12.5 2014

Sinne meni leipä uuniin...eikös se ole paastopäivälle hyvin sopivaa puuhaa, leipominen meinaan? Niin, voisi ehkä kuvitella että omaan jotenkin masokistisia piirteitä kun kidutan itseäni moisella, mutta ei se ole niin kamalaa kuin luulisi. Vähän pitää tietenkin ponnistella kun se leipä kohta uunista tuoksuvana putkahtaa - mutta ajattelen vaan että huomenna aamiaisella saan sitten tuoretta leipää ;) Ja perhe saa nauttia jo tänään..

Olemme yrittäneet siirtyä pikku hiljaa itse tehtyyn leipään koska a) leipä on niin kallista b) kotona tehty on niin hyvää, varsinkin tuoreena ja c) jauhamme itse jauhot jyvistä joten saamme kaikki vehnän upeat ravintoaineet talteen, kaupan valkoisessa jauhossa ei ole yhtikäs mitään jäljellä. Aikaisemmin mieheni leipoi mutta nyt homma on siirtynyt minulle kun olen päässyt paremmin sinuksi tuon itse jauhetun jauhon kanssa. Se käyttäytyy vähän kuin ruisjauho, tarttuu joka paikkaan kiinni. Laitan ihan vähän kaupan jauhoja jotta saan taikinan irti, mutta vähitellen yritän tästäkin päästä.

Mutta ei minun varsinaisesti pitänyt leivästä puhua, tämä vain oli jotenkin niin huvittava yhdistelmä, paasto ja leipominen..siitä kuntoilustahan minun piti..

Lainasin kirjastosta Rakel Lignellin uuden kirjan jossa hän käsittelee pysyvää painonhallintaa. En ole ihan kaikkea tarkkaan lukenut, mutta tuohon kuntoilujuttuun jäin kiinni ja miettimään sitä. Rakel aloitti ihan pohjalta ja alku oli kovin takkuava ja raskas, tietenkin kun painoa oli paljon. Ajan kanssa hän on kuitenkin hurahtanut liikuntaan täysin ja käyttää siihen nyt noin 10 tuntia viikossa. Kaikkein parasta on kova rääkki, jossa hiki lentää ja paikkoja kivistää.

Hmm..En ymmärrä mikä minua tässä jotenkin ärsyttää. Ymmärrän kyllä että olemme todella erilaisia ja suhde liikuntaan on myös yksilöllinen. On ihan mahtavaa että hän saa liikkumisesta niin valtavan ilon ja tyydytyksen mutta... En voi sille mitään että tulee sellainen olo että menee vähän överiksi..Voihan toki olla että olen myös kateellinen :D Oma liikkumiseni on nimittäin todella kaukana "verta, hikeä ja kyyneleitä"-tyylistä.

Kun tammikuussa aloitin viiskakkosella, aloin myös todella pitkän tauon jälkeen liikkua. Motivaatio oli sen verran korkealla että se antoi voimia mennä, vaikka se ei aluksi ollutkaan kovin kivaa. Sauvakävely tuli kyllä helpommaksi ajan kanssa, lopulta jopa juoksin pieniä matkoja, tv:n laihdutusohjelman innoittamana. Niissähän lähes 200 kiloa painavat ihmisetkin tekevät todella rajua liikuntaa. En kyllä vieläkään oikein tajua miten se on mahdollista ilman että he kuolevat siihen paikkaan mutta.No, pian ensimmäisten juoksujen  jälkeen  alkoi kunto reistailla. Te, jotka olette lukeneet blogiani pitempään, tiedätte että olen juossut lääkärillä outojen oireiden takia. Kyllä ne ovat mukana vieläkin. Ylävatsalla on luukorsetti, välillä on raskas hengittää sängyssä, varsinkin jos makaan selälläni. Epämiellyttävät tuntemukset ovat saaneet varpailleen. En yksinkertaisesti uskalla revitellä täysillä.

Kysymys kuuluu: kuka tietää voisinko painaa niin kovaa kuin kintuista lähtee ilman että saan sydärin? Olisiko se edes terveellistä minulle? Jotenkin tämä asia häiritsee, tuntuu etten liiku riittävän kovaa jotta siitä olisi hyötyä painonpudotuksessa. Pitäisikö mennä kovempaa, hikoilla enemmän, hengästyä voimakkaammin? Rääkätä enemmän?

Onneksi on niin, että liikunnalla ei ole kuin 20 prosentin osuus painonpudotuksessa, 80 prosenttia riippuu ruokavaliosta. On totta että liikkuminen tukee laihtumista todella hyvin ja on tietenkin muutenkin tarpeellista terveyden ja hyvän kunnon ylläpitämiseksi. Mutta ilmeisesti se, etten käytä elämästäni jättiosaa liikuntaan, ei kuitenkaan kaada hyvää dieettiä.

Itse uskon ehkä enemmän jossain määrin lempeään liikkumiseen. Minun kehoni ei ole sellainen, että sille tekisi hyvää olla rääkättävänä - vaikka niin jo välillä luulin. Tai kuka tietää, ehkä tuokin vaihe tulee jossain kohtaa tätä dieettiä. Onhan minulla kuitenkin vielä aika paljon ylimääräistä kannettavana..Vedessä liikkuminen on osoittautunut minun jutukseni, siellä olen kevyt ja voin liikkua ketterästi ja suhteellisen nopeasti. Vesi tekee minut kevyeksi ja säästää näin niveliä ja muita osia, jotka rasittuvat painon alla. Tähän vuodenaikaan liikuntaa tulee myös puutarhatöissä, tosin ne eivät todellakaan ole kovin selkäystävällisiä puuhia.

Olisi kiva kuulla miten te liikutte, varsinkin jos painoa on enemmän? Mitkä lajit ovat osoittautuneet toimiviksi ja mukaviksi?