3.7 2014

Täällä sitä taas ollaan. Näköjään koen tarvetta avata sanaisen arkkuni juuri paastopäivien kohdalla :D Olisiko näin, että te siellä koneidenne ja älypuhelimienne ääressä toimitte minulle myös sellaisena etätukena ;)

Maanantain paasto sujui suhteellisen hyvin, mutta iltaa kohden alkoi tehdä tosissaan tiukkaa. Tuli ihan mieletön tarve syödä kaikkea...en kuitenkaan sortunut sentään kaikkea syömään, jotain kuitenkin enemmän kuin mitä laki sallii. Nyt taitaa olla jo päässäkin vikaa kun en enää edes muista mitä söin liikaa. Tai sitten yritän kieltää asian :D Etätuesta tuli tässä vaan mieleen että huomasin illan tuskaisina tunteina ajattelevani, että en halua taas epäonnistua, koska en halua pettää teitä, jotka tätä blogia luette. Kuulostaako se ihan pöljältä ajatukselta?

 Tarkoitan, enhän minä ole viiskakkosella kenenkään muun kuin itseni takia. Tai oikeastaan se ei pidä ihan paikkaansa. Tahdon laihtua, jotta voisin olla terve ja liikkumiskykyinen ja iloinen ihminen myös mieheni ja tyttäreni takia. Rakastan heitä ja haluan olla myös heitä varten. Haluan voida liikkua kevyemmin kuin norsu, enkä halua muuttua kankeaksi mummoksi alle viisikymppisenä. No mutta, joka tapauksessa koin ajatuksen sekä hieman häiritseväksi, että myös kannustavaksi. Ärsyttävää tässä oli yleensä käsite siitä, että joku jossain vahtisi tekemisiäni. Ettehän te toki näin tee, mutta no, kuten jo tiedättekin, en ollenkaan pidä siitä että joku muu sanoo että pitää laihduttaa. Minä saan sanoa minulle, mutta ei oikein muut :D Kannustavaa tässä oli kuitenkin se, että haluan olla teille ikään kuin hyvänä esimerkkinä, rohkaisun lähteenä, mallina siitä että ihan toivoton herkkupeppu-sohvaperunakin VOI onnistua. Se kun on nimittäin niin, että tässä pitkässä maassamme on lukuisia ihmisiä, jotka ovat epäonnistuneet dieeteissään ja moni on jo heittänyt hanskat naulaan pitäen itseään ihan toivottomana tapauksena. Minä HALUAN näyttää että vielä on toivoa, ja mahdollista onnistua. Siksi haluan pysyä ruodussa, vaikka se juuri tällä hetkellä vaatiikin enemmän ponnistelua kuin aikaisemmin.

Aamulla sanoin perheelleni, että tänään tarvitsen teidän tukeanne. Päivällä menee hyvin, mutta iltaa kohden alkaa taistelu nälkää, mielitekoja ja syöpöttelyä vastaan. Miksi on nyt näin? Arvelen, että reagoin huoliin tällä tavoin. Talous on tiukalla ja terveyteen liittyvät asiat huolettavat. Uusimpana huolenaiheena vatsa, kuten jo aiemmin mainitsinkin. En lähde nyt syventymään oireisiini sen enempää, jos niistä tulee jotain erikoista,saatan ottaa asian esiin. Mutta tämän verran nyt vain, koska huomaan että kun on huolia, on haasteellisempaa pitää kiinni paastopäivien ohjelmasta. Olemme tyttären kanssa lisäksi sairastaneet kesäflunssaa ja sen johdosta en ole voinut käyttää aktiivista työskentelyä apuna. Yleensähän olen hyvinkin toimelias paastopäivinä, se on yksi parhaista avuista joilla saa ajatukset pysymään poissa syömisestä ja näläntunteesta. Annas olla jos pitää maata sohvalla peiton alla, siinähän sitä sitten ehtii miettiä - no juuri niin, sitä ruokaa :D

Tsempataan siis yhdessä eteenpäin, oli kyseessä sitten ensimmäinen paastopäivä tai lähemmäs viideskymmenes kuten minulla (!!!) Me olemme ihan supertyyppejä ja tulemme onnistumaan tässä. HYVÄ ME!!!