Suurin syy alakuloon on edelleenkin terveyden heitteleminen. Maanantai alkoi labrareissulla, joten aamulla ei saanut edes juoda mitään. Ajattelin että tässä tulee testattua se vaihtoehto, ettei paastopäivinä söisi aamiaista ollenkaan, vaan siirtäisi ruokailun myöhemmäksi. Ei näyttänyt toimivan minulla, päätä särki jo kotiin tullessa, vaikka reissu ei kestänyt kauan. Muuten olo oli kevyt ja hyvä, kulautin pikaisesti lasin tomaattimehua ennen lenkille lähtöä. Yleensä sauvakävelylenkit ovat menneet melkein lentämällä paastopäivinä, mutta nyt ei ollut hyvä olo. Voimat loppuivat jo heti ekassa ylämäessä ja matkanteko tuntui siltä kuin olisin kiemurtanut madonpolkua. Oli pakko kääntyä kesken kaiken takaisin. Ruoka ei olisi oikein maistunut mutta söin silti salaatin jossa oli paistettuja broilerinsuikaleita joukossa. Päivä saatiin jotenkin päätökseen, tosin kalorit menivät ilmeisesti vähän yli koska jouduin ottamaan välipalaksi banaanin, illalla oli tärkeä meno ja huono olo vähän säikäytti enkä halunnut pyörtyä joten siksi tuo välitankkaus.
Seuraavan aamun punnitus oli masentava. Painoa oli tullut lisää kilo. En voi käsittää mistä se oikein tuli??? Koko päivän oli sitten vähän sellainen hällä väliä-tunne - juuri se pahin tunne, joka yleensä saa koko dieetin kaatumaan. Illalla, muiden jo nukkuessa, söin epätoivooni vaaleaa leipää ja vuodatin krokon kyyneleitä yksin keittiössä. Ensimmäistä kertaa melkein neljään kuukauteen tuntui kuin olisin ollut valmis antamaan periksi. Ihan sama vaikka kaikki menisi nyt pieleen, en jaksa enää. En jaksa sitä että koko ajan tuntuu huonolta enkä tiedä mistä on kyse. Vaikka sydäntä on tutkittu, jokin sanoo minulle että vika on kuitenkin siellä. Vai onko minulla päässä vikaa? Onko tulossa uusi burn out, onko edes kyse oikeasti fyysisistä vaivoista vai onko tämä stressin tulos? Kuolenko minä nyt? Uskallanko enää mennä minnekään jos kuitenkin alkaa tuntua pahalta, enkä edes tiedä missä - päässä, sydämessä? Miten selitän tämän lääkärille ilman että hän heti ajattelee että jaaha, taas tällainen hypokondrikko?? Mies mittasi sykettä illalla, sanoi että se oli epätasainen. Sitä se oli pari päivää sitten myös. Tiedän että stressi voi aiheuttaa vaikka mitä, myös epätasaista sykettä. En haluaisi enempää lääkkeitä, syön jo verenpainelääkettä ja nyt myös nesteenpoistolääkettä, koska halusin kokeilla jos ahdistava tunne rinnalla helpottaisi. On se helpottanut, mutta yrittää toisinaan tulla takaisin. Vihaan lääkkeitä, niistä tulee sivuvaikutuksia, olen kokeillut - ja kokenut. Pahin oli neljän yön peräkkäinen unettomuus beta-salpaajasta. Viidennen nukuin koska en enää ottanut lääkettä. Onko elimistössä nestettä, siitäkö tuo painonlisäys tuli? MIKÄ MINULLA OIKEIN ON?????
Illalla katselin nukkuvaa tytärtäni ja mietin, miten hän pärjäisi, jos minulle sattuisi jotain. Mietin, pitäisikö kirjoittaa jotain papereita valmiiksi, ettei perheellä sitten olisi niin vaikeaa. Älkää ymmärtäkö väärin, en todellakaan halua kuolla, rakastan elämää. Mutta nämä oireet...epämääräiset, vaikeaselkoiset, ehkä vaarattomat, ehkä ei.
Tänään on keskiviikko. Olimme jälleen Kasnäsin kylpylässä. Sinne meneminen ei tuntunut tällä kertaa yhtä kivalta, koska viimeksi tuli huono olo myös altaassa, hetkeksi. Pelotti että jos se tulee taas. Tänään ei tullut, oli hyvä olo koko ajan, eikä jälkeenpäinkään tuntunut heikolta, niinkuin joskus. Iloitsen siitä. Olen yrittänyt opetella ajattelemaan ettei jokainen päivä ole yhtä huono. Vaikka tänään on huono olo, huomenna voi olla jo paremmin.
Äitini oli löytänyt kaapista uimapuvun, jonka hän toi mukanaan minulle kokeiltavaksi. Hän tuumasi että "se on kyllä varmaan sinulle liian pieni". Päätin kuitenkin kokeilla - ja voitte vain kuvitella, miltä tuntui kun se solahti ihan sujuvasti päälleni!!! Jokainen, joka on laihtunut, tietää miltä tämä tuntuu (siis vaatteiden kohdalla yleensäkin). Siispä, simsalabim, uimapukuongelma oli ratkennut! Olin niin onnellinen että tolkutin miehelle monta kertaa "katso nyt, onko tämä nyt hyvä, jee minulla on uusi uimapuku!!" En nyt varmaan ihan missikisojen uimapukukierrokselle vielä pääsisi mukaan, mutta suunta on ehdottomasti oikea. Tämä oli ylivoimaisesti päivän paras hetki!!!
Luksusta oli myös syöminen jälleen seisovassa pöydässä. Viisas äitini totesi että "hän ei kyllä rupea mitään ruokaa laittamaan enää tämän uimisen jälkeen" ja niinpä me suuntasimme valmiiseen pöytään. Onnistuin syömään sopivasti, olen siitä suunnattoman ylpeä. Ei tullut ähkyä, mikä kai on melkein pakollinen seisovaan pöytään liittyvä lieveilmiö ;)
Ehkä pitäisi vaan hyväksyä se, että hyvät hetket ovat nyt vähän kortilla, myöhemmin niitä on sitten ehkä enemmän peräkkäin.
Vuoristorataa, todellakin...
Kuule, mä pelästyin kun kirjoitit, että syöt nesteenpoistolääkettä. Olen kuullut, että ne voivat sekoittaa elimistön natrium- ja kalium-tasapainon totaalisesti. Tämä on siis jonkun lääkärin toteamus. En sano, että sun terveysongelmat nyt johtuu siitä, mut ongelmia voi tulla jossain vaiheessa vielä lisää siitä lääkkeestä. Muun muassa rytmihäiriöt voi johtua natriumin ja kaliumin epätasapainosta, niin kuin tosi monesta muustakin syystä. Terveysongelmat on tosi tosi tylsä juttu ja muakin harmittaa, että ne haittaavat sun muuten toimivaa piristyskuuria. Mut siitä olen iloinen, että uimapukuasia on ratkennut :) T: Elisa
VastaaPoistaKiitos Elisa kommentista ja huolestasi! En syö noita nesteenpoistoja ollenkaan mielellään, itse pelkään eniten kihdin puhkeamista, joka kuulemma on tavallisin sivuvaikutus :( Mutta se ahdistava tunne rinnan päällä on niin pelottava, että päätin kokeilla hetken taas. Olen ollutkin pitkään ilman, ne annettiin alun perin verenpainelääkkeen tukemiseksi, kun yksi lääke ei oikein riitä..Olin juuri aika laajoissa verikokeissa joten onneksi saan tietää nuo mainitsemasi arvot pian :)
VastaaPoistaMoimoi Lalla! :) Upeeta kun olo alkaa kohentua! Aloin olla todella huolissani tuossa kirjoituksen keskivaiheilla mut onneks selvisit siitä matalapaineesta. Mua jäi mietityttämään jostain aikaisemmasta postauksesta kivennäisveden käyttösi; ootko jo luopunut siitä? Siinähän on suolaa, joka kerää nestettä kehoon. Ja jos käytät vielä nesteenpoistolääkkeitä...ei hyvä. Ja lisäks juoma tuottaa vatsavaivoja lisäämällä ilmaa, joka ei pääse ehkä ulos - jos olet saanut häveliään kasvatuksen! :D Eli kokeile ja käytä muutama viikko vain sitä lähdevettä - vähintään 2 litraa päivässä!
VastaaPoistaHei Annemarie :) Kivennäisveden käytön olen tällä hetkellä lopettanut kokonaan, juuri siitä syystä että lääkäri jo silloin Salon päivystyksessä sanoi että se saattaa aiheuttaa vatsavaivoja. Ei niinkään ilmaa mutta jos vatsa on ärtynyt, se voi tehdä pahaa. Joten ei huolta, se puoli on jo hoidossa :) Muuten, kaikissa vichyvesissä ei ole suolaa, käytin suolatonta ;) Lähdevedellä mennään :)
VastaaPoistaAi niin - ehkä tähän olisi teille kaikille lukijoille paikallaan laittaa pieni selvennys: vaikka yllä oleva postaus on paikotellen aika synkkää luettavaa, en tarkoittanut että olisin varsinaisesti masentunut tai muuta. Kyse on lähinnä siitä, että epämääräisten oireiden jatkuessa tulee hetkiä, jolloin väsyy ja lannistuu, kun ei tiedä mikä vaivan nimi on ja miten siitä pääsee. Muuten elämä on kyllä ihanaa ja nautin jokaisesta pienestäkin ilon aiheesta joita vastaan tulee - ja tuleehan niitä!
VastaaPoistaÄlä missään nimessä nolostele noita terveysongelmia. Ei varmasti ole mistään luulotaudista kyse (tiedät sen itsekin) ja jos lääkäri sellaista esittää, niin on huono lääkäri. Ole sinnikäs siinä, että pääsisit kunnon tutkimuksiin. Kyllähän tuollaisten oireiden syy pitää selvittää. Yhden kilon heittely sinne tai tänne ei tarkoita vielä oikeastaan mitään, mutta jos turvotuskiloja alkaa tulla useampi, niin sekin kertoo jo jostain ongelmasta. Ilmeisesti liikkumisessa ei ole ollut mitään ongelmaa, et ole hengästynyt tai uupunut aiempaa enemmän liikkuessa?
VastaaPoistaJa toi, että olet miettinyt kuolemaakin - se liittyy vaan siihen, että _tiedät_ jonkin olevan vialla. Eli siinä ei ole mitään hölmöä tai itsetuhoista. Muistan, kun itse olin muutama vuosi sitten hengenvaarassa yhden sairauden takia (tietämättä kuitenkaan itse sillä hetkellä, että olin hengevaarassa ihan oikeasti) niin oli just vahvasti noita ajatuksia, mielessä pyöri laulu "en haluu kuolla tänä yönä". Kun julkiselta puolelta (terveyskeskuspäivystyksestä ja terveyskeskuksen kiireettömältä puoleta) ei apua herunut, menin lopulta yksityiselle lääkärille ja sieltähän sitten pyörät lopulta pyörivätkin kiireelliseen hoitoon. Eli vielä kerran: älä missään nimessä vähättele tuntemuksiasi vaan ota ne vakavasti. Ei varmastikaan tarvitse kuolemaa pelätä, mutta siis hoitoa kannattaa hakea niin kauan, kun oireita on.
VastaaPoistaHeippa! Mulla on aina eväät mukana kun käydään poitsun kanssa uimassa - siellä kun ei ole seisovaa pöytää - mutta nälkä on aina kiljuva uinnin jälkeen :) Viisas äiti sulla. Ja ihana tuo uimapukujuttukin, niinhän sekin järjestyi upeasti ja sait vielä iloa siitä että se soljahti päällesi, eli kiloja putoaa... :) Mie luulen, että kaivan vanhoja uikkareita varastosta, siellä lienee joitakin aikanaan pieneksi jääneitä tai menen sitten kirpparille - eihän sitä nyt uutta kannata ostaa kun ei yhtään tiedä, miten paljon tässä vielä painoa putoaa.
VastaaPoistaTuosta voimattomuudesta (siis lenkillä jaksamattomuudesta) ja sykkeestä - suosittelisin seuraamaan sitä sykettä, myös levossa. Tarkoitus ei ole pelotella, mutta on hyvä tietää jos se pysyy silloinkin korkealla, niin voit siitä sanoa lääkärille. Helpostihan sitä epäillään vainoharhaisuudesta, mutta kehottaisin silti olemaan jämäkkä ja olethan sinä sitä. Jos tuntuu, ettei lääkäri suhtaudu riittävällä vakavuudella, vaihda lääkäriä. On hyvä saada toisenkin lääkärin mielipide. Nyt toivotan sinulle voimia ja jaksamista ja Iloa Pääsiäiseen! Ystävättäreni sanoo aina, että TTT - eli Toinen Toistemme Tukena :) <3. T. Sirpa
Kiitos teille ajatuksistanne, on todella ihanaa lukea kommentteja! Erikoista näissä oireissa on ehkä sekin, että niitä on ollut ennenkin, ja sitten ne taas omia aikojaan katoavat. Onneksi on kohdalle sattunut lääkäreitä jotka ovat ottaneet vakavasti, eli ilman tutkimuksia ei ole tarvinnut kotiin mennä. Toisaalta, kun mitään syytä ei löydy, ovat hekin aika voimattomia. Ihmiskeho on hieno kokonaisuus ja kun on esim stressiä, voivat oireet olla voimakkaat, ihan fyysisesti. Yksi syy huolestuneisuuteeni on todennäköisesti myös se, että isäni kuoli sydänsairauteen vuosi sitten. Asia on tuoreena mielessä - ja ovathan nämä joskus perinnöllisiä. Mutta selvitellään edelleen ja toivotaan että asiat kirkastuvat - ja vaivat häivävät. Siihen asti niiden kanssa on vain elettävä.
VastaaPoista