Jee, tauon jälkeen oli tänään paastopäivä ja tuntuu että maailma pyörii taas oikealla radallaan. Hyvin on päivä mennyt, tosin juominen on jostain syystä vaatinut ponnistelua. Aamiaiseksi söin neljä siivua keittokinkkua (niissä on vain 6 kaloria/siivu, tiesittekös sitä?), vihreää salaattia, muutama kirsikkatomaatti ja alfa-alfan ituja, nami! Niin ja maitokahvi tietenkin.
Lenkillekin lähdettiin miehen kanssa. Ensin vähän mietitytti että uskallanko lähteä, jotenkin nuo viikonlopun tuntemukset saivat arastelemaan. Se on muuten kumma miten ihmisen omat pelot voivat vaikuttaa. Vaikka lääkäri sanoi ettei sydän ollut syynä oireisiin, yritti sisäinen ääni sanoa että ehkä se sittenkin oli..Niin, se on ihan tyhmää, turhaan kulutan energiaa tämmöisen pelkäämiseen...No, lenkille kuitenkin mentiin ja ajattelin että nyt menen välillä niin lujaa kuin jaksan ja jos sitten tuntuu huonolta, on syytä uskoa että pumpussa on vikaa.
Menin loivaa ylämäkeä parisataa metriä niin lujaa kuin jaksoin. Tottakai hengästyin vähän mutta muuten ei tehnyt tiukkaa, tuntui että olisi voinut mennä vieläkin lujempaa. Syke nousi muttei mihinkään rajalukemiin ja hengitys tasaantui nopeasti. Itse asiassa huomasin että kunto on kuin onkin kasvanut, askel kulki kevyesti. Ehkä en siis ole kuitenkaan ihan kuoleman oma vielä ;)
Päivällinen koostui tänään "pesuvadillisesta salaattia". Vihreää salaattia, kurkkua, kirsikkatomaatteja, varsiselleriä, hapankaalia ja alfa-alfaa tai sinimailanen se kai on suomeksi. Vähän pestoa, keittokinkun viipaleita muutama ja pari ruokalusikkaa raejuustoa (2 %). Mies otti omaan salaattiinsa tonnikalaa currykastikkeessa tuon kinkun sijaan. Hän oli aivan onnessaan ja sanoi että hän on jo kymmenen vuotta halunnut syödä pelkkää salaattia joskus ruoaksi ja nyt sitä saa :) Meillä itse asiassa syödään hyvin monipuolista salaattia lähes joka päivä ruoan kanssa mutta että pelkästään ruoaksi on harvinaista. Tytär oli kylässä joten hänellä oli eri sapuskat ;) Kyllä maistui hyvälle ja nälkäkin saatiin taltutettua vähäksi aikaa. Tosin tässä illan aikana olen joutunut vähän taistelemaan. Join poikkeuksellisesti toisen kupin kahvia jossa oli reilusti punaista maitoa (juujuu) ja vähän hunajaa. Tunsin nimittäin että päänsärky koputteli ovelle ja olen saanut siitä NIIN tarpeekseni että päätin tehdä vastahyökkäyksen. Viisaasti särky perääntyikin kahvin jälkeen.
Kello on nyt 20, päivä alkaa olla niin sanotusti pulkassa. Vielä aion keittää mikrossa kaurapuuroannoksen, vaikka vähän tuntuu että saatan mennä yli sen 500 kalorin..Mutta maha tyhjänä ei uni tule edelleenkään joten syötävä on ja kuten aiemmin olen sanonutkin, puuro on minulla se paras kaveri nälkään. On vatsalle lempeää ja tuntuu mukavan lämpöiseltä - myös mahan sisäpuolella ;)
Joten, ihanaa kun voi sanoa: I´m back in business :D Mahtaisiko tällä viikolla alittua jo se 100?? Muutaman päivän päästä tiedämme...
maanantai 31. maaliskuuta 2014
sunnuntai 30. maaliskuuta 2014
30.3 2014
Terveisiä sairaalasta! Tai no, nyt ollaan taas jo onneksi kotona, mutta nelisen tuntia tuli istuttua Salon sairaalan päivystyksessä..Se norsun jalka alkoi olla sen verran häiritsevä tuossa rinnan päällä, että lähdimme 50 kilometrin ajelulle. Luin iltalukemiseksi lääkärinkirjaa (juu, tiedän, ei ehkä parasta unilääkettä) ja tulin siihen tulokseen, että koska oireet viittasivat pahasti sydäninfarktiin, en halunnut odottaa maanantaihin, jolloin olisi päässyt Kemiön terveyskeskukseen.
No, sydänfilmi otettiin ja siitä selvisi onneksi ettei ainakaan infarkti ole kyseessä. Verenpaine oli vähän koholla, siihen olisin saanut vielä toisen lääkkeen, mutta koska tulen niistä niin sairaaksi, sanoin että jos tällä yhdellä yrittäisin pärjätä. Täysin selväksi ei tullut että mistä nämä oireet johtuvat, mutta sain lääkekuurin ärtyneen ruokatorven hoitoon, se kun aiheuttaa myös tällaisia tuntemuksia. Itse arvelen - nyt kun pahin vaihtoehto on suljettu pois - että kyse on todennäköisesti yhdistelmä ärtyneestä vatsasta sekä täysin lukossa olevasta rintarangasta. Luonteeltani olen kova stressaamaan, en ehkä aina niin näkyvästi mutta kuitenkin, eikä se tietenkään tee hyvää millekään osalle kehossa. Kunpa voisi saada itsensä nollattua kunnolla ja stressitason laskemaan! Toiveena on myös, että verenpaine laskisi dieetin myötä niin, ettei lääkkeitä enää tarvittaisi. Siihen on kuitenkin vielä matkaa, sekä kilojen että paineiden puolesta.
Kerroin lääkärille olevani 5:2-dieetillä, hän suhtautui siihen suurella mielenkiinnolla. Ei ollut kuulemma perehtynyt ollenkaan ja kyseli kaikenlaista. Sen verran sanoi, että oli tavannut useita karppaajia, jotka olivat joutuneet lopettamaan koska vatsa ei kestänyt karppi-ruokavaliota. Sanoi myös että vichyvesi voi aiheuttaa vatsavaivoja, pitäisi ensin päästää kuplat pois. Höh, minä niin tykkään vichystä paastopäivinä...mutta tietenkin, jos se tekee pahaa, niin ei sitten...
Verikokeita ei sairaalassa otettu, joten ne pitää ottaa vielä Kemiössä. Se on siis seuraava toimenpide. Nyt on vähän takki tyhjä, vatsa/rintakehä/selkä/mikälie vaivaa tälläkin hetkellä vähän, mutta asia ei nyt huolestuta siinä määrin kuin vielä aamulla. Toivon että lääkekuuri alkaisi helpottaa pian.
Minuun otti yhteyttä toimittaja, joka olisi ilmeisesti halunnut kirjoittaa dieetistämme näkövinkkelistä "huonot puolet ja vaikutukset". Kieltäydyin, osittain koska olen itsekin freelance-kirjoittaja ja kirjoittaisin itse jos kirjoittaisin. Lisäksi ei tuntunut hyvältä ajatukselta astua esiin kielteisenä esimerkkinä. 5:2 on tuonut elämääni niin paljon hyvää - ja vienyt minulta 11 kiloa. Se, että samaan aikaan on ilmentynyt ei niin mukavia oireita, ei edes välttämättä johdu juuri tästä kuurista. Ehkä ne olisivat tulleet muutenkin, elämäntaparemontin seurauksena? Voihan olla, että keho reagoi myös kielteisesti, siitä ei voi olla ihan varma.
Tässä blogissa olen halunnut tutkailla rehellisesti tuntemuksiani, ei kai kukaan uskoisi jos olisin vaan yhtä onnea ja autuutta koko ajan. Tämä on raakarealistinen kirjoitelma!!! Olen sitäpaitsi sitä mieltä, että myös niiden negatiivisten asioiden kertominen voi rohkaista jotakuta, koska se auttaa näkemään, että on normaalia ja inhimmillistä ettei elämäntapojen muuttaminen mene aina ihan kuin Strömsössä.
Ehkä joku muu osaa kertoa dieetin kielteisistäkin puolista oikealla tavalla lehdessä. Toivotan onnea, ehkä sekin on tärkeää. Minä en tähän kuitenkaan halunnut lähteä.
Viime yön unet jäivät kovin lyhyiksi. Nyt onkin ihanaa mennä nukkumaan. Siispä: öitä <3
No, sydänfilmi otettiin ja siitä selvisi onneksi ettei ainakaan infarkti ole kyseessä. Verenpaine oli vähän koholla, siihen olisin saanut vielä toisen lääkkeen, mutta koska tulen niistä niin sairaaksi, sanoin että jos tällä yhdellä yrittäisin pärjätä. Täysin selväksi ei tullut että mistä nämä oireet johtuvat, mutta sain lääkekuurin ärtyneen ruokatorven hoitoon, se kun aiheuttaa myös tällaisia tuntemuksia. Itse arvelen - nyt kun pahin vaihtoehto on suljettu pois - että kyse on todennäköisesti yhdistelmä ärtyneestä vatsasta sekä täysin lukossa olevasta rintarangasta. Luonteeltani olen kova stressaamaan, en ehkä aina niin näkyvästi mutta kuitenkin, eikä se tietenkään tee hyvää millekään osalle kehossa. Kunpa voisi saada itsensä nollattua kunnolla ja stressitason laskemaan! Toiveena on myös, että verenpaine laskisi dieetin myötä niin, ettei lääkkeitä enää tarvittaisi. Siihen on kuitenkin vielä matkaa, sekä kilojen että paineiden puolesta.
Kerroin lääkärille olevani 5:2-dieetillä, hän suhtautui siihen suurella mielenkiinnolla. Ei ollut kuulemma perehtynyt ollenkaan ja kyseli kaikenlaista. Sen verran sanoi, että oli tavannut useita karppaajia, jotka olivat joutuneet lopettamaan koska vatsa ei kestänyt karppi-ruokavaliota. Sanoi myös että vichyvesi voi aiheuttaa vatsavaivoja, pitäisi ensin päästää kuplat pois. Höh, minä niin tykkään vichystä paastopäivinä...mutta tietenkin, jos se tekee pahaa, niin ei sitten...
Verikokeita ei sairaalassa otettu, joten ne pitää ottaa vielä Kemiössä. Se on siis seuraava toimenpide. Nyt on vähän takki tyhjä, vatsa/rintakehä/selkä/mikälie vaivaa tälläkin hetkellä vähän, mutta asia ei nyt huolestuta siinä määrin kuin vielä aamulla. Toivon että lääkekuuri alkaisi helpottaa pian.
Minuun otti yhteyttä toimittaja, joka olisi ilmeisesti halunnut kirjoittaa dieetistämme näkövinkkelistä "huonot puolet ja vaikutukset". Kieltäydyin, osittain koska olen itsekin freelance-kirjoittaja ja kirjoittaisin itse jos kirjoittaisin. Lisäksi ei tuntunut hyvältä ajatukselta astua esiin kielteisenä esimerkkinä. 5:2 on tuonut elämääni niin paljon hyvää - ja vienyt minulta 11 kiloa. Se, että samaan aikaan on ilmentynyt ei niin mukavia oireita, ei edes välttämättä johdu juuri tästä kuurista. Ehkä ne olisivat tulleet muutenkin, elämäntaparemontin seurauksena? Voihan olla, että keho reagoi myös kielteisesti, siitä ei voi olla ihan varma.
Tässä blogissa olen halunnut tutkailla rehellisesti tuntemuksiani, ei kai kukaan uskoisi jos olisin vaan yhtä onnea ja autuutta koko ajan. Tämä on raakarealistinen kirjoitelma!!! Olen sitäpaitsi sitä mieltä, että myös niiden negatiivisten asioiden kertominen voi rohkaista jotakuta, koska se auttaa näkemään, että on normaalia ja inhimmillistä ettei elämäntapojen muuttaminen mene aina ihan kuin Strömsössä.
Ehkä joku muu osaa kertoa dieetin kielteisistäkin puolista oikealla tavalla lehdessä. Toivotan onnea, ehkä sekin on tärkeää. Minä en tähän kuitenkaan halunnut lähteä.
Viime yön unet jäivät kovin lyhyiksi. Nyt onkin ihanaa mennä nukkumaan. Siispä: öitä <3
perjantai 28. maaliskuuta 2014
28.3 2014
Mustavalkokukallinen. Musta alaosa. Ohuet olkaimet. Paksut olkaimet. Uhh, liian pieni. Öö kävisikö tämä?
Niin, olin kokeilemassa uimapukuja. Eikä sopivaa löytynyt. Vanha uskollinen pukuni joutuu siis ponnistelemaan vielä jonkin aikaa pysyäkseen kasassa..En halunnut tyytyä melkein sopivaan, sitä paitsi kun nyt olen siitä vesijuoksusta pikkuisen innostunut, pitäisi puvun olla riittävän tukea. En halua "pudota ulos" puvusta kesken loikkimisen, emmehän toki halua järkyttää kylpylän asiakkaita :D
Tämä viikko on nyt menty ilman paastoa. Se tuntuu jotenkin oudolta. Olen kuitenkin pysynyt aika reippaana, painoa on nyt pudonnut kaikkiaan 11 kiloa! Eli tälläkin viikolla laihduin, vaikka en paastonnut. Toivon kuitenkin että voisin ensi viikolla jatkaa, muuten ollaan taas entisissä maneereissa ja senhän tietää miten siinä käy..Sen verran olen huomannut voinnissa eroa, että heikotusta ei ole nyt tullut kun on syönyt joka päivä. Katsotaan miten ensi viikolla menee...
Lääkäriajan sain varattua, pääsenkin jo ensi viikolla. Pyydän silloin lähetteen labraan. Ihan vaan varmuuden vuoksi.
Eilen tapasin H:n "työn puitteissa" ja sain ikään kuin odottamattomana bonuksena helpotusta monta päivää jatkuneeseen päänsärkyyni. H antoi kolme särkylääkettä (kääk!!) ja hieroi sellaisin ottein että melkein vesi lensi silmistä. Sattui niin maan perusteellisesti - mutta auttoi!! Ette usko mikä helpotuksen tunne se oli kun särky lopulta hävisi. Tänäänkin olen ollut kivuton, ainakin pään osalta. Okei. Siis niska ja hartiat on valettu betonista ja niille pitäisi saada tehtyä jotain. Arvelen nimittäin että kipu hiippailee kohta takaisin jos en jotain tee.
Vieläkin tuntuu hyvältä kun veri taas kiertää aivoihin. Kuinkahan tyhmä oikein olenkaan tässä aiemmin ollut :D Mutta tätäkin kautta haluan sanoa: KIITOS H jos tätä luet <3 Tunnen itseni taas ihmiseksi :)
Niin, olin kokeilemassa uimapukuja. Eikä sopivaa löytynyt. Vanha uskollinen pukuni joutuu siis ponnistelemaan vielä jonkin aikaa pysyäkseen kasassa..En halunnut tyytyä melkein sopivaan, sitä paitsi kun nyt olen siitä vesijuoksusta pikkuisen innostunut, pitäisi puvun olla riittävän tukea. En halua "pudota ulos" puvusta kesken loikkimisen, emmehän toki halua järkyttää kylpylän asiakkaita :D
Tämä viikko on nyt menty ilman paastoa. Se tuntuu jotenkin oudolta. Olen kuitenkin pysynyt aika reippaana, painoa on nyt pudonnut kaikkiaan 11 kiloa! Eli tälläkin viikolla laihduin, vaikka en paastonnut. Toivon kuitenkin että voisin ensi viikolla jatkaa, muuten ollaan taas entisissä maneereissa ja senhän tietää miten siinä käy..Sen verran olen huomannut voinnissa eroa, että heikotusta ei ole nyt tullut kun on syönyt joka päivä. Katsotaan miten ensi viikolla menee...
Lääkäriajan sain varattua, pääsenkin jo ensi viikolla. Pyydän silloin lähetteen labraan. Ihan vaan varmuuden vuoksi.
Eilen tapasin H:n "työn puitteissa" ja sain ikään kuin odottamattomana bonuksena helpotusta monta päivää jatkuneeseen päänsärkyyni. H antoi kolme särkylääkettä (kääk!!) ja hieroi sellaisin ottein että melkein vesi lensi silmistä. Sattui niin maan perusteellisesti - mutta auttoi!! Ette usko mikä helpotuksen tunne se oli kun särky lopulta hävisi. Tänäänkin olen ollut kivuton, ainakin pään osalta. Okei. Siis niska ja hartiat on valettu betonista ja niille pitäisi saada tehtyä jotain. Arvelen nimittäin että kipu hiippailee kohta takaisin jos en jotain tee.
Vieläkin tuntuu hyvältä kun veri taas kiertää aivoihin. Kuinkahan tyhmä oikein olenkaan tässä aiemmin ollut :D Mutta tätäkin kautta haluan sanoa: KIITOS H jos tätä luet <3 Tunnen itseni taas ihmiseksi :)
tiistai 25. maaliskuuta 2014
25.3 2014
Höh - paastopa ei suostukaan lähtemään minusta niin helposti. Maanantaista tuli melkein vahingossa kuitenkin paastopäivä, varsinkin kun ruoaksi oli vihannessosekeittoa. No, aamulla syödyt voileivät ja iltapala muuttivat kalorimäärän melko normaaliksi..Nukuin kuin tukki, uni maistui niiin ihanalta - kunnes heräsin klo 4.00 sellaiseen päänsärkyyn että sitä ei meinannut kestää ollenkaan. Vahva särkylääke auttoi vähän, mutta ei poistanut kipua kokonaan. Aamu ei siis ollut mitä ihanin, mutta olihan se aamu kuitenkin.
Tuo päänsärky on minua askarruttanut koko tämän dieettiajan. Se kun on ollut läsnä melkein koko ajan, enemmän tai vähemmän. Varsinkin paaston jälkeisinä päivinä tuntuu se tulevan mielellään. Tässä kun olisi joku viisasten kivi joka kertoisi, mikä tähän on syynä. Tekisin ihan heti asialle jotain, niin paljon inhoan tätä.
Niskat ja hartiat ovat aika jumissa, se voi olla yksi syy. Olen elämässäni ollut useamman kerran hierojan käsittelyssä juuri tästä syystä, ja myönnän olevani todella laiska jumppaamaan näitä murheenkryynejä. Äh..
Mutta syy miksi oikeastaan tunsin että tänäänkin piti kirjoittaa on se erikoinen asia joka tapahtui päivän lenkillä.
Minä juoksin.
Niin. Minä todellakin juoksin, peräti 100 metriä!!!!!!!! Minulle se on aika iso juttu koska:
a) En pidä juoksemisesta
b) En ole juossut pitkään aikaan koska en ole jaksanut
c) Monta muutakin syytä
Katsoin eilen muutamaa laihdutusohjelmaa ja mietin, miten 250 kiloa painavia ihmisiä uskalletaan rääkätä niin hirveästi, että he ovat ihan sinipunaisia ja hikoilevat ämpärittäin. Mistä he tietävät että tuon henkilön sydän kestää?? Aloin miettiä että yritänkö minä liian vähän kuntolenkillä, pitäisikö rääkkiä olla enemmän? Olen ollut niin armollinen itselleni, liikkunut reippaasti mutta en liioitellusti. Onko pakko tehdä niin kovin että melkein kuolee, onko se laihtumisen ehto??? Todennäköisesti ei. Sitäpaitsi, kuten maailman viisain Kirja sanoo: Parempi elävä koira kuin kuollut leijona. Eli mitä hyötyä olisi huippukuntoisesta mutta kuolleesta naisesta??
No, päätin kuitenkin yrittää sentään vähän. Niinpä, käveltyämme reilun kilometrin, tuumasin miehelleni että anteeksi vaan mutta nyt minä juoksen vähän. Niin minä sitten juoksin sen sata metriä, vieläpä lievässä ylämäessä. Kaksi kertaa tuntui etten jaksa enää, mutta jatkoin silti. ja jaksoin sinne asti mihin olin ajatellutkin. JEEE!! Ensi kerralla uusiksi - ehkä jopa vähän pitempi matka?
Tuo päänsärky on minua askarruttanut koko tämän dieettiajan. Se kun on ollut läsnä melkein koko ajan, enemmän tai vähemmän. Varsinkin paaston jälkeisinä päivinä tuntuu se tulevan mielellään. Tässä kun olisi joku viisasten kivi joka kertoisi, mikä tähän on syynä. Tekisin ihan heti asialle jotain, niin paljon inhoan tätä.
Niskat ja hartiat ovat aika jumissa, se voi olla yksi syy. Olen elämässäni ollut useamman kerran hierojan käsittelyssä juuri tästä syystä, ja myönnän olevani todella laiska jumppaamaan näitä murheenkryynejä. Äh..
Mutta syy miksi oikeastaan tunsin että tänäänkin piti kirjoittaa on se erikoinen asia joka tapahtui päivän lenkillä.
Minä juoksin.
Niin. Minä todellakin juoksin, peräti 100 metriä!!!!!!!! Minulle se on aika iso juttu koska:
a) En pidä juoksemisesta
b) En ole juossut pitkään aikaan koska en ole jaksanut
c) Monta muutakin syytä
Katsoin eilen muutamaa laihdutusohjelmaa ja mietin, miten 250 kiloa painavia ihmisiä uskalletaan rääkätä niin hirveästi, että he ovat ihan sinipunaisia ja hikoilevat ämpärittäin. Mistä he tietävät että tuon henkilön sydän kestää?? Aloin miettiä että yritänkö minä liian vähän kuntolenkillä, pitäisikö rääkkiä olla enemmän? Olen ollut niin armollinen itselleni, liikkunut reippaasti mutta en liioitellusti. Onko pakko tehdä niin kovin että melkein kuolee, onko se laihtumisen ehto??? Todennäköisesti ei. Sitäpaitsi, kuten maailman viisain Kirja sanoo: Parempi elävä koira kuin kuollut leijona. Eli mitä hyötyä olisi huippukuntoisesta mutta kuolleesta naisesta??
No, päätin kuitenkin yrittää sentään vähän. Niinpä, käveltyämme reilun kilometrin, tuumasin miehelleni että anteeksi vaan mutta nyt minä juoksen vähän. Niin minä sitten juoksin sen sata metriä, vieläpä lievässä ylämäessä. Kaksi kertaa tuntui etten jaksa enää, mutta jatkoin silti. ja jaksoin sinne asti mihin olin ajatellutkin. JEEE!! Ensi kerralla uusiksi - ehkä jopa vähän pitempi matka?
maanantai 24. maaliskuuta 2014
24.3 2014
Kauhean yön jälkeen jouduin tekemään todella vaikean päätöksen. Jätän tällä viikolla paastot väliin ja katson koheneeko olo. Yöllä tuntui kuin rinnan päällä olisi ollut ison elefantin jalka, olo oli yleisesti ottaen tukala ja lihaskramppi teki hengittämisen ja kyljellään makaamisen kivuliaaksi. Mietin jo ihan vakavissani, pitäisikö lähteä ajamaan lähimpään päivystykseen 50 kilometrin päähän...Ajattelin miten mies, tytär ja ikääntyvä äiti selviävät jos minulle sattuisi jotain. Ahdisti, niin fyysisesti kuin henkisestikin. Ravasin pihalla ja katselin kun tähtien valo himmeni ja uusi aamu alkoi sarastaa.
Olo ei vieläkään ole oikein hyvä. Ja mieli se vasta maassa onkin! Henkisesti tämä 5:2 on niin sopiva minulle ja olen ollut onnellinen sen tehokkuudesta. Mitä jos joudun jättämään tämän metodin kokonaan? Mitä jos en pystykään jatkamaan elämäntaparemonttia ja pudotetut kymmenen kiloa tulevat takaisin? Tunnen itseni orvoksi kun en voikaan tukeutua jo hyväksi havaittuun viikko-ohjelmaan...Jos tämä menee taas sellaiseksi lusmuiluksi että ollaan muka tehty ryhtiliike ja sitten vähitellen valutaan vanhoihin tapoihin. VOI EIIII!!! En halua!!!
Olen myös kokenut kivaa yhteenkuuluvaisuutta teidän muiden kanssa jotka samalla ohjelmalla ponnistelette. Joudunko nyt ikään kuin yksin eri huoneeseen kun te muut olette porukalla siinä toisessa huoneessa?
Ei vielä ole varmaa joudunko lopettamaan mutta järki sanoo että nyt on pidettävä tauko ja kokeiltava, vähenevätkö oireet. Teen kaikkeni syödäkseni silti terveellisesti ja liikun niin paljon kuin olo antaa myöten. Ettehän silti hylkää minua tänne yksin taistelemaan? Toivottavasti voimme silti tukea toisiamme, oli tie muutokseen mikä tahansa.
Ulkona on ihana keväinen päivä juuri alkanut. Se antaa toivoa paremmasta, vaikka juuri nyt huoli painaa ja vähän pelottaakin. Positiivinen mieli on kuitenkin iso osa tätä taistelua. Kaivan siis sen esiin kaiken tämän kuonan alta ja tallustan eteenpäin, joskin tänään vähän raskain askelin.
Olo ei vieläkään ole oikein hyvä. Ja mieli se vasta maassa onkin! Henkisesti tämä 5:2 on niin sopiva minulle ja olen ollut onnellinen sen tehokkuudesta. Mitä jos joudun jättämään tämän metodin kokonaan? Mitä jos en pystykään jatkamaan elämäntaparemonttia ja pudotetut kymmenen kiloa tulevat takaisin? Tunnen itseni orvoksi kun en voikaan tukeutua jo hyväksi havaittuun viikko-ohjelmaan...Jos tämä menee taas sellaiseksi lusmuiluksi että ollaan muka tehty ryhtiliike ja sitten vähitellen valutaan vanhoihin tapoihin. VOI EIIII!!! En halua!!!
Olen myös kokenut kivaa yhteenkuuluvaisuutta teidän muiden kanssa jotka samalla ohjelmalla ponnistelette. Joudunko nyt ikään kuin yksin eri huoneeseen kun te muut olette porukalla siinä toisessa huoneessa?
Ei vielä ole varmaa joudunko lopettamaan mutta järki sanoo että nyt on pidettävä tauko ja kokeiltava, vähenevätkö oireet. Teen kaikkeni syödäkseni silti terveellisesti ja liikun niin paljon kuin olo antaa myöten. Ettehän silti hylkää minua tänne yksin taistelemaan? Toivottavasti voimme silti tukea toisiamme, oli tie muutokseen mikä tahansa.
Ulkona on ihana keväinen päivä juuri alkanut. Se antaa toivoa paremmasta, vaikka juuri nyt huoli painaa ja vähän pelottaakin. Positiivinen mieli on kuitenkin iso osa tätä taistelua. Kaivan siis sen esiin kaiken tämän kuonan alta ja tallustan eteenpäin, joskin tänään vähän raskain askelin.
sunnuntai 23. maaliskuuta 2014
23.3 2014
Örgh...minulla on moraalinen krapula. Olen ollut koko viikonlopun todella laiska, en ole edes käynyt ulkona ollenkaan. Osittain maannut vaan sohvalla ja töllöttänyt tätä konetta välillä. Apua, olen nettiaddiktoitunut!!! Sopisiko sellainen, että jos kirjoitan tätä tekstiä oiiiikein nopeasti, se laskettaisiin kuntoiluksi. Jaa ei?? Olettepa te armottomia...
Tuo morkkis ei kuitenkaan ole tullut tästä laiskottelusta vaan lähinnä siitä, että on tullut syötyä vähän kaikenlaista. En tiedä kehtaanko edes kertoa eilistä ruokavaliota...Meidän piti koko perheen mennä ystävien luo kylään, mutta minä jäin kotiin kun en kerta kaikkiaan pystynyt lähtemään, en jaksanut. Muut grillasivat, minä jätin itselleni kotiin kaksi grillimakkaraa sekä muutaman tavallisen pullan, jotka olin paistanut laskiaispullien tekoa varten. No niin, nyt se tunnustus tulee:
Päivällinen: kaksi kylmää grillimakkaraa, jälkiruoaksi yksi pulla. Vähän myöhemmin kaksi laskiaispullaa, jotka minulle huomaavaisesti (?) tuotiin kylästä. Ja sitten kaikenlaista pientä mitä nyt en välitä edes muistaa. Tänään olen mussuttanut vähän suklaata, kardemummakakun palasen, yhden eilisistä pullista (!) jne jne...
Siis täysin holtitonta meininkiä!!! Eihän tämä nyt vetele ollenkaan!!!! Yhdistettynä liikkumattomuuteen tekee tämä varmasti ihmeitä painolleni, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Voioioioi (vaikeroi)....
Jostain syystä en kuitenkaan tunne itseäni lannistetuksi enkä aio heittää hanskoja tiskiin. Huomenna pidän reippaan paastopäivän ja aion nyt lähteä kokeilemaan jos olo kohenisi pienellä ulkoilulla. Päästä huimaa vähän mutta ehkä se menee ohi pihalla. Harkitsen vakavasti yhteydenottoa lääkäriin, vaikka se voikin vahvistaa heidän olettamustaan minusta hypokondrikkona eli suomeksi sanottuna luulosairaana. Minusta kun ei yleensä löydy mitään selkeää vikaa kun sinne menen, vaikka oireet olisivat ihan selvät....Tahtoisin selvittää tämän hetken veriarvot, jotta voin poissulkea että tämä dieetti olisi vaikuttanut kielteisesti kilpirauhasarvoihin tai sokeriarvoihin. Varsinkin tämän huippelehtiminen mietityttää. Se kun tekee minusta hieman invalidin.
Yhteydenottoa lääkäriin jarruttaa vähän olettamukseni käynnin kulusta. Se voisi mennä jotenkin näin:
Minä: Aloitin elämäntaparemontin tammikuun alussa 5:2-dieetin avulla. Sen jälkeen olen kärsinyt jonkin verran oudoista oireista kuten nivelkivuista, vatsavaivoista, huimauksesta, heikotuksesta, oudoista kivuista alavatsassa ym ym. Olisiko mahdollista ottaa verikokeet ja tarkastaa että kaikki on niiden kohdalla ok?
Lääkäri: Ei sinun veriarvoissasi ole ennenkään mitään vikaa ollut, joten ei se taida kannattaa, turhaa rahantuhlausta. Jokos olet muuten kokeillut sitä paperipussiin hengittelyä, tänne on merkitty että sellaista on suositeltu. Lopeta mieluummin tuollaiset hömppädieetit niin alkaa vaivatkin kadota.
Minä: Jaaha. No, kiitos...
No ok, tämä nyt oli kovin kärjistettyä ja liioiteltua noin huumorimielessä, kyllä kai ne minut ihan vakavasti ottavat. Tai ehkä eivät. Kerron sitten kun saan kerättyä riittävästi rohkeutta ja saanut yhteyden tohtoriin...
Tuo morkkis ei kuitenkaan ole tullut tästä laiskottelusta vaan lähinnä siitä, että on tullut syötyä vähän kaikenlaista. En tiedä kehtaanko edes kertoa eilistä ruokavaliota...Meidän piti koko perheen mennä ystävien luo kylään, mutta minä jäin kotiin kun en kerta kaikkiaan pystynyt lähtemään, en jaksanut. Muut grillasivat, minä jätin itselleni kotiin kaksi grillimakkaraa sekä muutaman tavallisen pullan, jotka olin paistanut laskiaispullien tekoa varten. No niin, nyt se tunnustus tulee:
Päivällinen: kaksi kylmää grillimakkaraa, jälkiruoaksi yksi pulla. Vähän myöhemmin kaksi laskiaispullaa, jotka minulle huomaavaisesti (?) tuotiin kylästä. Ja sitten kaikenlaista pientä mitä nyt en välitä edes muistaa. Tänään olen mussuttanut vähän suklaata, kardemummakakun palasen, yhden eilisistä pullista (!) jne jne...
Siis täysin holtitonta meininkiä!!! Eihän tämä nyt vetele ollenkaan!!!! Yhdistettynä liikkumattomuuteen tekee tämä varmasti ihmeitä painolleni, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Voioioioi (vaikeroi)....
Jostain syystä en kuitenkaan tunne itseäni lannistetuksi enkä aio heittää hanskoja tiskiin. Huomenna pidän reippaan paastopäivän ja aion nyt lähteä kokeilemaan jos olo kohenisi pienellä ulkoilulla. Päästä huimaa vähän mutta ehkä se menee ohi pihalla. Harkitsen vakavasti yhteydenottoa lääkäriin, vaikka se voikin vahvistaa heidän olettamustaan minusta hypokondrikkona eli suomeksi sanottuna luulosairaana. Minusta kun ei yleensä löydy mitään selkeää vikaa kun sinne menen, vaikka oireet olisivat ihan selvät....Tahtoisin selvittää tämän hetken veriarvot, jotta voin poissulkea että tämä dieetti olisi vaikuttanut kielteisesti kilpirauhasarvoihin tai sokeriarvoihin. Varsinkin tämän huippelehtiminen mietityttää. Se kun tekee minusta hieman invalidin.
Yhteydenottoa lääkäriin jarruttaa vähän olettamukseni käynnin kulusta. Se voisi mennä jotenkin näin:
Minä: Aloitin elämäntaparemontin tammikuun alussa 5:2-dieetin avulla. Sen jälkeen olen kärsinyt jonkin verran oudoista oireista kuten nivelkivuista, vatsavaivoista, huimauksesta, heikotuksesta, oudoista kivuista alavatsassa ym ym. Olisiko mahdollista ottaa verikokeet ja tarkastaa että kaikki on niiden kohdalla ok?
Lääkäri: Ei sinun veriarvoissasi ole ennenkään mitään vikaa ollut, joten ei se taida kannattaa, turhaa rahantuhlausta. Jokos olet muuten kokeillut sitä paperipussiin hengittelyä, tänne on merkitty että sellaista on suositeltu. Lopeta mieluummin tuollaiset hömppädieetit niin alkaa vaivatkin kadota.
Minä: Jaaha. No, kiitos...
No ok, tämä nyt oli kovin kärjistettyä ja liioiteltua noin huumorimielessä, kyllä kai ne minut ihan vakavasti ottavat. Tai ehkä eivät. Kerron sitten kun saan kerättyä riittävästi rohkeutta ja saanut yhteyden tohtoriin...
lauantai 22. maaliskuuta 2014
22.3 2014
Mennyt viikko on tuonut mukanaan voimakasta mielen aaltoilua, epäilen vahvasti syyn löytyvän maagisesta kirjainyhdistelmästä pms ;) Paastojuomia on väännetty ulos kyynelkanavia pitkin oikein uutterasti, voimat ovat kaikin puolin nyt vähissä. Torstaina pidin paastopäivän, vaikka otti se voimille, voi veljet. Ei ehkä niinkään fyysisesti, mutta kun mieli ei ollut hommassa mukana, ei sitten millään. Jouduin oikein pakottamaan itseni pysymään ruodussa, vaikka tomaattimehun sijaan olisin mussuttanut paljon mieluummin suklaata, tai karkkia, tai....Olisinhan toki voinut jättää paaston väliinkin - mutta toisaalta ei se olisi parantanut mielialaa yhtään, olisi vaan harmittanut vielä enemmän.
Luin ruotsalaisesta terveyslehdestä että dieetit (luettelossa oli myös 5:2) voivat aiheuttaa hormonihäiriöitä. Onko nyt kyse niistä vai mistä, on arvoitus. Eikö tästä suuresta Suomen maasta löydy ainoatakaan lääkäriä, joka olisi kiinnostunut tutkimaan asiaa hieman tarkemmin? Kaikki vaan arvelevat ja päättelevät, mutta onko sitä todellista asiatietoa, kysyn vaan?? Kuka vastaa???
Perjantain punnituksen jätin väliin, koska tuntuu kuin olisin yhdessä yössä saanut kaikki kymmenen kiloa takaisin (juu, tiedetään, en todennäköisesti ole lihonnut yhtään, tuntuu vaan siltä). Kaiken "kurjuuden" keskellä on kuitenkin hyvä asia se, etten tunne minkään näköistä halua lopettaa tätä dieettiä. Voisin vaikka vannoa että kaikki muut menetelmät olisivat jo loppuneet, onhan nyt menossa kolmas kuukausi. Mutta ei, vaikka tulee takapakkia, paino ei aina putoa jne, en tunne pienintäkään luovuttamisen houkutusta. Edelleen totean siis: tämä on niin minun juttuni.
Viikonlopun kunniaksi seuraa pieni kevennys: voisiko ruokailuasento olla hoikkuuden salaisuus? Seuraavassa lähinaapurimme näyttää meille kaikille mallia, miten sen ruokailun voisi suorittaa. Vaihtelu virkistää :D
Mukavaa viikonloppua!
Luin ruotsalaisesta terveyslehdestä että dieetit (luettelossa oli myös 5:2) voivat aiheuttaa hormonihäiriöitä. Onko nyt kyse niistä vai mistä, on arvoitus. Eikö tästä suuresta Suomen maasta löydy ainoatakaan lääkäriä, joka olisi kiinnostunut tutkimaan asiaa hieman tarkemmin? Kaikki vaan arvelevat ja päättelevät, mutta onko sitä todellista asiatietoa, kysyn vaan?? Kuka vastaa???
Perjantain punnituksen jätin väliin, koska tuntuu kuin olisin yhdessä yössä saanut kaikki kymmenen kiloa takaisin (juu, tiedetään, en todennäköisesti ole lihonnut yhtään, tuntuu vaan siltä). Kaiken "kurjuuden" keskellä on kuitenkin hyvä asia se, etten tunne minkään näköistä halua lopettaa tätä dieettiä. Voisin vaikka vannoa että kaikki muut menetelmät olisivat jo loppuneet, onhan nyt menossa kolmas kuukausi. Mutta ei, vaikka tulee takapakkia, paino ei aina putoa jne, en tunne pienintäkään luovuttamisen houkutusta. Edelleen totean siis: tämä on niin minun juttuni.
Viikonlopun kunniaksi seuraa pieni kevennys: voisiko ruokailuasento olla hoikkuuden salaisuus? Seuraavassa lähinaapurimme näyttää meille kaikille mallia, miten sen ruokailun voisi suorittaa. Vaihtelu virkistää :D
Mukavaa viikonloppua!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)