Yhyy, heinäkuu on kohta ohi..No, onnneksi edessä on vielä aivan ihana elokuu, eivätkä ne seuraavat kuukaudetkaan pöllömpiä ole. Täällä roikkuu ukkonen ja kohta kaatosade niskassa, onneksi läppärin akussa on virtaa ja mokkulakaan ei ole sähköverkossa kiinni. Joten pikaisen päivityksen ehdin laittaa.
Maanantain paaston aloittaminen tuntui rehellisesti sanottuna pakkopullalta, mutta päätin silti olla tiukkana. Tuntuu että jos alan nyt ihan urakalla lepsuilla, on aina vain vaikeampaa palata kunnon järjestykseen. Mies oli tyttären kanssa menossa Jukuparkiin, joten jäin yksin kotiin.
Puntarille kiipeäminen hirvitti - viikonloppu oli mennyt herkutteluksi ja edellisellä viikolla oli vain yksi paastopäivä. Olin valmistautunut siihen, että joudun ensin kahlaamaan läpi takaisin tulleita kiloja ennenkuin homma jatkuu. Mutta höh, vaaka näyttikin alinta lukemaa, mikä on kerran aikaisemmin näkynyt tähän mennessä eli 95,3 kg!!! Ihan ihme juttu..melkein alkoin epäillä härvelin luotettavuutta..Mutta mikäs siinä, kiitämme ja otamme vastaan ja hyvillä mielinhän oli siitä kiva ponnistaa uuteen nousuun.
Päivä meni todella hyvin. Aamiaisen jälkeen päätin mennä niin pitkälle kuin pystyn pelkällä juomisella, joten vettä ja tomaattimehua kului. Päivälliseksi kypsytin jälleen uutta kaalia, kukkakaalia ja porkkanaa. Lautaselle lisäsin myös vähän rasvatonta raejuustoa, ettei olisi käynyt liian tylsäksi. Ruokaseuraksi sain äitini, joka tuli naapurista ukkosta pakoon. Kivampi oli jyskettä kuunnellakin kahdestaan.
Illalla söin vielä kaurapuuroa ja keskiyöllä vähän raejuustoa ja keittokinkkua, kun sittenhän se nälkä alkoi kuitenkin vaivata. Onnittelin itseäni hyvin onnistuneesta päivästä.
Aamulla tunsin oloni todella hoikaksi ja menin hyvillä mielin punnitsemaan itseni, ajatellen että nyt näkyy ihan uusia numeroita. No, näkyihän niitä, paino oli NOUSSUT puoli kiloa :D :D Nyt viimeistään heräsi epäilys, että puntari mokoma näyttää mitä lystää...No, emme anna taaskaan tämän lannistaa, suunta on joka tapauksessa oikea, vaikka tämä alkaa muistuttaa hieman jotain erikoista tanssikoreografiaa. Askel eteen, sitten kaksi sivulle, yksi taakse ja kaksi eteen jne.. Tango viiskaks' :D
Tällä viikolla mennään taas vain yhdellä paastopäivällä. Hormoonien takia olo on muutenkin vähän mitä sattuu joten päätin että tarvitsen kaikki voimat nyt ihan elämiseen. Maanantain paasto oli myös sen verran tehokas että tiistainakin olo oli hieman heikko. Lisätään tähän että tällä viikolla agendassa on myös ollut runsain mitoin fyysistä toimintaa kuten siivousta ja ruohonleikkuuta (ja yleistä hikoilua) joten tällainen ratkaisu tällä viikolla. Hyvillä mielin, tietäen että homma etenee. Olen niin onnellinen siitä, että olen jaksanut jo tähän asti. Tämä on paras lahja mitä olen voinut itselleni antaa terveyden saralla. Tästä homma sen kuin paranee, eikös vaan :)
torstai 31. heinäkuuta 2014
perjantai 25. heinäkuuta 2014
25.7 2014
Ei hätää - olen kyllä hengissä, kovin kiireinen vaan :) Pahoittelen etten ole mitään ehtinyt tänne kirjoittaa, mutta ymmärrätte varmasti..
Torstain paasto oli pakko jättää väliin, oli niin tajuton stressi ettei vaan pystynyt, muuten olen ollut aika reipas. Helle meinaa viedä tajun kankaalle ihan kokonaan, ihan hieman voisi sitä lämpönappulaa säätää pienemmälle - kiitoos! Puntarille en ole juuri nyt uskaltanut mennä. Tiistain paaston (juu, sekin siirtyi kun maanantaina oli kaupunkireissu) jälkeen paino oli hieman noussut. No höh. Kyllä se hetken masensi, mutta sitten oli jälleen koottava itsensä ja päätettävä, että ei anneta masentaa. Tämä on taas tällainen pieni tasapainovaihe, paljolti olosuhteiden pakosta, mutta homma jatkuu kyllä taas. Mieskin on nyt tehnyt pari paastopäivää kaveriksi, tosin tiistaina hän oli illalla yksin kotona ja oli nälissään sortunut herkutteluun kun en ollut tsemppaamassa :D Mutta on tosi kiva kun on kaveri tässä mukana - teidän lisäksi tietenkin ;)
Tässä yksi syy miksi en ole ehtinyt kirjoittaa - meilllä kun on pihakirppis! Tässä teillekin vähän tietoa - jos innostutte vaikka ajelemaan Kemiönsaarelle jonain päivänä. Kannattaa laittaa ensin vaikka viestiä mainoksessa näkyvään numeroon että ollaan varmasti paikalla. Tervetuloa! Ja toivotaan että ette hylkää minua ja blogia vaikka tieto vähän hitaasti nyt kulkeekin <3
Torstain paasto oli pakko jättää väliin, oli niin tajuton stressi ettei vaan pystynyt, muuten olen ollut aika reipas. Helle meinaa viedä tajun kankaalle ihan kokonaan, ihan hieman voisi sitä lämpönappulaa säätää pienemmälle - kiitoos! Puntarille en ole juuri nyt uskaltanut mennä. Tiistain paaston (juu, sekin siirtyi kun maanantaina oli kaupunkireissu) jälkeen paino oli hieman noussut. No höh. Kyllä se hetken masensi, mutta sitten oli jälleen koottava itsensä ja päätettävä, että ei anneta masentaa. Tämä on taas tällainen pieni tasapainovaihe, paljolti olosuhteiden pakosta, mutta homma jatkuu kyllä taas. Mieskin on nyt tehnyt pari paastopäivää kaveriksi, tosin tiistaina hän oli illalla yksin kotona ja oli nälissään sortunut herkutteluun kun en ollut tsemppaamassa :D Mutta on tosi kiva kun on kaveri tässä mukana - teidän lisäksi tietenkin ;)
Tässä yksi syy miksi en ole ehtinyt kirjoittaa - meilllä kun on pihakirppis! Tässä teillekin vähän tietoa - jos innostutte vaikka ajelemaan Kemiönsaarelle jonain päivänä. Kannattaa laittaa ensin vaikka viestiä mainoksessa näkyvään numeroon että ollaan varmasti paikalla. Tervetuloa! Ja toivotaan että ette hylkää minua ja blogia vaikka tieto vähän hitaasti nyt kulkeekin <3
tiistai 15. heinäkuuta 2014
15.7 2014
Kesken laittianlakaisun piti ihan pysähtyä ja sanoa ääneen: hyvänen aika, ei pitäisi kestää enää kovin kauan kun voin sanoa laihtuneeni 20 kiloa!!! Se oli niin merkittävä ajatus että sitä piti ihan hetki sulatella. Niin, vielä on siis matkaa, aamulla vaaka näytti 95,7 kg - mutta se tarkoittaa sitä, että kohta on poissa jo 17 kiloa!!!
Vaikka taival yhdessä viiskakkosen kanssa ei ole ollut pelkkää päivänpaistetta, voin ihan rehellisesti sanoa, että ikinä koskaan milloinkaan en ole ollut yhtä kivuttomalla dieetillä. En oikeastaan haluaisi edes käyttää tuota dieetti-sanaa, olisi aivan oikein puhua mieluummin elämäntavasta. Tämä kun ei ole mikään pikalaihdutus vaan kulkee mukana elämässä pitkään, tasapainotuspäivien kanssa ehkä jopa pysyvästi. Mutta se ei ahdista eikä lannista, koska on niin paljon mitä SAA tehdä ja niin vähän mitä EI SAA :)
Eilinen paastopäivä piti sisällään paljon aktiviteetteja, se on ehdottomasti se paras menetelmä. Ei saa jäädä miettimään ruokaan ja syömiseen liittyviä asioita. Pihan siivousta, lenkkeilyä koiran kanssa, uimista. Illalla oli sortuminen kyllä aika lähellä, hetken tuli sellainen "hällä väliä-olo" joka on ehkä suurin haasteeni paastopäivinä. "Mitä väliä, muutenkin on olo kurja ja kuka siitä sitten välittää jos menee pieleen" on päähän putkahtava mörkö joka on ajettava kiireen vilkkaa mäkeen jos mielii onnistua. Kalorimäärää en tiedä mihin lopulta päädyin, vähän meni yli 500, mutta ei se haittaa. Totaalista pyllähdystä ei kuitenkaan tapahtunut ja fyysinen liikkuminen edesauttoi varmasti päivän onnistumista.
Tänään olen miettinyt myös sitä, miksi suomalainen terveyslehdistö tuntuu edelleen olevan aika paljon jäljessä ruotsalaisesta. Lainasin kirjastosta nipun Må bra-lehtiä, ja ne ovat pullollaan 5:2-artikkeleita ja reseptejä. Suuri tukholmalainen sairaala on myös aloittanut tutkimukset koskien tätä pätkäpaastoa. Onko Suomessa vastaavaa? Luulisi että tällaiset ilmiöt olisivat todella mielenkiintoisia tutkimuskohteita, varsinkin kun kyseessä on dieetti, jonka vaikutukset pitäisivät olla terveydelle pelkästään positiiviset. Vai onko peräti niin, etteivät tutkivat tahot suhtaudukaan tällaiseen suosiollisesti? Hyvänen aika, ihmisethän saattavat jopa parantua, kukas niitä lääkkeitä sitten ostaa? Niin niin, saatan kuulostaa ilkeältä - mutta uskoisin että jokainen aikaansa seuraava ihminen on jo tajunnut, että lääketeollisuudessa pyöritellään isoja rahoja, ja ikävä kyllä monet hoitavat tahot pyörivät mukana samassa karusellissa. On toki lääkkeitä, jotka ovat elintärkeitä, enkä tarkoita tässä nyt niitä. Välillä kuitenkin tuntuu, että jos joku löytää lääkkeettömän parannuskeinon johonkin sairauteen, siitä ei ollakaan varauksettoman iloisia, ainakaan siinä määrin kuin pitäisi...
No, mitäs tuosta. Jokainen on vastuussa omasta terveydestään ja onneksi itsestään huolehtimista ei ole missään laissa kielletty, eikä se kuulu verotettaviin hyödykkeisiin ;) Jatkuu siis... :D
Ai niin - kolmen päivän öljyllä liottamisen ja tänään terveyskeskuksessa huuhtomisen ansiosta olen taas hyvin herkkäkorvainen. Tulehdusta ei onneksi löytynyt. Sitä vaan tässä mietin että miksi kaikki ovat niin kovaäänisiä..?? ;)
Vaikka taival yhdessä viiskakkosen kanssa ei ole ollut pelkkää päivänpaistetta, voin ihan rehellisesti sanoa, että ikinä koskaan milloinkaan en ole ollut yhtä kivuttomalla dieetillä. En oikeastaan haluaisi edes käyttää tuota dieetti-sanaa, olisi aivan oikein puhua mieluummin elämäntavasta. Tämä kun ei ole mikään pikalaihdutus vaan kulkee mukana elämässä pitkään, tasapainotuspäivien kanssa ehkä jopa pysyvästi. Mutta se ei ahdista eikä lannista, koska on niin paljon mitä SAA tehdä ja niin vähän mitä EI SAA :)
Eilinen paastopäivä piti sisällään paljon aktiviteetteja, se on ehdottomasti se paras menetelmä. Ei saa jäädä miettimään ruokaan ja syömiseen liittyviä asioita. Pihan siivousta, lenkkeilyä koiran kanssa, uimista. Illalla oli sortuminen kyllä aika lähellä, hetken tuli sellainen "hällä väliä-olo" joka on ehkä suurin haasteeni paastopäivinä. "Mitä väliä, muutenkin on olo kurja ja kuka siitä sitten välittää jos menee pieleen" on päähän putkahtava mörkö joka on ajettava kiireen vilkkaa mäkeen jos mielii onnistua. Kalorimäärää en tiedä mihin lopulta päädyin, vähän meni yli 500, mutta ei se haittaa. Totaalista pyllähdystä ei kuitenkaan tapahtunut ja fyysinen liikkuminen edesauttoi varmasti päivän onnistumista.
Tänään olen miettinyt myös sitä, miksi suomalainen terveyslehdistö tuntuu edelleen olevan aika paljon jäljessä ruotsalaisesta. Lainasin kirjastosta nipun Må bra-lehtiä, ja ne ovat pullollaan 5:2-artikkeleita ja reseptejä. Suuri tukholmalainen sairaala on myös aloittanut tutkimukset koskien tätä pätkäpaastoa. Onko Suomessa vastaavaa? Luulisi että tällaiset ilmiöt olisivat todella mielenkiintoisia tutkimuskohteita, varsinkin kun kyseessä on dieetti, jonka vaikutukset pitäisivät olla terveydelle pelkästään positiiviset. Vai onko peräti niin, etteivät tutkivat tahot suhtaudukaan tällaiseen suosiollisesti? Hyvänen aika, ihmisethän saattavat jopa parantua, kukas niitä lääkkeitä sitten ostaa? Niin niin, saatan kuulostaa ilkeältä - mutta uskoisin että jokainen aikaansa seuraava ihminen on jo tajunnut, että lääketeollisuudessa pyöritellään isoja rahoja, ja ikävä kyllä monet hoitavat tahot pyörivät mukana samassa karusellissa. On toki lääkkeitä, jotka ovat elintärkeitä, enkä tarkoita tässä nyt niitä. Välillä kuitenkin tuntuu, että jos joku löytää lääkkeettömän parannuskeinon johonkin sairauteen, siitä ei ollakaan varauksettoman iloisia, ainakaan siinä määrin kuin pitäisi...
No, mitäs tuosta. Jokainen on vastuussa omasta terveydestään ja onneksi itsestään huolehtimista ei ole missään laissa kielletty, eikä se kuulu verotettaviin hyödykkeisiin ;) Jatkuu siis... :D
Ai niin - kolmen päivän öljyllä liottamisen ja tänään terveyskeskuksessa huuhtomisen ansiosta olen taas hyvin herkkäkorvainen. Tulehdusta ei onneksi löytynyt. Sitä vaan tässä mietin että miksi kaikki ovat niin kovaäänisiä..?? ;)
torstai 10. heinäkuuta 2014
10.7 2014
Sointuvan suhinatinnituksen säestämänä ajattelin teille taas pari riviä raapustaa. Pari viikkoa sitten napattu kesäflunssa meni minun osaltani suhteellisen vähillä oireilla ohi - tai niin ainakin luulin. Nyt on korvat olleet sen verran tukossa ettei tahdo kuulla kunnolla mitään, päässä on paineen tuntua ja pientä huimaustakin on ollut, todennäköisesti johtuu juuri noista korvista. Voi KÄÄK, olisi kamalaa menettää kuulonsa :( Meinaa kun tällainen tilapäinen "kuurouskin" on jo ahdistavaa..
Tämäkin viikko on sitten jonnekin melkein vierähtänyt. Työ- ja muukin tahti on ollut hitaanpuoleista, voimat ovat olleet vähissä. Maha on reistaillut, ollut turvoksissa kuin potkupallo, varsinkin syömisten jälkeen. Alemmat "naispuoliset" mahaosat ovat myös kiukutelleet, ja laittaneet siten lusikkansa tähän kurjuuden soppaan. Osa vaivoista on ohimenevää laatua, osa ilmeisesti sellaisia, jotka tulevat vaatimaan hieman tarkempia tutkimuksia. Ei vaan millään jaksaisi aloittaa nyt taas lääkärissäjuoksemisrumbaa. Mieluummin nauttisin kesästä, se kun rientää vauhdilla ohi.
Tänään on viikon ensimmäinen paasto, maanantai jäi väliin. Oli ajeltava 50 km päähän autoa katsastamaan, oli hirveä helle ja oma kunto hormonaalisista syistä kipeä. Paasto ei tuntunut järkevältä. Tai eihän sitä tiedä, olisinko ehkä saanut säälipisteitä katsastusmieheltä jos olisin pyörtynyt hänen jalkojensa juureen :D No, tällä kertaa ei sääliä tarvittu, auto meni sujuvasti läpi!! Huh, edes yksi asia toimii niinkuin pitää :)
Tällä viikolla olen miettinyt, kuinka suuri osuus tällä kuurilla on niihin ikäviin oireisiin, joita tässä kuukausien varrella on ilmennyt. Mistä sen voisi tietää? Tarkoitan, kun tekee muutoksia elintapoihinsa, saattaa keho reagoida voimakkaasti. Olin vain luullut, että reaktiot ovat ainoastaan positiivisia. Toisaalta, kun tehdään isoja muutoksia. miksei siitä voisi olla myös kielteisiä seurauksia? Raakel Lignell kertoi, että hänen massiivinen laihduttamisensa käynnistivät vaihdevuodet aikaisemmin kuin ehkä muuten olisi tapahtunut. Se on varmasti sivuvaikutus, jota kukaan dieetilllä olija ei haluaisi kokea. Tulevathan ne sitten aikanaan, mutta ei tarvitsisi tulla liian aikaisin kuitenkaan.
Mietin kuinka paljon kerron terveyteeni liittyvistä asioista. Mihin nämä tiedot päätyvät? Vain sellaisille, jotka itsekin hakevat vertaistukea ja ovat positiivisesti kiinnostuneita toisesta ihmisestä? Vai ilkeiden juoruajien liukkaille kielenkannoille?
Kerrottakoon nyt kuitenkin sen verran, että näiden kuukausien aikana olen taistellut vatsaongelmien kanssa, uusimpana oireena taipumus ummetukseen sekä vatsan turvotus. Muutama vuosi sitten todetut myoomat ovat ilmeisesti myös alkaneet nyt elämöidä, ja ovat olleet enemmän vaivaksi kuin aiemmin. Ovatko nämä vaivat lisääntyneet viiskakkosen seurauksena? Vai olisivatko ne pahentuneet muutenkin, esimerkiksi alati mukana seuraavan stressin takia? Sanottakoon, että vastaavia vaivoja on ollut muutama vuosi sitten, nimenomaan kesällä ja stressaavan kauden loppuvaiheessa. Stressi taitaa olla myrkyistä pahin, aiheuttaen monenmoista vaivaa ja tautia. Miten siitä pääsisi irti? Miten lakata huolehtimasta, mistä seuraava raha tulee, yrittäjän tulo kun ei ole vakio millään muotoa. Tarkemmin asiaa analysoidessa totean, että nimenomaan talous saa stressitasot kaakkoon. Eipä tässä oikeastaan juuri nyt muuta ole. Vaivojen kanssa tulee valvottua ja jälleen mietittyä pahimpia vaihtoehtoja. Tutkimallahan asiat saadaan selvitettyä, mutta kun täällä pensaassa on niin hyvä pitää päätä, vielä vähän aikaa. Ainoa vaan että siihen samaan pensaaseen ovat ängenneet myös ne luulot ja olettamukset :/
Tosiasiaksi luettakoon kuitenkin se, että 16 kilon painonpudotus on hyväksi terveydelle, vaikka se saisi aikaan mitä tahansa oireita. Hidas pudotustahti on myös hyvin järkevä, nopea dieetti voisikin sekoittaa kehon totaalisesti. Viiskakkonen on siis syytön, kunnes toisin todistetaan.
Oletteko te muut kokeneet terveyteen liittyviä negatiivisia reaktioita, joiden epäilette johtuvan dieetistä? Olisi kiinnostavaa kuulla :)
Tämäkin viikko on sitten jonnekin melkein vierähtänyt. Työ- ja muukin tahti on ollut hitaanpuoleista, voimat ovat olleet vähissä. Maha on reistaillut, ollut turvoksissa kuin potkupallo, varsinkin syömisten jälkeen. Alemmat "naispuoliset" mahaosat ovat myös kiukutelleet, ja laittaneet siten lusikkansa tähän kurjuuden soppaan. Osa vaivoista on ohimenevää laatua, osa ilmeisesti sellaisia, jotka tulevat vaatimaan hieman tarkempia tutkimuksia. Ei vaan millään jaksaisi aloittaa nyt taas lääkärissäjuoksemisrumbaa. Mieluummin nauttisin kesästä, se kun rientää vauhdilla ohi.
Tänään on viikon ensimmäinen paasto, maanantai jäi väliin. Oli ajeltava 50 km päähän autoa katsastamaan, oli hirveä helle ja oma kunto hormonaalisista syistä kipeä. Paasto ei tuntunut järkevältä. Tai eihän sitä tiedä, olisinko ehkä saanut säälipisteitä katsastusmieheltä jos olisin pyörtynyt hänen jalkojensa juureen :D No, tällä kertaa ei sääliä tarvittu, auto meni sujuvasti läpi!! Huh, edes yksi asia toimii niinkuin pitää :)
Tällä viikolla olen miettinyt, kuinka suuri osuus tällä kuurilla on niihin ikäviin oireisiin, joita tässä kuukausien varrella on ilmennyt. Mistä sen voisi tietää? Tarkoitan, kun tekee muutoksia elintapoihinsa, saattaa keho reagoida voimakkaasti. Olin vain luullut, että reaktiot ovat ainoastaan positiivisia. Toisaalta, kun tehdään isoja muutoksia. miksei siitä voisi olla myös kielteisiä seurauksia? Raakel Lignell kertoi, että hänen massiivinen laihduttamisensa käynnistivät vaihdevuodet aikaisemmin kuin ehkä muuten olisi tapahtunut. Se on varmasti sivuvaikutus, jota kukaan dieetilllä olija ei haluaisi kokea. Tulevathan ne sitten aikanaan, mutta ei tarvitsisi tulla liian aikaisin kuitenkaan.
Mietin kuinka paljon kerron terveyteeni liittyvistä asioista. Mihin nämä tiedot päätyvät? Vain sellaisille, jotka itsekin hakevat vertaistukea ja ovat positiivisesti kiinnostuneita toisesta ihmisestä? Vai ilkeiden juoruajien liukkaille kielenkannoille?
Kerrottakoon nyt kuitenkin sen verran, että näiden kuukausien aikana olen taistellut vatsaongelmien kanssa, uusimpana oireena taipumus ummetukseen sekä vatsan turvotus. Muutama vuosi sitten todetut myoomat ovat ilmeisesti myös alkaneet nyt elämöidä, ja ovat olleet enemmän vaivaksi kuin aiemmin. Ovatko nämä vaivat lisääntyneet viiskakkosen seurauksena? Vai olisivatko ne pahentuneet muutenkin, esimerkiksi alati mukana seuraavan stressin takia? Sanottakoon, että vastaavia vaivoja on ollut muutama vuosi sitten, nimenomaan kesällä ja stressaavan kauden loppuvaiheessa. Stressi taitaa olla myrkyistä pahin, aiheuttaen monenmoista vaivaa ja tautia. Miten siitä pääsisi irti? Miten lakata huolehtimasta, mistä seuraava raha tulee, yrittäjän tulo kun ei ole vakio millään muotoa. Tarkemmin asiaa analysoidessa totean, että nimenomaan talous saa stressitasot kaakkoon. Eipä tässä oikeastaan juuri nyt muuta ole. Vaivojen kanssa tulee valvottua ja jälleen mietittyä pahimpia vaihtoehtoja. Tutkimallahan asiat saadaan selvitettyä, mutta kun täällä pensaassa on niin hyvä pitää päätä, vielä vähän aikaa. Ainoa vaan että siihen samaan pensaaseen ovat ängenneet myös ne luulot ja olettamukset :/
Tosiasiaksi luettakoon kuitenkin se, että 16 kilon painonpudotus on hyväksi terveydelle, vaikka se saisi aikaan mitä tahansa oireita. Hidas pudotustahti on myös hyvin järkevä, nopea dieetti voisikin sekoittaa kehon totaalisesti. Viiskakkonen on siis syytön, kunnes toisin todistetaan.
Oletteko te muut kokeneet terveyteen liittyviä negatiivisia reaktioita, joiden epäilette johtuvan dieetistä? Olisi kiinnostavaa kuulla :)
torstai 3. heinäkuuta 2014
3.7 2014
Täällä sitä taas ollaan. Näköjään koen tarvetta avata sanaisen arkkuni juuri paastopäivien kohdalla :D Olisiko näin, että te siellä koneidenne ja älypuhelimienne ääressä toimitte minulle myös sellaisena etätukena ;)
Maanantain paasto sujui suhteellisen hyvin, mutta iltaa kohden alkoi tehdä tosissaan tiukkaa. Tuli ihan mieletön tarve syödä kaikkea...en kuitenkaan sortunut sentään kaikkea syömään, jotain kuitenkin enemmän kuin mitä laki sallii. Nyt taitaa olla jo päässäkin vikaa kun en enää edes muista mitä söin liikaa. Tai sitten yritän kieltää asian :D Etätuesta tuli tässä vaan mieleen että huomasin illan tuskaisina tunteina ajattelevani, että en halua taas epäonnistua, koska en halua pettää teitä, jotka tätä blogia luette. Kuulostaako se ihan pöljältä ajatukselta?
Tarkoitan, enhän minä ole viiskakkosella kenenkään muun kuin itseni takia. Tai oikeastaan se ei pidä ihan paikkaansa. Tahdon laihtua, jotta voisin olla terve ja liikkumiskykyinen ja iloinen ihminen myös mieheni ja tyttäreni takia. Rakastan heitä ja haluan olla myös heitä varten. Haluan voida liikkua kevyemmin kuin norsu, enkä halua muuttua kankeaksi mummoksi alle viisikymppisenä. No mutta, joka tapauksessa koin ajatuksen sekä hieman häiritseväksi, että myös kannustavaksi. Ärsyttävää tässä oli yleensä käsite siitä, että joku jossain vahtisi tekemisiäni. Ettehän te toki näin tee, mutta no, kuten jo tiedättekin, en ollenkaan pidä siitä että joku muu sanoo että pitää laihduttaa. Minä saan sanoa minulle, mutta ei oikein muut :D Kannustavaa tässä oli kuitenkin se, että haluan olla teille ikään kuin hyvänä esimerkkinä, rohkaisun lähteenä, mallina siitä että ihan toivoton herkkupeppu-sohvaperunakin VOI onnistua. Se kun on nimittäin niin, että tässä pitkässä maassamme on lukuisia ihmisiä, jotka ovat epäonnistuneet dieeteissään ja moni on jo heittänyt hanskat naulaan pitäen itseään ihan toivottomana tapauksena. Minä HALUAN näyttää että vielä on toivoa, ja mahdollista onnistua. Siksi haluan pysyä ruodussa, vaikka se juuri tällä hetkellä vaatiikin enemmän ponnistelua kuin aikaisemmin.
Aamulla sanoin perheelleni, että tänään tarvitsen teidän tukeanne. Päivällä menee hyvin, mutta iltaa kohden alkaa taistelu nälkää, mielitekoja ja syöpöttelyä vastaan. Miksi on nyt näin? Arvelen, että reagoin huoliin tällä tavoin. Talous on tiukalla ja terveyteen liittyvät asiat huolettavat. Uusimpana huolenaiheena vatsa, kuten jo aiemmin mainitsinkin. En lähde nyt syventymään oireisiini sen enempää, jos niistä tulee jotain erikoista,saatan ottaa asian esiin. Mutta tämän verran nyt vain, koska huomaan että kun on huolia, on haasteellisempaa pitää kiinni paastopäivien ohjelmasta. Olemme tyttären kanssa lisäksi sairastaneet kesäflunssaa ja sen johdosta en ole voinut käyttää aktiivista työskentelyä apuna. Yleensähän olen hyvinkin toimelias paastopäivinä, se on yksi parhaista avuista joilla saa ajatukset pysymään poissa syömisestä ja näläntunteesta. Annas olla jos pitää maata sohvalla peiton alla, siinähän sitä sitten ehtii miettiä - no juuri niin, sitä ruokaa :D
Tsempataan siis yhdessä eteenpäin, oli kyseessä sitten ensimmäinen paastopäivä tai lähemmäs viideskymmenes kuten minulla (!!!) Me olemme ihan supertyyppejä ja tulemme onnistumaan tässä. HYVÄ ME!!!
Maanantain paasto sujui suhteellisen hyvin, mutta iltaa kohden alkoi tehdä tosissaan tiukkaa. Tuli ihan mieletön tarve syödä kaikkea...en kuitenkaan sortunut sentään kaikkea syömään, jotain kuitenkin enemmän kuin mitä laki sallii. Nyt taitaa olla jo päässäkin vikaa kun en enää edes muista mitä söin liikaa. Tai sitten yritän kieltää asian :D Etätuesta tuli tässä vaan mieleen että huomasin illan tuskaisina tunteina ajattelevani, että en halua taas epäonnistua, koska en halua pettää teitä, jotka tätä blogia luette. Kuulostaako se ihan pöljältä ajatukselta?
Tarkoitan, enhän minä ole viiskakkosella kenenkään muun kuin itseni takia. Tai oikeastaan se ei pidä ihan paikkaansa. Tahdon laihtua, jotta voisin olla terve ja liikkumiskykyinen ja iloinen ihminen myös mieheni ja tyttäreni takia. Rakastan heitä ja haluan olla myös heitä varten. Haluan voida liikkua kevyemmin kuin norsu, enkä halua muuttua kankeaksi mummoksi alle viisikymppisenä. No mutta, joka tapauksessa koin ajatuksen sekä hieman häiritseväksi, että myös kannustavaksi. Ärsyttävää tässä oli yleensä käsite siitä, että joku jossain vahtisi tekemisiäni. Ettehän te toki näin tee, mutta no, kuten jo tiedättekin, en ollenkaan pidä siitä että joku muu sanoo että pitää laihduttaa. Minä saan sanoa minulle, mutta ei oikein muut :D Kannustavaa tässä oli kuitenkin se, että haluan olla teille ikään kuin hyvänä esimerkkinä, rohkaisun lähteenä, mallina siitä että ihan toivoton herkkupeppu-sohvaperunakin VOI onnistua. Se kun on nimittäin niin, että tässä pitkässä maassamme on lukuisia ihmisiä, jotka ovat epäonnistuneet dieeteissään ja moni on jo heittänyt hanskat naulaan pitäen itseään ihan toivottomana tapauksena. Minä HALUAN näyttää että vielä on toivoa, ja mahdollista onnistua. Siksi haluan pysyä ruodussa, vaikka se juuri tällä hetkellä vaatiikin enemmän ponnistelua kuin aikaisemmin.
Aamulla sanoin perheelleni, että tänään tarvitsen teidän tukeanne. Päivällä menee hyvin, mutta iltaa kohden alkaa taistelu nälkää, mielitekoja ja syöpöttelyä vastaan. Miksi on nyt näin? Arvelen, että reagoin huoliin tällä tavoin. Talous on tiukalla ja terveyteen liittyvät asiat huolettavat. Uusimpana huolenaiheena vatsa, kuten jo aiemmin mainitsinkin. En lähde nyt syventymään oireisiini sen enempää, jos niistä tulee jotain erikoista,saatan ottaa asian esiin. Mutta tämän verran nyt vain, koska huomaan että kun on huolia, on haasteellisempaa pitää kiinni paastopäivien ohjelmasta. Olemme tyttären kanssa lisäksi sairastaneet kesäflunssaa ja sen johdosta en ole voinut käyttää aktiivista työskentelyä apuna. Yleensähän olen hyvinkin toimelias paastopäivinä, se on yksi parhaista avuista joilla saa ajatukset pysymään poissa syömisestä ja näläntunteesta. Annas olla jos pitää maata sohvalla peiton alla, siinähän sitä sitten ehtii miettiä - no juuri niin, sitä ruokaa :D
Tsempataan siis yhdessä eteenpäin, oli kyseessä sitten ensimmäinen paastopäivä tai lähemmäs viideskymmenes kuten minulla (!!!) Me olemme ihan supertyyppejä ja tulemme onnistumaan tässä. HYVÄ ME!!!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)