3.3 2014

Nälkänälkänälkänälkä......on se erikoista miten joinakin paastopäivinä kaikki sujuu kuin raiteilla, kun taas sitten toisinaan tuntuu että nälkä on muuttunut persoonaksi joka hyppii nenän edessä ja huutaa molempiin korviin täysillä...tältä tuntuu juuri tänään.

Ruoka on ollut mielessä melkein koko ajan, vaikka olen yrittänyt harhauttaa ajatuksia muualle ja pitänyt itseäni jatkuvassa liikkeessä, tehden jotain. Pienellä lenkilläkin käytiin, mutta ulkona on tänään niin loskaista ja märkää ja kuraista, etten oikein saanut sellaista extreme-wannabe-fiilistä nostettua. Joskus kun tuntuu ettei ne kurat ja sateet haittaa, vaan on kiva painella niin että rapa roiskuu...Ehkä tämä selän aiheuttama pakkolepo on tehnyt minusta laiskan. Ei oikein huvita liikkua...Mutta ei se mitään. Eteenpäin mennään kuitenkin.

Aamun tuorepuuro ei oikein jaksanut innostaa. Viimeinen lusikallinen pyöri suussa kuin purukumi enkä meinannut saada sitä ollenkaan alas. Torstaina keitän kyllä taas kaurapuuroa...Tuo tuorepuuro pitää kyllä yleensä nälkää paremmin kuin kaurapuuro, mutta ei se oikein pelkän omenaraasteen kanssa maistunut hyvältä. Jos saisi tujauttaa päälle reilusti jotain hyvää jogurttia niin sitten...mutta kun en raaski tuhlata kaloreita siihen niin..

Päivälliseksi oli iso lautasellinen salaattia, johon lisäsin herkuksi vähärasvaista mozzarella-juustoa ja pienen purkin tonnikalaa tomaattikastikkeessa. Kalorimäärästä ei ole tietoakaan, mutta menen tässä aika pitkälle arvion varassa. Juu, tiedetään, se on vähän pettävää, helposti  tulee vähäteltyä niitä määriä. Mutta olen niin huono laskemaan täsmällisiä lukuja, enkä toisaalta halua että tämä kaatuu siihen etten malta olla tarkka laskuissa. Koska paino kuitenkin laskee koko ajan, en voi olla kovin kaukana totuudesta ;)

Nälän älämölö on tilapäisesti hieman hiljentynyt, se mussuttaa siellä nyt niitä salaatinlehtiä :) Kyllä tästä selvitään! Yhtään paastopäivää ei ole mennyt myttyyn ja siitä olen kyllä aika ylpeä, eritoten kun tunnen itseni. Aamulla aloitetut kuurit ovat yleensä kaatuneet iltapalaan mennessä - kun on nälkä...Olen kahden kuukauden aikana pitänyt nyt siis 16 paastopäivää tämä mukaan lukien, jokaisen suunnitelman mukaan. JESSS!!!

5:2-dieettiä arvostellaan ankarasti siksi, että sen katsotaan aiheuttavan ahmimista normaali ruokapäivinä. Saattaa olla että jollekulle on näin käynytkin, mutta en tiedä johtuuko se dieetistä. Paastopäivänä voi ajatuksissaan syödä vaikka mitä seuraavana päivänä, mutta ei tilaisuuden tullen sitten kuitenkaan syö. Minulle todella suurena ahaa-elämyksenä on näiden kahden kuukauden aikana tullut se tosiasia, että kun on lupa syödä, ei välttämättä syökään. Jos kielletään syömästä, haluaisi syödä koko ajan. Vaikka olen painoa pudottanut elämässäni monta kertaa, en ole koskaan aikaisemmin kokenut tällaista positiivisuutta nimenomaan siitä, ettei koko ajan tarvitse kieltäytyä kaikesta. Sitä ei voi riittävästi painottaa, kuinka suuri merkitys sillä on, ettei koko ajan kielletä ja nuhdella epäonnistumisista.

Normiruokapäivinä saatan havahtua sellaiseen melkein eufooriseen onnentunteeseen siksi, että minullahan on lupa syödä. En kuitenkaan ryntää heti syömään, pelkkä tunne riittää.

Ylipaino on todella usein yhteydessä psyykeen, vaikka aina ei ole helppoa selvittää perimmäisiä syitä lihomiseen, edes itselleen. Olen yrittänyt, mutta en ole vielä keksinyt omaa syytäni. Ruoka on vaan niin hyvää ja syöminen kivaa.

Näin muuten sanoi yksi maailman lihavimmista ihmisistäkin. Hän painoi 320 kg....