12.3 2014

Ihana päivä takana. Lähdimme kolmen sukupolven naisenergialla ajelemaan Kasnäsin kylpylään. Nyt olimme jo vähän rohkeammalla mielellä koska paikka oli tuttu. Samaan aikaan paikalle oli tullut neljäntoista hengen mukava eläkeläisryhmä, joka oli tilannut vesijumppatunnin. Tässä tulee tunnustus: tein salaa jumppaliikkeitä toisessa altaassa, vakoiltuani jumpanvetäjää porealtaan takaa. Minusta kyllä tuntuu että hän vilkuili välillä minuun päin, odotin että joku tulee huomauttamaan asiasta. Eihän se muuten kai kiellettyä ole, mutta kun jumppaan osallistuminen maksaa erikseen, joten oli mukana vähän niinkuin jäniksenä.

No, kaikkia liikkeitä ei oikein voinut tehdä matalammassa altaassa, joten kun kyllästyin osumaan polvella leukaani, menin kiltisti uimaan ihan vaan tavallista räpisammakkoa. Niin, uimatyylini ei lienee ihan tieteellisesti oikeaoppinen, uimakouluun meno näin aikuisena voisi olla ihan harkitsemisen arvoinen juttu. Lisäksi uiminen silmälasit päässä tekee asennosta hieman jäykän, päätä tulee pidettyä liian ylhäällä. Ei voi mitään. Ilman laseja en halua uida, vaikka noin altaan kaltaisessa rajatussa tilassa ei ole vaaraa ajelehtia avomerelle. Näin voisi tällaiselle sokealle lepakolle meressä kyllä käydä...En halua myöskään uida naama vedessä. En vaan kestä kun vettä menee nenään ja joka paikkaan mihin se ei kuulu. Joten mennään jäykkistyylillä, kuluu siinäkin kaloreita.

Tuosta vesijumpasta vielä: se näytti noin yleisesti ottaen tosi hauskalta. Aloinkin miettiä että ehkä se voisi olla minulle sopiva ryhmäliikuntajuttu. Sain altaassa kelluessani varsinaisen ahaa-elämyksen: vesijumppa on täydellinen vaihtoehto ylipainoiselle ihmiselle, joka kärsii suuresti hytkymisestä ja pomppimisesta toisten nähden, varsinkin jos näillä sattuu olemaan jo valmiiksi rautainen kunto ja vielä rautaisempi vartalo. Ja näinhän se on; menipä melkein mihin jumpparyhmään tahansa, kaikki muut on repäisty suoraan liikuntavideosta.

Vedessä voi olla kaulaansa myöten piilossa, eikä kukaan näe vaikka kuinka hytkyy ja hyllyy. Ylikiloja ei tarvitse ujostella - koska kukaan ei näe niitä!!!!! Jee!!! Tämän siis laitamme harkintaan. Harmi vaan kun matkaa on vähän paljon...

Vielä kerran on sanottava: tämän porukan joukossa oli mukava uida ja saunoa. Kun ihminen on elänyt pitkän elämän, ei hän enää katsele arvostellen naapurin makkaroita. Tämä ryhmä nautti kivasta olosta ja kokemuksesta. Kuulin kuinka yksi rouvasihminen hihkaisi matkanjohtajalle: Ihanaa, kun on tällainen reissu!!!

Niin. Oli todella ihanaa kun oli tällainen reissu <3

(Vajaan sadan metrin päässä kylpylästä on Kasnäsin vierasvenesatama. Vielä on hiljaista...)

(Näkymä Lövön upealta sillalta oli tällä kertaa huomattavasti selkeämpi kuin edellisellä kerralla...)