Täällä sitä paastoillaan...viikonlopun jäljiltä on yleensä aina sellainen olo kuin olisi pullistunut takaisin entisiin mittoihin, vaikka eihän se niin mene onneksi..Se on sanottava paastopäivien hyväksi, että olo ei ole yhtään turvonnut niiden jälkeen. Uskoisin että tällä on jotain tekemistä nautittujen hiilihydraattien kanssa. Paastopäivänä en esimerkiksi syö leipää, kun taas normipäivänä kyllä, koska pidän leivästä. Tässä kohtaa siis ymmärrän kyllä karppaajia, jotka välttelevät hiilareita, varmasti hekin kokevat tuon saman keveyden oman ruokavalionsa kautta, vaikka muuten en sitä ihan allekirjoitakaan..
Päivä alkoi minulle epätavallisen aikaisin kun oli treffit herra tohtorin kanssa. Odotin mielenkiinnolla verikokeiden tuloksia ja lupasin niitä teillekin vähän avata.
Ihan ensin on sanottava että vertaaminen aikaisempiin tuloksiin on hieman epävarmaa, koska edelliset mittaukset on tehty noin puolitoista vuotta sitten. Ennenkuin aloitin tammikuisen ryhtiliikkeen, olin elänyt kutakuinkin kuin pellossa varmasti ainakin vuoden verran, joten oikeastaan olisi pitänyt saada nuo arvot tämän vuoden tammikuussa, jotta vertailu olisi mahdollisimman selkeä. Mutta ehkä kaikkein kiinnostavimmat ovat kolesteroli ja sokeri. Kolesteron suhteen muutos oli hyvä, kokonaisarvo oli laskenut 4,9:stä 4,3:een. Paastosokeri oli 6,3 tässä oli tapahtunut nousua vuodesta 2012 jolloin arvo oli 5,8. Tästä olin aika pettynyt, koska olin toivonut että dieetti olisi vaikuttanut sokeriarvoihin positiivisesti. Toisaalta, kuten sanottu, nyt en voi tietää mitä arvot olivat tammikuussa, nehän ovat saattaneet olla aivan huikean korkealla..Joten tämä jää hieman arvoitukseksi. Ainoa asia johon lääkäri kiinnitti huomion oli D-vitamiinin puute, joka kokeessa näkyi. Niinpä kiikutin pilleripurkin mukana kotiin. Uusi asia minulle oli että D-vitamiinin puute saa aikaan väsymyksen ja voimattomuuden tunnetta sekä mielialavaihtelua. Toivoa sopii, että näistä pienistä valkoisista pillereistä olisi nyt sitten hyötyä :)
Lääkäri oli ainakin lähetteessään hyvin perusteellinen. Minulla on nyt mustaa valkoisella 29:stä eri arvosta, jotka verestäni mitattiin. Onpahan nyt sitten kunnolla asiaa tutkittu, ainakin mitä tulee verenkuvaan.
Mukana kotiin tuli myös lähete hierojalle rintarangan jumien avaamiseksi. Kunhan lompakko vähän lihoo (sille se on eduksi ;) ) otan tämän asian käsittelyyn.
Tällaista täällä tänään. Mukavaa maanantain jatkoa vaan teillekin!
maanantai 28. huhtikuuta 2014
tiistai 22. huhtikuuta 2014
22.4 2014
Ohops...Juu, olen hengissä vaikka olenkin ollut näköjään "hiljaa" vähän pidempään, ainakin täällä blogissa. Välillä vaan tulee sellainen leipiintyminen kirjoittamiseen, vaikka se muuten on minulle elintärkeää.
Pääsiäisen vapaapäivät olivat ja menivät, syömisiä ei tullut sen kummemmin tarkkailtua. Se oli ihan tarkoituksellista, jatkuva "kyttääminen" ei totisesti sovi minulle. Olo ei ehkä ollut paras mahdollinen, eikä sen takia mielikään, joten ihan överi-mässäilyiltä vältyttiin. Silti vaaka näytti maanantai-aamuna +2 kg :(
Päätin aloittaa reippaasti paastoamisen, vaikka periaatteessa oli vielä lomapäivä. Ruotuun pääseminen otti kyllä koville. Kun on lepsuilun makuun päässyt, ei olekaan ihan helppoa taas ryhdistäytyä.
Mutta paastopäivä meni aika hyvin, tosin liikunta jäi vähemmälle. Jotenkin se viikon takainen paha olo kävellessä on saanut varpaisilleen, eikä ole tehnyt mieli liikkua yhtään. Tosin nyt on kuvaan jälleen astunut hyötyliikunta puutarhatöiden muodossa! Ei ehkä kovin selkäystävällistä, mutta liikuntaa kuitenkin :) Nesteenpoistolääkkeen otin aamulla, vaikka en niitä toivottavasti joudu jatkuvasti käyttämään..Tänä aamuna vaaka näyttikin sitten taas -2 kg, en sitten tiedä oliko se kaksi kiloa nestettä vai mitä, ja lähtikö sen lääkkeen avulla vai ei, mutta hyvä kun ollaan taas tässä pisteessä. Toisin sanoen en lihonnut yhtään pääsiäisenä ;)
Tänään päätin myös rohkaistua taas lenkille, miehen kanssa mentiin "tasatikkua", siis vierekkäin sauvakävellen. Säästä ei kai voi sanoa pahaa sanaa, vaikka keho ei olekaan vielä moiseen lämpöön tottunut. Mies hikoili talvipalttoo päällä kunnes vaadin häntä jättämään sen lähimpään puunoksaan killumaan, ennenkuin pyörtyy kuumuudessa. Itse painelin t-paidassa - siis huhtikuun 22. päivä. Melkein ei uskoisi todeksi! Tänään ei päästä huipannut eikä tuntunut muutenkaan pahalta, joten jos nyt sitten pääsin siitä kävelykammosta taas vähäksi aikaa.
Päänsärky-paholainen hyökkäsi kimppuun eilen iltapäivällä ja sen kanssa on taisteltu vielä tänäänkin. Mitään selkeää selitystä tälle ei ole löytynyt, muuta kuin että hartiat ovat aika jumissa..Joku oli facebookin englanninkielisessä paastoryhmässä sitä mieltä että tällä olisi jotain tekemistä sen kanssa, mitä on syönyt paastopäivää edeltävinä päivinä. Eli jos on oikein herkutellut makealla ynnä muulla, voi päänsärky olla pahempi. Saattaa olla että tässä on itua. Oli syy mikä tahansa, toivon hartaasti että tämä ei olisi jatkuva vieras. Elämä on liian kivaa tuhlattavaksi särkevään päähän :D
Kertokaapa te nyt vuorostaan miten teidän pätkäpaastonne sujuu? Kaikille toivon tsemppiä että päästään taas vauhtiin vapaapäivien jälkeen :)
Pääsiäisen vapaapäivät olivat ja menivät, syömisiä ei tullut sen kummemmin tarkkailtua. Se oli ihan tarkoituksellista, jatkuva "kyttääminen" ei totisesti sovi minulle. Olo ei ehkä ollut paras mahdollinen, eikä sen takia mielikään, joten ihan överi-mässäilyiltä vältyttiin. Silti vaaka näytti maanantai-aamuna +2 kg :(
Päätin aloittaa reippaasti paastoamisen, vaikka periaatteessa oli vielä lomapäivä. Ruotuun pääseminen otti kyllä koville. Kun on lepsuilun makuun päässyt, ei olekaan ihan helppoa taas ryhdistäytyä.
Mutta paastopäivä meni aika hyvin, tosin liikunta jäi vähemmälle. Jotenkin se viikon takainen paha olo kävellessä on saanut varpaisilleen, eikä ole tehnyt mieli liikkua yhtään. Tosin nyt on kuvaan jälleen astunut hyötyliikunta puutarhatöiden muodossa! Ei ehkä kovin selkäystävällistä, mutta liikuntaa kuitenkin :) Nesteenpoistolääkkeen otin aamulla, vaikka en niitä toivottavasti joudu jatkuvasti käyttämään..Tänä aamuna vaaka näyttikin sitten taas -2 kg, en sitten tiedä oliko se kaksi kiloa nestettä vai mitä, ja lähtikö sen lääkkeen avulla vai ei, mutta hyvä kun ollaan taas tässä pisteessä. Toisin sanoen en lihonnut yhtään pääsiäisenä ;)
Tänään päätin myös rohkaistua taas lenkille, miehen kanssa mentiin "tasatikkua", siis vierekkäin sauvakävellen. Säästä ei kai voi sanoa pahaa sanaa, vaikka keho ei olekaan vielä moiseen lämpöön tottunut. Mies hikoili talvipalttoo päällä kunnes vaadin häntä jättämään sen lähimpään puunoksaan killumaan, ennenkuin pyörtyy kuumuudessa. Itse painelin t-paidassa - siis huhtikuun 22. päivä. Melkein ei uskoisi todeksi! Tänään ei päästä huipannut eikä tuntunut muutenkaan pahalta, joten jos nyt sitten pääsin siitä kävelykammosta taas vähäksi aikaa.
Päänsärky-paholainen hyökkäsi kimppuun eilen iltapäivällä ja sen kanssa on taisteltu vielä tänäänkin. Mitään selkeää selitystä tälle ei ole löytynyt, muuta kuin että hartiat ovat aika jumissa..Joku oli facebookin englanninkielisessä paastoryhmässä sitä mieltä että tällä olisi jotain tekemistä sen kanssa, mitä on syönyt paastopäivää edeltävinä päivinä. Eli jos on oikein herkutellut makealla ynnä muulla, voi päänsärky olla pahempi. Saattaa olla että tässä on itua. Oli syy mikä tahansa, toivon hartaasti että tämä ei olisi jatkuva vieras. Elämä on liian kivaa tuhlattavaksi särkevään päähän :D
Kertokaapa te nyt vuorostaan miten teidän pätkäpaastonne sujuu? Kaikille toivon tsemppiä että päästään taas vauhtiin vapaapäivien jälkeen :)
keskiviikko 16. huhtikuuta 2014
16.4 2014
Kuka enää tarvitsee huvipuistoja vuoristoratoineen kun elämä on jo muutenkin yhtä ala- ja ylämäkeä? Sellaiselta on kulunut viikko tuntunut. Mukaan on mahtunut monta hyvää päivää (kuten edellinenkin postaus kertoo) jolloin olo on ollut hyvä ja kaikki on sujunut. Mutta on siellä joukossa ollut huonompiakin päiviä, jolloin motivaatio ja mieli ovat käsi kädessä vaeltaneet jossain aivan muualla kuin minun päässäni.
Suurin syy alakuloon on edelleenkin terveyden heitteleminen. Maanantai alkoi labrareissulla, joten aamulla ei saanut edes juoda mitään. Ajattelin että tässä tulee testattua se vaihtoehto, ettei paastopäivinä söisi aamiaista ollenkaan, vaan siirtäisi ruokailun myöhemmäksi. Ei näyttänyt toimivan minulla, päätä särki jo kotiin tullessa, vaikka reissu ei kestänyt kauan. Muuten olo oli kevyt ja hyvä, kulautin pikaisesti lasin tomaattimehua ennen lenkille lähtöä. Yleensä sauvakävelylenkit ovat menneet melkein lentämällä paastopäivinä, mutta nyt ei ollut hyvä olo. Voimat loppuivat jo heti ekassa ylämäessä ja matkanteko tuntui siltä kuin olisin kiemurtanut madonpolkua. Oli pakko kääntyä kesken kaiken takaisin. Ruoka ei olisi oikein maistunut mutta söin silti salaatin jossa oli paistettuja broilerinsuikaleita joukossa. Päivä saatiin jotenkin päätökseen, tosin kalorit menivät ilmeisesti vähän yli koska jouduin ottamaan välipalaksi banaanin, illalla oli tärkeä meno ja huono olo vähän säikäytti enkä halunnut pyörtyä joten siksi tuo välitankkaus.
Seuraavan aamun punnitus oli masentava. Painoa oli tullut lisää kilo. En voi käsittää mistä se oikein tuli??? Koko päivän oli sitten vähän sellainen hällä väliä-tunne - juuri se pahin tunne, joka yleensä saa koko dieetin kaatumaan. Illalla, muiden jo nukkuessa, söin epätoivooni vaaleaa leipää ja vuodatin krokon kyyneleitä yksin keittiössä. Ensimmäistä kertaa melkein neljään kuukauteen tuntui kuin olisin ollut valmis antamaan periksi. Ihan sama vaikka kaikki menisi nyt pieleen, en jaksa enää. En jaksa sitä että koko ajan tuntuu huonolta enkä tiedä mistä on kyse. Vaikka sydäntä on tutkittu, jokin sanoo minulle että vika on kuitenkin siellä. Vai onko minulla päässä vikaa? Onko tulossa uusi burn out, onko edes kyse oikeasti fyysisistä vaivoista vai onko tämä stressin tulos? Kuolenko minä nyt? Uskallanko enää mennä minnekään jos kuitenkin alkaa tuntua pahalta, enkä edes tiedä missä - päässä, sydämessä? Miten selitän tämän lääkärille ilman että hän heti ajattelee että jaaha, taas tällainen hypokondrikko?? Mies mittasi sykettä illalla, sanoi että se oli epätasainen. Sitä se oli pari päivää sitten myös. Tiedän että stressi voi aiheuttaa vaikka mitä, myös epätasaista sykettä. En haluaisi enempää lääkkeitä, syön jo verenpainelääkettä ja nyt myös nesteenpoistolääkettä, koska halusin kokeilla jos ahdistava tunne rinnalla helpottaisi. On se helpottanut, mutta yrittää toisinaan tulla takaisin. Vihaan lääkkeitä, niistä tulee sivuvaikutuksia, olen kokeillut - ja kokenut. Pahin oli neljän yön peräkkäinen unettomuus beta-salpaajasta. Viidennen nukuin koska en enää ottanut lääkettä. Onko elimistössä nestettä, siitäkö tuo painonlisäys tuli? MIKÄ MINULLA OIKEIN ON?????
Illalla katselin nukkuvaa tytärtäni ja mietin, miten hän pärjäisi, jos minulle sattuisi jotain. Mietin, pitäisikö kirjoittaa jotain papereita valmiiksi, ettei perheellä sitten olisi niin vaikeaa. Älkää ymmärtäkö väärin, en todellakaan halua kuolla, rakastan elämää. Mutta nämä oireet...epämääräiset, vaikeaselkoiset, ehkä vaarattomat, ehkä ei.
Tänään on keskiviikko. Olimme jälleen Kasnäsin kylpylässä. Sinne meneminen ei tuntunut tällä kertaa yhtä kivalta, koska viimeksi tuli huono olo myös altaassa, hetkeksi. Pelotti että jos se tulee taas. Tänään ei tullut, oli hyvä olo koko ajan, eikä jälkeenpäinkään tuntunut heikolta, niinkuin joskus. Iloitsen siitä. Olen yrittänyt opetella ajattelemaan ettei jokainen päivä ole yhtä huono. Vaikka tänään on huono olo, huomenna voi olla jo paremmin.
Äitini oli löytänyt kaapista uimapuvun, jonka hän toi mukanaan minulle kokeiltavaksi. Hän tuumasi että "se on kyllä varmaan sinulle liian pieni". Päätin kuitenkin kokeilla - ja voitte vain kuvitella, miltä tuntui kun se solahti ihan sujuvasti päälleni!!! Jokainen, joka on laihtunut, tietää miltä tämä tuntuu (siis vaatteiden kohdalla yleensäkin). Siispä, simsalabim, uimapukuongelma oli ratkennut! Olin niin onnellinen että tolkutin miehelle monta kertaa "katso nyt, onko tämä nyt hyvä, jee minulla on uusi uimapuku!!" En nyt varmaan ihan missikisojen uimapukukierrokselle vielä pääsisi mukaan, mutta suunta on ehdottomasti oikea. Tämä oli ylivoimaisesti päivän paras hetki!!!
Luksusta oli myös syöminen jälleen seisovassa pöydässä. Viisas äitini totesi että "hän ei kyllä rupea mitään ruokaa laittamaan enää tämän uimisen jälkeen" ja niinpä me suuntasimme valmiiseen pöytään. Onnistuin syömään sopivasti, olen siitä suunnattoman ylpeä. Ei tullut ähkyä, mikä kai on melkein pakollinen seisovaan pöytään liittyvä lieveilmiö ;)
Ehkä pitäisi vaan hyväksyä se, että hyvät hetket ovat nyt vähän kortilla, myöhemmin niitä on sitten ehkä enemmän peräkkäin.
Vuoristorataa, todellakin...
Suurin syy alakuloon on edelleenkin terveyden heitteleminen. Maanantai alkoi labrareissulla, joten aamulla ei saanut edes juoda mitään. Ajattelin että tässä tulee testattua se vaihtoehto, ettei paastopäivinä söisi aamiaista ollenkaan, vaan siirtäisi ruokailun myöhemmäksi. Ei näyttänyt toimivan minulla, päätä särki jo kotiin tullessa, vaikka reissu ei kestänyt kauan. Muuten olo oli kevyt ja hyvä, kulautin pikaisesti lasin tomaattimehua ennen lenkille lähtöä. Yleensä sauvakävelylenkit ovat menneet melkein lentämällä paastopäivinä, mutta nyt ei ollut hyvä olo. Voimat loppuivat jo heti ekassa ylämäessä ja matkanteko tuntui siltä kuin olisin kiemurtanut madonpolkua. Oli pakko kääntyä kesken kaiken takaisin. Ruoka ei olisi oikein maistunut mutta söin silti salaatin jossa oli paistettuja broilerinsuikaleita joukossa. Päivä saatiin jotenkin päätökseen, tosin kalorit menivät ilmeisesti vähän yli koska jouduin ottamaan välipalaksi banaanin, illalla oli tärkeä meno ja huono olo vähän säikäytti enkä halunnut pyörtyä joten siksi tuo välitankkaus.
Seuraavan aamun punnitus oli masentava. Painoa oli tullut lisää kilo. En voi käsittää mistä se oikein tuli??? Koko päivän oli sitten vähän sellainen hällä väliä-tunne - juuri se pahin tunne, joka yleensä saa koko dieetin kaatumaan. Illalla, muiden jo nukkuessa, söin epätoivooni vaaleaa leipää ja vuodatin krokon kyyneleitä yksin keittiössä. Ensimmäistä kertaa melkein neljään kuukauteen tuntui kuin olisin ollut valmis antamaan periksi. Ihan sama vaikka kaikki menisi nyt pieleen, en jaksa enää. En jaksa sitä että koko ajan tuntuu huonolta enkä tiedä mistä on kyse. Vaikka sydäntä on tutkittu, jokin sanoo minulle että vika on kuitenkin siellä. Vai onko minulla päässä vikaa? Onko tulossa uusi burn out, onko edes kyse oikeasti fyysisistä vaivoista vai onko tämä stressin tulos? Kuolenko minä nyt? Uskallanko enää mennä minnekään jos kuitenkin alkaa tuntua pahalta, enkä edes tiedä missä - päässä, sydämessä? Miten selitän tämän lääkärille ilman että hän heti ajattelee että jaaha, taas tällainen hypokondrikko?? Mies mittasi sykettä illalla, sanoi että se oli epätasainen. Sitä se oli pari päivää sitten myös. Tiedän että stressi voi aiheuttaa vaikka mitä, myös epätasaista sykettä. En haluaisi enempää lääkkeitä, syön jo verenpainelääkettä ja nyt myös nesteenpoistolääkettä, koska halusin kokeilla jos ahdistava tunne rinnalla helpottaisi. On se helpottanut, mutta yrittää toisinaan tulla takaisin. Vihaan lääkkeitä, niistä tulee sivuvaikutuksia, olen kokeillut - ja kokenut. Pahin oli neljän yön peräkkäinen unettomuus beta-salpaajasta. Viidennen nukuin koska en enää ottanut lääkettä. Onko elimistössä nestettä, siitäkö tuo painonlisäys tuli? MIKÄ MINULLA OIKEIN ON?????
Illalla katselin nukkuvaa tytärtäni ja mietin, miten hän pärjäisi, jos minulle sattuisi jotain. Mietin, pitäisikö kirjoittaa jotain papereita valmiiksi, ettei perheellä sitten olisi niin vaikeaa. Älkää ymmärtäkö väärin, en todellakaan halua kuolla, rakastan elämää. Mutta nämä oireet...epämääräiset, vaikeaselkoiset, ehkä vaarattomat, ehkä ei.
Tänään on keskiviikko. Olimme jälleen Kasnäsin kylpylässä. Sinne meneminen ei tuntunut tällä kertaa yhtä kivalta, koska viimeksi tuli huono olo myös altaassa, hetkeksi. Pelotti että jos se tulee taas. Tänään ei tullut, oli hyvä olo koko ajan, eikä jälkeenpäinkään tuntunut heikolta, niinkuin joskus. Iloitsen siitä. Olen yrittänyt opetella ajattelemaan ettei jokainen päivä ole yhtä huono. Vaikka tänään on huono olo, huomenna voi olla jo paremmin.
Äitini oli löytänyt kaapista uimapuvun, jonka hän toi mukanaan minulle kokeiltavaksi. Hän tuumasi että "se on kyllä varmaan sinulle liian pieni". Päätin kuitenkin kokeilla - ja voitte vain kuvitella, miltä tuntui kun se solahti ihan sujuvasti päälleni!!! Jokainen, joka on laihtunut, tietää miltä tämä tuntuu (siis vaatteiden kohdalla yleensäkin). Siispä, simsalabim, uimapukuongelma oli ratkennut! Olin niin onnellinen että tolkutin miehelle monta kertaa "katso nyt, onko tämä nyt hyvä, jee minulla on uusi uimapuku!!" En nyt varmaan ihan missikisojen uimapukukierrokselle vielä pääsisi mukaan, mutta suunta on ehdottomasti oikea. Tämä oli ylivoimaisesti päivän paras hetki!!!
Luksusta oli myös syöminen jälleen seisovassa pöydässä. Viisas äitini totesi että "hän ei kyllä rupea mitään ruokaa laittamaan enää tämän uimisen jälkeen" ja niinpä me suuntasimme valmiiseen pöytään. Onnistuin syömään sopivasti, olen siitä suunnattoman ylpeä. Ei tullut ähkyä, mikä kai on melkein pakollinen seisovaan pöytään liittyvä lieveilmiö ;)
Ehkä pitäisi vaan hyväksyä se, että hyvät hetket ovat nyt vähän kortilla, myöhemmin niitä on sitten ehkä enemmän peräkkäin.
Vuoristorataa, todellakin...
perjantai 11. huhtikuuta 2014
11.4 2014
Eilinen paastopäivä oli ihan mahtava. Tuntui vähän samalta kuin alussa, jolloin nälkä ei ihan kauheasti vaivannut ja energiaa oli kuin pienessä kylässä. Tuntui että kävin melkein vähän ylikierroksilla, mies parka joutui kuuntelemaan lähes taukoamatonta pulinaa koko päivän. Ei kuulemma haitannut. Kai se oli vaihteeksi mukavaa, olenkin ollut aika hiljainen kun olo on ollut huono. Eilen oli kuitenkin ihan mahtava olo, koko päivän. Olin keskustassa asioilla ja istuin välillä autossa ja oikein ihmettelin, että olo voikin olla niin hyvä. Se tuntui suurenmoiselta, todellakin! Kunpa tätä vain jatkuisi...
Ruoaksi tein sosekeittoa jossa oli myös perunaa joukossa. Jäin vähän miettimään tuota perunaa, Mosleyn 5:2-kirjassa kun ei suositella hiilihydraattipitoisten ruoka-aineiden käyttämistä paastopäivinä. Miten te olette menetelleet perunan suhteen paastossa? Voisin kyllä olla ilmankin, mutta sosekeitosta se tekee ihanan täyteläistä ja paksua. Viime viikon sosekeittoon laitoin liikaa vettä ja sitä ei ollut niin kiva syödä, tästä tuli ihan täydellistä. Iltaruokana meni taas annos kaurapuuroa mikrossa. Voi olla että kaloreita tuli enemmän kuin se 500, mutta ei se ainakaan punnituksessa näkynyt, paino menee tasaisesti alaspäin ja etäisyyttä sataseen otetaan hitaasti mutta varmasti ;) Kohta voi jo sanoa että kolmetoista kiloa on poissa :D
Tuota kalorimäärää olen muutenkin miettinyt..kun miehillä se on 600 ja naisilla se 500. Mihin tuo miesten sata enemmän perustuu? Jos se liittyy elopainoon, voisin kyllä kilpailla kenen tahansa miehen kanssa, heh :D Luulisi siis että jos lähtöpaino on näinkin korkea, voisi syödä sen 600 kaloria...En nyt yritä ostaa itselleni lisää syötävää, kunhan mietin vaan.
Kiitos teille kommenteistanne edelliseen, oli ilo kuulla että ette sentään ole ihan kyllästyneet lukemaan välillä myös sairauksista..Ja hyvä jos rehellisellä vuodatuksellani voin samalla rohkaista siten, että muillakin on huonoja päiviä eikä kaikki ole aina päivänpaistetta. Elämä on tällä hetkellä ihan mukavaa, kunhan terveyden saisi pysymään kuta kuinkin tasapainossa. Sitä kohti siis, samalla tässä keventyen. Tsemppiä teille kaikille jotka samassa remmissä olette :)
Ruoaksi tein sosekeittoa jossa oli myös perunaa joukossa. Jäin vähän miettimään tuota perunaa, Mosleyn 5:2-kirjassa kun ei suositella hiilihydraattipitoisten ruoka-aineiden käyttämistä paastopäivinä. Miten te olette menetelleet perunan suhteen paastossa? Voisin kyllä olla ilmankin, mutta sosekeitosta se tekee ihanan täyteläistä ja paksua. Viime viikon sosekeittoon laitoin liikaa vettä ja sitä ei ollut niin kiva syödä, tästä tuli ihan täydellistä. Iltaruokana meni taas annos kaurapuuroa mikrossa. Voi olla että kaloreita tuli enemmän kuin se 500, mutta ei se ainakaan punnituksessa näkynyt, paino menee tasaisesti alaspäin ja etäisyyttä sataseen otetaan hitaasti mutta varmasti ;) Kohta voi jo sanoa että kolmetoista kiloa on poissa :D
Tuota kalorimäärää olen muutenkin miettinyt..kun miehillä se on 600 ja naisilla se 500. Mihin tuo miesten sata enemmän perustuu? Jos se liittyy elopainoon, voisin kyllä kilpailla kenen tahansa miehen kanssa, heh :D Luulisi siis että jos lähtöpaino on näinkin korkea, voisi syödä sen 600 kaloria...En nyt yritä ostaa itselleni lisää syötävää, kunhan mietin vaan.
Kiitos teille kommenteistanne edelliseen, oli ilo kuulla että ette sentään ole ihan kyllästyneet lukemaan välillä myös sairauksista..Ja hyvä jos rehellisellä vuodatuksellani voin samalla rohkaista siten, että muillakin on huonoja päiviä eikä kaikki ole aina päivänpaistetta. Elämä on tällä hetkellä ihan mukavaa, kunhan terveyden saisi pysymään kuta kuinkin tasapainossa. Sitä kohti siis, samalla tässä keventyen. Tsemppiä teille kaikille jotka samassa remmissä olette :)
tiistai 8. huhtikuuta 2014
8.4 2014
Eilen tapahtui se, mitä ei ole vielä kertaakaan tapahtunut. Paastopäivä epäonnistui :) Nostan itselleni hattua, että olen kolme kuukautta ollut tällä 5:2lla ja pysynyt lujana, vaikka nälkä onkin kaihertanut ja houkutukset koputelleet olkapäälle. Mutta eilen en pystynyt.
Oikutteleva vatsa, selkä ja yleinen huono olo ilmeisesti vaikuttivat siten, että nälätti koko ajan. Tai oikeastaan ongelmat alkoivat päivällisen jälkeen. Teki ihan hirveästi mieli suklaata, ihan kuola valui suupielistä kun niin teki mieli. Söin muutaman kuivatun luumun, auttoihan se jonkin verran makeanhimoon mutta ei poistanut nimenomaista suklaanhimoa. Illan aikana tulikin sitten syötyä vähän kaikenlaista pientä, ei varsinaisesti mitään epäterveellistä mutta huono asia oli se, ettei syömiseen tullut taukoa. Paastopäivinähän olisi hyvä jos aterioiden väliin jäisi kunnon paussi, näin elimistö hyötyisi eniten.
Illaksi en tehnyt puuroa kuten yleensä vaan ihan hervottoman ison salaatin. Sen jälkeen oli kuitenkin vielä syötävä juustoa ja kaksi leivänpalaa, leipääkään en yleensä paastopäivinä syö. Kalorimäärä meni siis ihan tuiskeelleen, mutta ei se ole niin vaarallista. Tietenkin vähän harmitti, mutta en anna sen pilata elämääni, sehän oli vain yksi päivä muiden joukossa.
Vielä illalla sängyssä suklaa huuteli minulle kaapista ja suunnittelin että kun muu perhe nukkuu, hiippailen syömään palasen. Vaan enpä sitten mennytkään! Siispä ainakin suklaan kohdalla lopputulos oli 1-0 minulle :)
Aamulla heräsin klo 6 infernaaliseen päänsärkyyn. Jostain syystä päänsärky iskee usein paaston jälkeisinä päivinä, onko teistä muista joku huomannut samanlaisen ilmiön? Oudointa tässä on se, että tiedän säryn tulevan niska-hartiaseudulta, voisiko olla että nukun niin sikeästi juuri paaston jälkeen, että jähmetyn liiaksi paikalleni yön aikana?
Vatsalääkkeiden syöntiä en jatkanut koska vatsa alkoi tuntua todella kummalliselta, kuin se olisi kiedottu muovikelmuun. Se oli pelottavaa! Olen yrittänyt syödä vatsaystävällisesti ja suurempia vaivoja ei sen suhteen nyt olekaan ollut. Tällä hetkellä suurin häiriötekijä on hengenahdistus. Sitä on ollut ennenkin eikä syytä ole löydetty. Ehkä pitäisi kokeilla sitä paperipussiin hengittämistä? Välillä tuntuu että kiipeän ihan seinille kun tuntuu niin epämukavalta. Saan kyllä ilmaa, mutta hengittäminen on vaan jotenkin työlästä. Varsinkin syönnin jälkeen pahenee ja makuuasennossa, kai maha painaa keuhkoja kasaan tai jotain? Vai tuleeko tämäkin selästä? Hengittämisen ei pitäisi tuntua ollenkaan, sen pitäisi tapahtua kuin itsestään. Miksi minusta tuntuu tällaiselta? Ja korostettakoon siis vielä että tämä ongelma on minulla ollut useaan kertaan, tutkimuksista huolimatta ei syytä ole löydetty - ja vaiva on aina hävinnyt itsestään jonkin ajan päästä. Voi olla että murehdin tästä erikoisesti siksi, että se saattaisi olla yksi sydämen vajaatoiminnan oireista. Isäni kuoli vuosi sitten juuri sydämen vajaatoimintaan, joten ymmärrätte varmaan..Minun sydämessäni ei ole mitään merkkejä tästä havaittu mutta silti...
Olen pahoillani jos teitä jo kyllästyttää lukea näitä sairauskertomuksiani, ne ovat tainneet vallata tämän blogin vähän luvattoman paljon...Mutta toisaalta, onhan tämä kaikki osa minun elämääni ja kulkee tässä mukana. En voi enkä halua kirjoittaa että kaikki on NIIN hyvin ja ei ole huolen häivää - kun kerran on paha olo. Odotan kuitenkin jo sitä päivää kun voin kirjoittaa: tänään oli hyvä olo. Sekin päivä koittaa vielä :)
Mitä painorintamaan tulee - tässä keikutaan sen satasen molemmin puolin, tänä aamuna vaaka näytti puoli kiloa yli. Siitä en ota stressiä - sen sijaan haluan joka ikinen päivä muistaa että olen todella päässyt eroon KAHDESTATOISTA KILOSTA joita en halua nähdä ikinä enää!!!! Olen ollut ihan superreipas ja ihan uskomatonta että ihan todella olen jo laihtunut noin paljon. JEEEEEE!!!!!
Oikutteleva vatsa, selkä ja yleinen huono olo ilmeisesti vaikuttivat siten, että nälätti koko ajan. Tai oikeastaan ongelmat alkoivat päivällisen jälkeen. Teki ihan hirveästi mieli suklaata, ihan kuola valui suupielistä kun niin teki mieli. Söin muutaman kuivatun luumun, auttoihan se jonkin verran makeanhimoon mutta ei poistanut nimenomaista suklaanhimoa. Illan aikana tulikin sitten syötyä vähän kaikenlaista pientä, ei varsinaisesti mitään epäterveellistä mutta huono asia oli se, ettei syömiseen tullut taukoa. Paastopäivinähän olisi hyvä jos aterioiden väliin jäisi kunnon paussi, näin elimistö hyötyisi eniten.
Illaksi en tehnyt puuroa kuten yleensä vaan ihan hervottoman ison salaatin. Sen jälkeen oli kuitenkin vielä syötävä juustoa ja kaksi leivänpalaa, leipääkään en yleensä paastopäivinä syö. Kalorimäärä meni siis ihan tuiskeelleen, mutta ei se ole niin vaarallista. Tietenkin vähän harmitti, mutta en anna sen pilata elämääni, sehän oli vain yksi päivä muiden joukossa.
Vielä illalla sängyssä suklaa huuteli minulle kaapista ja suunnittelin että kun muu perhe nukkuu, hiippailen syömään palasen. Vaan enpä sitten mennytkään! Siispä ainakin suklaan kohdalla lopputulos oli 1-0 minulle :)
Aamulla heräsin klo 6 infernaaliseen päänsärkyyn. Jostain syystä päänsärky iskee usein paaston jälkeisinä päivinä, onko teistä muista joku huomannut samanlaisen ilmiön? Oudointa tässä on se, että tiedän säryn tulevan niska-hartiaseudulta, voisiko olla että nukun niin sikeästi juuri paaston jälkeen, että jähmetyn liiaksi paikalleni yön aikana?
Vatsalääkkeiden syöntiä en jatkanut koska vatsa alkoi tuntua todella kummalliselta, kuin se olisi kiedottu muovikelmuun. Se oli pelottavaa! Olen yrittänyt syödä vatsaystävällisesti ja suurempia vaivoja ei sen suhteen nyt olekaan ollut. Tällä hetkellä suurin häiriötekijä on hengenahdistus. Sitä on ollut ennenkin eikä syytä ole löydetty. Ehkä pitäisi kokeilla sitä paperipussiin hengittämistä? Välillä tuntuu että kiipeän ihan seinille kun tuntuu niin epämukavalta. Saan kyllä ilmaa, mutta hengittäminen on vaan jotenkin työlästä. Varsinkin syönnin jälkeen pahenee ja makuuasennossa, kai maha painaa keuhkoja kasaan tai jotain? Vai tuleeko tämäkin selästä? Hengittämisen ei pitäisi tuntua ollenkaan, sen pitäisi tapahtua kuin itsestään. Miksi minusta tuntuu tällaiselta? Ja korostettakoon siis vielä että tämä ongelma on minulla ollut useaan kertaan, tutkimuksista huolimatta ei syytä ole löydetty - ja vaiva on aina hävinnyt itsestään jonkin ajan päästä. Voi olla että murehdin tästä erikoisesti siksi, että se saattaisi olla yksi sydämen vajaatoiminnan oireista. Isäni kuoli vuosi sitten juuri sydämen vajaatoimintaan, joten ymmärrätte varmaan..Minun sydämessäni ei ole mitään merkkejä tästä havaittu mutta silti...
Olen pahoillani jos teitä jo kyllästyttää lukea näitä sairauskertomuksiani, ne ovat tainneet vallata tämän blogin vähän luvattoman paljon...Mutta toisaalta, onhan tämä kaikki osa minun elämääni ja kulkee tässä mukana. En voi enkä halua kirjoittaa että kaikki on NIIN hyvin ja ei ole huolen häivää - kun kerran on paha olo. Odotan kuitenkin jo sitä päivää kun voin kirjoittaa: tänään oli hyvä olo. Sekin päivä koittaa vielä :)
Mitä painorintamaan tulee - tässä keikutaan sen satasen molemmin puolin, tänä aamuna vaaka näytti puoli kiloa yli. Siitä en ota stressiä - sen sijaan haluan joka ikinen päivä muistaa että olen todella päässyt eroon KAHDESTATOISTA KILOSTA joita en halua nähdä ikinä enää!!!! Olen ollut ihan superreipas ja ihan uskomatonta että ihan todella olen jo laihtunut noin paljon. JEEEEEE!!!!!
perjantai 4. huhtikuuta 2014
4.4 2014
Takana on viikko niin täynnä tapahtumia että ei tiedä mistä päästä alkaisi purkamaan..Terveysrintamasta aloitetaan: torstaina olin lääkärissä kuten olin jo aiemmin sopinut. Käynti oli pikainen, sain lähetteen verikokeisiin ja sitten piti tavata lääkäri uudestaan. Ajan sain parin viikon päästä, ja lääkärikäynnin siitä vielä kaksi viikkoa.
Rautavanne rinnan ympärillä on kiusannut pitkin viikkoa, mutta viime yönä alkoi vatsan yläosa kipuilla siihen malliin että päätin mennä terveyskeskukseen päivystysajalla. Päädyin vielä samalle lääkärille kuin eilen ja tuumasin että nyt on saatava jotain lääkettä, kun maha on kipeä. Hyvä asia tässä on minusta se, että oudot tuntemukset alkavat nyt olla paremmin tunnistettavissa, eli ilmeisesti on ärtyneestä vatsasta kyse. Ongelmia vatsan kanssa on minulla ollut pitkin elämää niin kauan kuin muistan, joten mitään varsinaisen uutta tässä ei ole. Ehkä tapa miten vaiva alkoi tuntua oli minulle uutta, mutta kuulemani mukaan muille hyvin tavallinen. Siis se rautavanne, tarkoitan. Nyt on sitten vatsalääkearsenaali odottamassa korkkaamista, toivotaan että nämä vaivat olisivat niiden myötä historiaa!
Aamuinen punnitus tarjoili jotain, mitä tässä on odotettu jo pidemmän aikaa. Paino putosi ensimmäistä kertaa kaksinumeroiseksi, eli satasen raja meni rikki - takaperin siis, kuten toivottua olikin!!! Olisin odottanut itseltäni suurempaa riemuhyppelyä, mutta ilmeisesti yöllä vaivannut vatsa veti mielen niin matalaksi että totesin vaan että kas, meni alle sadan. Päivän aikana olen kyllä asiaa hykerrellyt itsekseni..
Eilen tarvitsin valokuvan itsestäni erästä työjuttua varten ja pyysin miehen sitä ottamaan. Kuvien näkeminen tuotti ison pettymyksen - näytin mielestäni niissä isommalta kuin 12 kiloa sitten. Höh, miten se on mahdollista?? Vika on tietenkin kamerassa - tai kuvaajassa - tai jossain muualla...Mutta ajattelin kuitenkin laittaa teidän nähtäväksi tähän kuvan minusta nyt, kun 12 kiloa on poissa. Itse tunnen - ja näenkin muutoksia, mutta voi olla että niitä ei kuvasta niin helposti huomaa. Mutta, for the record, kuva nyt kuitenkin:
Ja tässä tyylikäs "selfie" :D
Vertailun vuoksi tässä seuraavaksi aloituskuva:
Hahaa - kyllä eroa on havaittavissa - vai mitä mieltä olette?
Rautavanne rinnan ympärillä on kiusannut pitkin viikkoa, mutta viime yönä alkoi vatsan yläosa kipuilla siihen malliin että päätin mennä terveyskeskukseen päivystysajalla. Päädyin vielä samalle lääkärille kuin eilen ja tuumasin että nyt on saatava jotain lääkettä, kun maha on kipeä. Hyvä asia tässä on minusta se, että oudot tuntemukset alkavat nyt olla paremmin tunnistettavissa, eli ilmeisesti on ärtyneestä vatsasta kyse. Ongelmia vatsan kanssa on minulla ollut pitkin elämää niin kauan kuin muistan, joten mitään varsinaisen uutta tässä ei ole. Ehkä tapa miten vaiva alkoi tuntua oli minulle uutta, mutta kuulemani mukaan muille hyvin tavallinen. Siis se rautavanne, tarkoitan. Nyt on sitten vatsalääkearsenaali odottamassa korkkaamista, toivotaan että nämä vaivat olisivat niiden myötä historiaa!
Aamuinen punnitus tarjoili jotain, mitä tässä on odotettu jo pidemmän aikaa. Paino putosi ensimmäistä kertaa kaksinumeroiseksi, eli satasen raja meni rikki - takaperin siis, kuten toivottua olikin!!! Olisin odottanut itseltäni suurempaa riemuhyppelyä, mutta ilmeisesti yöllä vaivannut vatsa veti mielen niin matalaksi että totesin vaan että kas, meni alle sadan. Päivän aikana olen kyllä asiaa hykerrellyt itsekseni..
Eilen tarvitsin valokuvan itsestäni erästä työjuttua varten ja pyysin miehen sitä ottamaan. Kuvien näkeminen tuotti ison pettymyksen - näytin mielestäni niissä isommalta kuin 12 kiloa sitten. Höh, miten se on mahdollista?? Vika on tietenkin kamerassa - tai kuvaajassa - tai jossain muualla...Mutta ajattelin kuitenkin laittaa teidän nähtäväksi tähän kuvan minusta nyt, kun 12 kiloa on poissa. Itse tunnen - ja näenkin muutoksia, mutta voi olla että niitä ei kuvasta niin helposti huomaa. Mutta, for the record, kuva nyt kuitenkin:
Ja tässä tyylikäs "selfie" :D
Vertailun vuoksi tässä seuraavaksi aloituskuva:
Hahaa - kyllä eroa on havaittavissa - vai mitä mieltä olette?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)