Sain tänään ihanaa sähköpostia henkilöltä, joka on seurannut kirjoitteluani (kiitos S). Tuli todella hyvä mieli siitä, että olin voinut rohkaista myös häntä tekemään elämäntapamuutoksia, sehän on yksi tämän blogin tarkoituksista.
Viestissä olleet ajatukset palauttivat mieleeni tapauksen muutaman vuoden takaa, en tiedä muistatteko tämän jutun. Bloggaaminen oli silloin vielä aika harvinaista, tai ei ainakaan niin yleistä kuin nykyään. Eräs nuorehko nainen aloitti blogin omasta laihdutusmatkastaan ja siitä nousi hirveä haloo. En tarkemmin enää muista mistä nimenomaisesta piirteestä se haloo nousi, mutta uutiskynnyksen se taisi ylittää.
Aloin miettiä, miten ihmiset tähän minun blogiini suhtautuvat. Lukeeko joku minut tunteva ihminen korvat häpeästä punottaen laihduttamiseni kiemuroista? Kokeeko joku ettei voi katsoa minua silmiin tervehtiessään, koska tietää minusta jotain näin henkilökohtaista? Ehkä, kuka tietää. Kukaan ei ainakaan tähän mennessä ole tullut sanomaan mitään suoraan minulle, palaute on ollut ainoastaan positiivista. Ilmeisesti kuitenkin ajatellaan, että tästä aiheesta kirjoittaminen on jotenkin hirveän intiimiä.
Se on osittain totta. Laitan itseni tavallaan likoon ja altistun haavoittamiselle, kun astun rivistä ulos ja sanon: katsokaa, minä olen näin lihava ja nyt aion tehdä asialle jotain. En pidä itsestäni tällaisena, haluan muuttua sekä ulkonäön vuoksi mutta ennenkaikkea terveydellisistä syistä. Välillä epäonnistun, tunnen epävarmuutta, kyllästyn, voin huonosti ja melkein masennunkin. Siitä kaikesta kerron julkisesti, avoimesti ja annan kenen tahansa siitä lukea. Onhan se aika henkilökohtaista.
Haluan kuitenkin pysyä hyvän maun rajoissa. Tarkoitus ei ole tehdä tästä "tirkistelyblogia" sisäiseen minääni väärällä tavalla. Teksti tulee aina pysymään tiettyjen rajojen sisäpuolella, niiden rajojen ylittymisestä ei kannata kenenkään olla huolissaan.
Toisaalta haluan olla avoin, kirjoittaa rehellisesti tuntemuksistani. Ne auttavat minua - ja ehkä jotakuta toistakin, joka kamppailee samanlaisten haasteiden kanssa. En yritä olla "hienompi" kuin olen, vaan juuri niin tavallinen, ehkä välillä vähän rempseäkin, kuin oikeastikin olen. Tämä olen minä.
On henkilökohtainen valinta, kuinka paljon omasta elämästään haluaa yleisön tietoon asettaa. Minä olen päättänyt kertoa nämä asiat, ja seison niiden takana. En halua pahoittaa kenenkään mieltä ja toivon tietysti ettei niin kävisi. Toisaalta tiedän ettei kaikkia pysty miellyttämään.
Olisipa muuten kiva tietää, mitä tuolle varhaiselle laihdutusbloggaajalle nykyään kuuluu?
Olen itse miettinyt laihdutusblogin aloittamista, että saisin tavallaan kirjattua kaikki tuntemukset ja olotilat muistiin. Nyt käytän paperia ja kynää, toistaiseksi. Minulla on ollut aikaisemmin blogi, mutta se liittyi harrastukseeni. Jotenkin sen päivittäminen sitten jäi ja unohtui täysin.
VastaaPoistaToisen fiiliksistä on ihan hienoa lukea, koska niitä samoja/samantapaisia tilanteita tulee itselläkin vastaan. Se lohduttaa, kun näkee ettei ole yksin näitten asioiden kanssa. Ja kuitenkin voi myös yhtyä iloisiin asioihin, onnistumisen tunteisiin. Minusta sinä olet rohkea! En yhtään muista sitä bloginpitäjää, josta mainitsit. Olisi mielenkiintoista tietää, mikä siinä sen haloon nosti. Terveisin Sirpa
Blogiasi on aina mielenkiintoista lukea, kiitos siis!
VastaaPoistaVoi olla, että nykyään blogeja on niin paljon, että ne eivät saa kovin suuren yleisön huomiota niin helposti - ellei sitten joku nosta jossain mediassa jotain blogia esille. Ja sitten kai erilaiset harrasteblogiyhteisöt vierailevat paljon toistensa blogeissa (käsityöbloggarit nyt ainakin).
No ei oo korvat punaisena:), hyvin menee, tsemppiä vaan. Omien tunteiden paljastaminen voi auttaa muita ponnisteluissaan, muut sitten tietävät, että heidän omat tunteet eivät ole poikkeavia.
VastaaPoistaKiitos Aamukasteelle linkistä! En päässyt kirjoittamaan sivullesi, kun ei hyväksynyt nimetöntä, mutta kai se kiitos tätäkin kautta tulee perille :) t. Sirpa
VastaaPoistaKappas, hyvä kun sanoit, Sirpa, en tiennytkään, että ei pysty... löysin nyt kohdan, josta luullakseni sain muutettua sellaiseksi, että anonyyminäkin voi vastata. :)
VastaaPoistaAamukaste: minulla oli ihan sama ongelma alussa, että blogin asetuksiin on automaattisesti laitettu, että kommentoijan pitää olla kirjautuneena jonnekin jotta voi kommentoida. Hyvä että löysit paikan missä muuttaa asetuksia, onhan kiva että pääsee kertomaan ajatuksiaan vaikka ei olekaan mitään tiliä :)
VastaaPoistaKiitos vaan kun jaat tämän itselel elämänmuutos kolme ja puoli vuotta sitten oli huikea ja pääsinkin silloin kymmenestä liikakilosta, jotka nyt ovat pysyneetkin melkein poissa. Mutta vaikaka edelleen noudatan ohjeita ja samaa elämäntapaa silti neljä kiloa on hiipinyt ihon alle (uskon vakaasti kilpirauhaseni tekevän mulle tepposia). Tämä talvi on ollut tosi vaikea, usein kesäaikana ne talven aikana tulleet kilot kyllä muutamassa viikossa pompsahtavat pois. Mutta kevyt olo on se mihin pyrin, eikä nuo makkaratkaan niin mukavilta tunnu. Nisilla on monesti kova into lukea miltä toisista tuntuu ja se saattaa helpottaa kun huomaa että toisillakin on samoja juttuja joita käy läpi.Kiitos vaan blogistasi.
VastaaPoistaKiitos Piipa! Olen samaa mieltä että "vertaistuki" on tarpeen, olipa kyse minkälaisesta elämän haasteesta hyvänsä! Tsemppiä sinulle oman painosi kanssa, toivotaan että kevyt olo löytyy alkavan kevään ja kesän myötä :)
VastaaPoista