Luin ruotsalaisesta terveyslehdestä että dieetit (luettelossa oli myös 5:2) voivat aiheuttaa hormonihäiriöitä. Onko nyt kyse niistä vai mistä, on arvoitus. Eikö tästä suuresta Suomen maasta löydy ainoatakaan lääkäriä, joka olisi kiinnostunut tutkimaan asiaa hieman tarkemmin? Kaikki vaan arvelevat ja päättelevät, mutta onko sitä todellista asiatietoa, kysyn vaan?? Kuka vastaa???
Perjantain punnituksen jätin väliin, koska tuntuu kuin olisin yhdessä yössä saanut kaikki kymmenen kiloa takaisin (juu, tiedetään, en todennäköisesti ole lihonnut yhtään, tuntuu vaan siltä). Kaiken "kurjuuden" keskellä on kuitenkin hyvä asia se, etten tunne minkään näköistä halua lopettaa tätä dieettiä. Voisin vaikka vannoa että kaikki muut menetelmät olisivat jo loppuneet, onhan nyt menossa kolmas kuukausi. Mutta ei, vaikka tulee takapakkia, paino ei aina putoa jne, en tunne pienintäkään luovuttamisen houkutusta. Edelleen totean siis: tämä on niin minun juttuni.
Viikonlopun kunniaksi seuraa pieni kevennys: voisiko ruokailuasento olla hoikkuuden salaisuus? Seuraavassa lähinaapurimme näyttää meille kaikille mallia, miten sen ruokailun voisi suorittaa. Vaihtelu virkistää :D
Mukavaa viikonloppua!
Tere.sinulla tuntuu nyt olevan vaikeat ajat, ja varmaan ei paljon auta että koen ihan samanlaisia tuntemuksia, itsellä kans tuntuu välillä olevan tunteet pinnassa. ei tartte kuin hyvä biisi ni meinaa itku tirahtaa, vaikka mies olenkin. Muuten aivan loistavat kuvat.T.Blues Man.
VastaaPoistaBlues Man: kuka tietää jos tällainen elämäntaparemontti kaivautuukin syvemmälle kuin alussa arvasikaan? Muutoksen tulisikin olla kokonaisvaltainen, käsittäen sekä mielen että ruumiin, että pystyisi jatkossa elämään terveellisemmin. Itku - ja tunteiden näyttäminen ja purkaminen - tekevät kyllä hyvää, vaikka voivat tuntua raskailta. Herkkä ihminen elää ehkä vähän rankemmin mutta toisaalta myös väkevämmin! Jatketaan siis herkistelyä :)
VastaaPoistaPää alaspäin syöminen ja siinä tasapainoilu voisi kuluttaa energiaa enemmän, mutta toistaiseksi syön mieluummin istuen. " so, so istuminen on todelllla epäterveellistä.
PoistaTuota minäkin katsoin, että tuolla tavalla ei sitä ruokaakaan menisi niin paljoa :) t. Sirpa
PoistaPiipa: tuo orava pystyy syömään tuolla lailla pää alaspäin todella pitkiä aikoja kerrallaan, sillä ei ilmeisesti pakkaudu veri päähän. Entä jos istuisi ilman tuolia, saisi reisilihakset treeniä samalla ;)
VastaaPoistaOlen harkinnut siirtäväni tietsikan korkean lipaston päälle, siinä joutuisi seisomaan aina koneella ollessaan. Nykyisin, jos joudun istumaan pitkään (paino sanalla joudun :) ) laitan kännyn hälyttämään tunnin välein - silloin pidän 5-10 minuutin paussin jona aikana pidän happihyppelyn ja venyttelen yms. En tiedä auttaako, mutta omatunto ei soimaa niin paljoa..... t. Sirpa
PoistaEn tiedä syömäasennosta, mutta oksalta oksalle hyppiminen on varmaan kalooreja kuluttava, pitäiskö joskus kokeilla. Kuvat on ihania.
VastaaPoistaMullakin on ollut jotain kummaa mielialan alavireisyyttä jo jonkin aikaa... olen vähän viitannut sille kintaalla ja sanonut keväväsymykseksi, mutta tiedä häntä?
VastaaPoistaSymppaan oravia! Ihania kuvia, kiitos. :)
Siessenblume: hahaa, voisi kylähullun maine saada uutta virtaa jos lähtisin hyppimään tuonne meidän kuusikkoon :D Eikä taitaisi puuparatkaan kestää... :)
VastaaPoistaAamukaste: vuodenaika saattaa myös vaikuttaa..minulle tämä maaliskuu on ollut raskas monella tavalla. Voi olla että alkaa virta ja vitamiinit olla talven jäljiltä vähissä. Vaikuttaako tämä dieetti - sitä on vaikea sanoa, mutta kuten tuossa aiemmin kommentoin, voihan olla että elämäntapamuutokset tuntuvat syvemmällä kuin vain fyysisessä olossa. Yritetään oleskella paljon auringossa, saadaan valohoitoa ja niitä tärkeitä d-vitamiineja jotka erikoisesti ovat talven jälkeen kovin minimissä. Voimia sinulle, ponnistellaan eteenpäin eikä anneta periksi, eihän <3
Laura totta. Voisi ajatella jopa niin, symbolisesti siis (en siis usko että todellisuudessa fysikaalisesti olisi näin) että vuosien saatossa sitä on kerännyt rasvapanssaria ylleen tukahduttaakseen epämiellyttäviä tunteita. Ja kun rasvaa laihtuessa vapautuu, niin niitä tunteitakin sitten vapautuu. Hmh?
PoistaOli miten oli, ainakin kevättä pidetään ihan yleisesti vähän vaikeana aikana. Että voihan se olla tämä vuodenaika. Ainakin kun ajattelee niin, niin voi ymmärtää omaa oloaan eikä lannistu sen alle - ja muistaa, että vielä se siitä kirkastuu. Ja tosiaan, ehkä vitamiinitäydennyksiä tarvitaan myös.
Kiitos, Laura kommentistasi blogissani.
VastaaPoistaJa kiitos hienosta blogistani, piti lukea kerralla koko 3 kuukautta. Niin paljon kuin omasta suustani. Itselläni oli aloitus hieman erilainen, siirryin 5:2:een ENE-tuotteilla kevennetyltä niukkaenergiseltä dietiltä, eli voisin sanoa "helpottaneeni" oloani.
Mutta tämä on minun juttuni, niin kuin se tuntuu olevan sinunkin juttu. Nyt vaan stemppiä sinullekin, täällä haen motivaatiota huomista kevytpaastoa silmälläpitäen.
Kaappi67 (viiskaks.vuodatus.net)
Siis blogistasi, tietysti. Mitä sormeni täällä tekevätkään;-)
PoistaKaappi67