen varmaan 6:1 eteenpäin.
Tuli mieleen, että ehkä voisi laittaa pystyyn sellaisen "kyselytunnin"- eli te, lukijat, voisitte esittää minulle kysymyksiä! Ne saavat koskea mitä vaan, mielellään tätä dieetillä oloa mutta tietenkin muutakin asiallista saa kysyä jos haluaa. Eli laittakaapa kommenttina kysymyksiä, niin poimin ne sieltä seuraavaan postaukseen. Nyt siis rohkeasti kyselemään niin palataan niihin seuraavaksi!
Mennyt viikko on jälleen ollut työtä pullollaan, joten kuntoilua on saanut ainoastaan nuo aivot. Olenkin varmasti "kuolleisuustilastojen kärkipäässä", eikös se ollut niin että istuminen tappaa :( Tämän tilan ei ole tarkoitus jatkua ikuisesti - mutta kun näitä hommia on vaikea tehdä seisaaltaan..Eilen päivittelin blogejamme, niitä onkin vähän kertynyt kun hoidan myös miehen blogia/kotisivua, jossa ovat esillä hänen maalauksensa. Laitetaanpa tähän linkki sinnekin: http://johnsychold.blogspot.com jos vaikka tykkäätte kurkata upeita merimaalauksia. Myös hänellä on kesänäyttely aiemmin mainitussa Teijon Masuunissa - vielä yksi syy tehdä sinne kiva kesäretki! Tässä pieni kuvamaistiainen:
Älkää nyt pahastuko vaikka tänne väliin tulee näitä "mainoksia", tämä kun on tätä meidän jokapäiväistä elämää. Ainakin minusta on kiva lukea mitä toiset tekevät työkseen. Olemmehan me muutakin kuin vain "viiskakkosia", enkä nyt puhu iästä :D
Meidän elämästämme voi lukea myös toisesta blogistani, jota olen kirjoittanut jo useita vuosia. Nyt ei postauksia ole tullut kovin usein, koska olen niin intensiivisesti kirjoittanut tänne, mutta kyllä sieltä löytyy lukemista, jos jotakuta kiinnostaa. Linkki sinne on http://metsansuloisinpaikka.blogspot.com
Mietin eilen että mitä voisin tänne kirjoittaa, ettei tästä tulisi vanhan toistoa. tavallaan tietenkin paastopäivät ovat tässä vaiheessa jo rutinoituneita, eipä niissä suuria eroja ole. Sellaisen olen huomannut, että jos on kovin synkkä ja sateinen päivä, voi olla vaikeampaa pitää kiinni paastosta. Samoin hormonit vaikuttavat. Olen kuitenkin tavattoman ylpeä siitä, että yksikään paastopäivä ei ole mennyt myttyyn tai peruuntunut, vaikka aamulla on pari kertaa käynyt mielessä että jos jättäisin tänään väliin. Aina olen kuitenkin tullut siihen johtopäätökseen, että lintsaaminen vaan harmittaisi jälkeenpäin ja päättänyt tsempata joka tapauksessa. Toki ovat kalorit menneet pari kertaa yli sallitun 500:n mutta tuskin kuitenkaan yli 600:aa. Olenkin lohduttautunut sillä ajatuksella, että jos olisin mies, olisi paastopäivä mennyt nappiin :D Muutamia kertoja on myös edellisenä iltana tuntunut hieman kurjalta ajatus, että huomenna on paasto, mutta nämä ovat sen verran lyhyitä ponnistuksia, että niistä selviää kyllä.
Omalla kohdallani juuri tämä "rajallinen kärsimys" - jos sitä nyt edes kärsimykseksi voi sanoa - on ollut juuri se pelastava juttu miksi olen selvinnyt jo kuusi kuukautta, eikä tunnu ollenkaan ylivoimaiselta tai mahdottomalta jatkaa niin kauan kunnes tavoite on saavutettu. En oikeastaan huomaa olevani mitenkään dieetillä ja paastopäivien kautta on ajatusmaailma muovautunut vähän kuin huomaamatta oikeaan suuntaan. Kaikenkarvainen pakottaminen ja "vyön kiristäminen" on aina saanut minusssa heräämään pienen anarkistin, eivätkä sellaiset kuurit ole pitkää aikaa vanhentuneet minun huomassani. Mutta tämä tuntuu tulleen jäädäkseen. Jos mitään varteenotettavia syitä lopettamiseen ei muuten ilmesty, tällä mennään niin kauan kunnes ylimääräiset kilot ovat poissa. Ja sen jälkeen varmaan 6:1 eteenpäin.
Tuli mieleen, että ehkä voisi laittaa pystyyn sellaisen "kyselytunnin"- eli te, lukijat, voisitte esittää minulle kysymyksiä! Ne saavat koskea mitä vaan, mielellään tätä dieetillä oloa mutta tietenkin muutakin asiallista saa kysyä jos haluaa. Eli laittakaapa kommenttina kysymyksiä, niin poimin ne sieltä seuraavaan postaukseen. Nyt siis rohkeasti kyselemään niin palataan niihin seuraavaksi!
perjantai 6. kesäkuuta 2014
6.6 2014
KUKA varasti viikon joka on kulunut viime postauksesta???!! Astukoon heti esiin!!!! Jaa, että kukaan ei varastanut? No, en taida uskoa...
Olin jo laittanut koneen kiinni tältä päivältä - mutta sitten näin silmissäni ryhmän ihmisiä, jotka toivorikkaana odottavat pitkin Suomea, että sanoisin jotain. Yritin ensin olla välittämättä tuon mielikuvan luomasta äänestä - mutta se kasvoi niin suureksi meteliksi, että eihän siinä muu auttanut kuin löytää tiensä tänne. Toivottavasti nyt sitten huomaatte että olen käynyt jotain tänne satuilemassa..Ettei se mielikuva ollut täysin mielikuvituksen tuotetta meinaan... :)
Paastorintamalle kuuluu hyvää, kuten elämään kesäisessä saaristossa noin muutenkin. Yrittäjäpuolella on kiire, tuntuu että kaikki asiat tapahtuvat kesällä. Aiemmin mainittujen lisäksi työllistävät myös toimittajan työt, kesä on hyvää aikaa tehdä kotijuttuja. Siinä sivussa pitäisi myös ehtiä nauttia kesästä, ennenkuin se livahtaa ohi.
Tänä aamuna näkyi va'an näytössä taas se ihana 7, toisena numerona siis. En olisi uskonut että näyttää noin hyvää, olo oli kovin turvonnut vaikka eilen paastopäivä olikin. Vatsan pömppöturvotuksen kanssa on jostain syystä ollut nyt ongelmia, syy vielä tuntematon. Mitään allergioita ei pitäisi olla.
Se että tulos oli hyvä ei toisaalta hämmästytä, eilinen meni sen verran liikunnan puolelle. Aloitin aamulla seitsemän jälkeen ruohonleikkuun - ja jatkoin sellaiset viisi tuntia. Sää oli niin sopiva, ei suoraan auringonpaistetta vaan pilvipoutaa, aamulla oli jopa ihanan viileää. En kestä hellettä kovin hyvin, joten kaikki työt on tehtävä aamulla. Mikäs sen ihanampaa. Meillä on sähköleikkuri jonka leikkausala on aika kapea, siksi työ on hidasta. Mutta tuli sitä lääniä kai jotain 3000 neliömetriä "imuroitua". Nyt kelpaa ihastella työn jälkeä, vähän aikaa...
Eilen ei ollut mitään vaikeuksia juoda riittävästi, hiki tuli jo pelkästä ajattelustakin.
Olen muuten huomannut että paastopäivinä aktiivisuus menee helposti melkein maanisuuden puolelle. Siis ei mitenkään sairaassa mielessä, vaan koska energiaa tuntuu vaan riittävän. Viime maanantaina huomasin myös että nälkä alkoi tehdä sen verran kiusaa alkuillasta että oli laitettava täysi vauhti päälle, vaikka olinkin paiskinut hommia täysillä koko päivän. Paljon tuli saatua aikaiseksi, siitä oli hyvä mieli. Ja se nälkä, se meni tosiaan ohi. Tämä on asia, joka on hyvä muistaa, kun tuntuu että sisuskalut kääntyvät väärin päin nälän tunteen takia. Se nälkä ei jatka kasvuaan ikuisesti, ollen lopuksi pelottava jättikokoinen mörkö, joka saa syömään kaiken eteen tulevan. Se on tunne, joka laantuu ja rauhoittuu. Olin itsekin oikein hämmästynyt, että suhteellisen kova nälän tunne todella katosi kokonaan parin tunnin työskentelyn jälkeen, yksi syy oli varmasti se, etten ajatellut sitä yhtään. Jos tunteelle antaa huomiota ja tilaa, se nostaa päätään ja alkaa huutaa kovemmalla äänellä.
Muistutan todennäköisesti paastopäivinä Duracell-pupua, jonka paristo kestää yhden päivän täyttä vauhtia. Iltaa kohti alkaa vauhti hiipua, ja nukkumaan mennessä olenkin sitten jo aika kypsä kana. Tosin ylikierroksilla loikkiminen voi tehdä hieman ylivireiseksi, eikä nukahtaminen ole ihan helppoa. Yleensä viimeinen ajatus on että "ihanaa, aamulla saan taas voileipiä aamupalaksi". Ja kun se aamu koittaa, on pahin himo jo laantunut, tosin syön aamiaiseni ihan hyvillä mielin. Olenhan taas selvinnyt yhdestä onnistuneesta paastopäivästä :)
(Se näkyy naamasta - että on kadottanut jonnekin 15 kiloa ;) )
Olin jo laittanut koneen kiinni tältä päivältä - mutta sitten näin silmissäni ryhmän ihmisiä, jotka toivorikkaana odottavat pitkin Suomea, että sanoisin jotain. Yritin ensin olla välittämättä tuon mielikuvan luomasta äänestä - mutta se kasvoi niin suureksi meteliksi, että eihän siinä muu auttanut kuin löytää tiensä tänne. Toivottavasti nyt sitten huomaatte että olen käynyt jotain tänne satuilemassa..Ettei se mielikuva ollut täysin mielikuvituksen tuotetta meinaan... :)
Paastorintamalle kuuluu hyvää, kuten elämään kesäisessä saaristossa noin muutenkin. Yrittäjäpuolella on kiire, tuntuu että kaikki asiat tapahtuvat kesällä. Aiemmin mainittujen lisäksi työllistävät myös toimittajan työt, kesä on hyvää aikaa tehdä kotijuttuja. Siinä sivussa pitäisi myös ehtiä nauttia kesästä, ennenkuin se livahtaa ohi.
Tänä aamuna näkyi va'an näytössä taas se ihana 7, toisena numerona siis. En olisi uskonut että näyttää noin hyvää, olo oli kovin turvonnut vaikka eilen paastopäivä olikin. Vatsan pömppöturvotuksen kanssa on jostain syystä ollut nyt ongelmia, syy vielä tuntematon. Mitään allergioita ei pitäisi olla.
Se että tulos oli hyvä ei toisaalta hämmästytä, eilinen meni sen verran liikunnan puolelle. Aloitin aamulla seitsemän jälkeen ruohonleikkuun - ja jatkoin sellaiset viisi tuntia. Sää oli niin sopiva, ei suoraan auringonpaistetta vaan pilvipoutaa, aamulla oli jopa ihanan viileää. En kestä hellettä kovin hyvin, joten kaikki työt on tehtävä aamulla. Mikäs sen ihanampaa. Meillä on sähköleikkuri jonka leikkausala on aika kapea, siksi työ on hidasta. Mutta tuli sitä lääniä kai jotain 3000 neliömetriä "imuroitua". Nyt kelpaa ihastella työn jälkeä, vähän aikaa...
Eilen ei ollut mitään vaikeuksia juoda riittävästi, hiki tuli jo pelkästä ajattelustakin.
Olen muuten huomannut että paastopäivinä aktiivisuus menee helposti melkein maanisuuden puolelle. Siis ei mitenkään sairaassa mielessä, vaan koska energiaa tuntuu vaan riittävän. Viime maanantaina huomasin myös että nälkä alkoi tehdä sen verran kiusaa alkuillasta että oli laitettava täysi vauhti päälle, vaikka olinkin paiskinut hommia täysillä koko päivän. Paljon tuli saatua aikaiseksi, siitä oli hyvä mieli. Ja se nälkä, se meni tosiaan ohi. Tämä on asia, joka on hyvä muistaa, kun tuntuu että sisuskalut kääntyvät väärin päin nälän tunteen takia. Se nälkä ei jatka kasvuaan ikuisesti, ollen lopuksi pelottava jättikokoinen mörkö, joka saa syömään kaiken eteen tulevan. Se on tunne, joka laantuu ja rauhoittuu. Olin itsekin oikein hämmästynyt, että suhteellisen kova nälän tunne todella katosi kokonaan parin tunnin työskentelyn jälkeen, yksi syy oli varmasti se, etten ajatellut sitä yhtään. Jos tunteelle antaa huomiota ja tilaa, se nostaa päätään ja alkaa huutaa kovemmalla äänellä.
Muistutan todennäköisesti paastopäivinä Duracell-pupua, jonka paristo kestää yhden päivän täyttä vauhtia. Iltaa kohti alkaa vauhti hiipua, ja nukkumaan mennessä olenkin sitten jo aika kypsä kana. Tosin ylikierroksilla loikkiminen voi tehdä hieman ylivireiseksi, eikä nukahtaminen ole ihan helppoa. Yleensä viimeinen ajatus on että "ihanaa, aamulla saan taas voileipiä aamupalaksi". Ja kun se aamu koittaa, on pahin himo jo laantunut, tosin syön aamiaiseni ihan hyvillä mielin. Olenhan taas selvinnyt yhdestä onnistuneesta paastopäivästä :)
(Se näkyy naamasta - että on kadottanut jonnekin 15 kiloa ;) )
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)