Perjantaina sain vihdoinkin vaihdettua uuden rikkinäisen vaakamme toimivaan versioon. Olikin jännittävää kiivetä sille, kun tässä on nyt punnittu kai neljällä eri va'alla joista jokainen tietenkin näyttää vähän eri lukemia. No, se kymmenen kiloa on osapuilleen nyt poissa, muutama sata grammaa heiluu edes takaisin. Hyvä minä!!!
Onpa muuten merkillistä miten ihminen sopeutuu tällaisiin muutoksiin. Ensin se on niiin iso juttu että kokonaista kymmenen kiloa on kadonnut. Ja sitten hetken päästä sitä ei oikein enää edes huomaa, tuntee vaan että kauheaa kun olen lihava. Yritänkin muistutella itselleni koko ajan että mukana kulkee nyt yksi täysi vesiämpäri vähemmän. Jos olet joskus kantanut täyttä vesiämpäriä, tiedät että kyllä se aika nopeasti alkaa tuntua todella painavalta. Ihanaa että se on nyt poissa :)
Paino on pysynyt nyt ehkä parisen viikkoa kuta kuinkin paikallaan, johtunee varmasti ruokapäivien herkuttelusta ja siitä, että selkäkipuisena en päässyt oikein liikkumaan. Nyt pääsee taas, kunhan vaan se laiskamato päästää. Täytyy aina nuijia se hiljaiseksi ja sitten painella kiireen kaupalla lenkille, ennenkuin se taas tokenee :)
En ota stressiä siitä, että paino ei tilapäisesti laskekaan samaa vauhtia kuin alussa (jolloin olinkin paljon tiukempi liikunnan ja ruokavalion suhteen). Tai no ok, myönnetään, että näin jo silmissäni miten olisin kesäkuun loppuun mennessä saanut pois ainakin 30 kiloa...Olen taipuvainen hätäisyyteen ja kärsimättömyyteen. Kaikki pitäisi tapahtua nopeasti. Mutta kun tarkemmin ajattelee, onhan näiden kilojen keräämiseenkin mennyt aikaa enemmän kuin puolisen vuotta, joten eihän ne nyt ihan heti aio paikastaan luopua. Minussa on varmaan ihan mukava olla :D
No, ehkä tuo haave ei ihan toteudu - mutta varmaa on, että ellei keho päätä että tämä dieetti ei minulle ollenkaan sovi, olen kesäkuun loppuun mennessä huomattavasti hoikempi kuin tammikuun kahdeksas, jolloin tämä seikkailu alkoi.
Siispä, kohti huomista ja uutta paastopäivää ja toivottavasti reipasta viikkoa!!
(Kaunis vaikka ei edes vielä täysi :) )
Voi jee, kymmenen kiloa on kyllä AIKA PALJON vähemmän! Olen miettinyt, pitäisikö palkita itsensä jotenkin, kun saa muutamankin kilon pois. Vaikka jokin uusi vaate? Mulla vasta vajaa neljä kiloa lähtenyt, ja nyt keikkuu vaakalaudalla viime viikon repsahteluiden ja vastoinkäymisten takia. Kunhan vaan saa motivaation takaisin ja pysymään, niin sitten ei hätää. Ihan pelottaa taas viikon ensimmäinen paastopäivä, miten siitä selviää. Tosin uimareissulla uimapuku tuntui jotenkin tyhjältä !? Olkaimet varmaan venyneet....heh...
VastaaPoistaOn tämä silti ajoittain aikamoista vaihtelua; välillä paastopäivät menee ihan rutiinilla ja niitä suorastaan odottaa ja välillä taas hirvittää. No katsotaan mitä vaaka sanoo aamulla. Tsemppiä sinulle ja toivotaan, että keho suostuu jatkamaan suunnitelmien mukaan! t. Sirpa
10 kg on ihan tosi hyvä tulos - kun tälle 5:2 -systeemillehän kuitenkin luvataan puolen kilon (tai allekin) viikkovauhtia. Eli tosi tyytyväinen saat olla. :)
VastaaPoistaSirpa: se on hyvä idea tuo palkitseminen :) Painon onnistunut pudottaminen on kuitenkin niin iso juttu!! Minullakin on tähtäimessä pieni hiustyylin muutos kun saan painon kaksinumeroiseksi...Eivät ne paastopäivät minullakaan ole samanlaisia, välillä menee helposti ja ilolla, välillä tuntuu aamulla että voi ei, tänään paastotaan...Silloin vaan katse eteenpäin, ei anneta pienten vastoinkäymisten kaataa koko systeemiä!! Jos vaikka kadulla sattuisi kompastumaan ja lentämään rähmälleen, eihän sitä jää sinne maahan loppuiäkseen ja ajattele ettei tästä mitään tule kun kumminkin taas kaadun. Ei, kun ylös vaan ja eteenpäin! Tsemppiä myös sinulle!! Eikä ne uikkarin olkaimet mitään venyneet ole, kyllä se neljä kiloakin jo tuntuu :)
VastaaPoistaAamukaste: kiitos rohkaisevasta kommentistasi ja tsemppiä omaan seikkailuun!!