25.9 2014

Häh - ei voi olla mahdollista, onko täältä hävinnyt tekstejä??!! Eihän siitä voi olla mitenkään kaksikymmentä päivää kun minä viimeksi kirjoittelin??? Vai voiko?? Tunnen itseni hieman vainoharhaiseksi, mutta ihan tosi tuntuu että olisin tässä välissäkin jotain tänne rustannut. Tai voihan se olla että olen AJATELLUT rustata, mutta toteutus on jäänyt. Voi kamalaa, suonette anteeksi tämän pitkän hiljaisuuden - taas jälleen kerran.. :(

Mutta anyway - I´m back in business!!! Eli nyt on saatu tähän paastoamiseen vähän parempaa ryhtiä, toista viikkoa on nyt ollut jälleen kaksi paastopäivää viikossa, tänään tämän viikon toinen. Tiistaina meinasin taas lentää selälleni silkasta hämmästyksestä, kun vaaka näytti..... 93,8 kg!!! Oikeastaan kun miettii, niin vähän hävettää kirjoittaa näkyviin noin isoja lukuja vielä. Joku varmaan ajattelee että "MITEN se ihminen VOI olla niin lihava???" Niin, kyllä meitä ylipainoisia vaan on tämäkin maa pullollaan. Ja kyllä, painan edelleen aika paljon liikaa. Mutta tätä asiaa pitääkin katsoa toiselta näkökulmalta - nimittäin että painan nyt lähestulkoon KAKSIKYMMENTÄ KILOA VÄHEMMÄN kuin aloittaessani. SE, arvoisat lukijat, on aikamoinen saavutus!!

Suonette anteeksi versaalit, tiedän että se oikeastaan merkitsee huutamista. Mutta vähän tekisi nyt kyllä mielikin huutaa. Eräs nimeltä mainitsematon henkilö kun oli äidilleni päivitellyt (jo kauan sitten mutta asia nousi nyt mieleeni) että miten sillä teidän Lauralla on noin pahoja paino-ongelmia, kun ei teillä vanhemmilla niitä juurikaan ole ollut?

Niin, miksi ihmisestä tulee ylipainoinen? Syitä voi olla lukuisia. Toisilla kyse on aineenvaihdunnan häiriöistä, kilpirauhasongelmista, tai muista sairauksista. Itselläni syynä lähinnä lienee a) jonkinasteinen perinnöllisyys ylipainoon (kyllä, isälläni OLI paino-ongelmia useaankin otteeseen elämänsä aikana eikä äitikään aina ole kovin hoikka ollut), b) lapsuudessa opitut tavat ja myös se, että kun on paha mieli, syöminen lohduttaa, c) huono itsehillintä, d) vääränlaiset ruokailu- ja juomatottumukset, e) huonot liikkumistottumukset ja f) ikä. Eikö tuossa jo ole aika vaikuttava luettelo syitä? Jos nyt asia vielä oli jollekulle epäselvä ;)

No, huutaminen sikseen. Tämän paastopäivän aloitin hieman uhkarohkeasti - minulla oli nimittäin hyvin vähän "eväitä" päivää varten eikä tietoakaan siitä, mitä söisin. Se ei ole kovin viisasta. Riski sortua syömään "kiellettyjä" herkkuja kun on silloin suurempi. No, kummasti kuitenkin kaapista löytyi sopivia tarvikkeita: aamiaiseksi söin muutaman viipaleen keittokinkkua (6 kaloria/viipale), yhden keitetyn munan sekä yhden tomaatin. Palanpainikkeeksi mukillinen kahvia punaisen (juu-u!) maidon ja hunajan (juujuu!) kanssa.

Päivällisen väkersin juureksista, jotka sattuivat löytymään: pieni pala palsternakkaa, puolikas bataatti, iso porkkana, pieni purjo, yksi sipuli ja valkosipuli, kaksi pientä perunaa sekä tilkka vähärasvaista kermaa, pippuria ja soijakastiketta. Näistä syntyi ihana sosekeitto. Ei ehkä ihan täydellinen paastoruoka, muistelen että bataatti on aika kaloripitoinen, mutta toisaalta en lisännyt lihaa tai kalaa. Vähän paistettuja tatteja ja sipulia kyllä heitin päälle. Ai että maistui hyvälle, varsinkin kun ruokailua edelsi aika hmm..dramaattinen kuntoilujakso.

Olemme parina päivänä käyneet tyttären kanssa lähimetsissä etsimässä sieniä, eilen saimmekin mojovan saaliin kun kannoimme kotiin kuusi kiloa herkkuja! Koska metsässä liikkuminen on tuntunut mielekkäämmältä kuntoilulta kuin vain tietä pitkin talsiminen, lähdimme liikkeelle myös tänään. Tarkoitus oli tehdä lenkki aivan tutuissa maisemissa, turvallisen etäisyyden päässä tutusta tiestä. Mutta kuinkas sitten kävikään - mehän nimittäin eksyimme. Hyvin vaivaisilla suunnistustaidoilla, terveellä maalaisjärjellä, rauhallisella ajattelulla  ja tyttären yllin tunnilta opituilla metodeilla onnistuimme kuitenkin lopulta löytämään takaisin oikealle tielle. Mutta ennen sitä saimme rämpiä ja kiipeillä niin että hiki valui. Ehkä se valui vähän myös siksi, että pelko alkoi puristaa sydäntä. Entä jos emme löydäkään takaisin? Onneksi mukana oli kännykkä, jos emme millään olisi löytäneet kotiin.. Eksyminen ei ole mikään kiva tunne. Kaksi tuntia rämpimistä, se oli oikein tehokasta liikuntaa :) Nyt täällä kotona makaavat reporankana yksi tytär, yksi koira sekä allekirjoittanut :D No, kuluipahan ainakin kaloreita ja näimme todella hienoja uusia maisemia ja kallioita ;)

Tuli tässä mieleen että pitäisi ottaa taas sellainen "minä nyt"-kuva. Kokovartalokuvaa ei nyt juuri ole saatavilla, mutta tässä teille hieman tärähtänyt omakuva naamataulusta. On se kaventunut, on se ;)

Ja jotta totuus ei unohtuisi: tässä teille kuva samaisesta naisesta tammikuussa 2014 (huh, tekee ihan pahaa, mutta tosiasioitahan nämä ovat):