11.2 2014

Viikonlopun hervottoman leipomusherkuttelun jälkeen ajattelin, että nyt ei auta edes paastopäivä, ja varauduin siihen, että numerot olisivat lähteneet kipuamaan takaisin ylöspäin. Olin valmis nielemään karvaan kalkkini - mutta kappas kappas, paino oli pudonnut taas puoli kiloa perjantain punnituksesta! Tai sitten minä en näe tihrustaa vaakamme numeroita kunnolla :D No, mieli tuli tästä tosi hyväksi, vaikka olisin pystynyt ottamaan myös pettymyksen ilman halua luovuttaa. Tämä oli nimittäin ennen ongelmanani - heti kun tuli takapakkia, koko homma lässähti kuin siilin päälle pudonnut rantapallo. Mutta nyt on ihan eri nuotit tässä serenaadissa. Minä kestän kyllä ja periksi en anna, ellei sitten tapahdu jotain poikkeuksellista terveyteen liittyvää, joka pakottaa lopettamaan. Mutta sitä ennen, njet.

Tästä päivästä tuli yllättäen ihana extempore-ratkaisujen päivä. Päätimme lähteä Kasnäsin kylpylään, se on samalla saarella kuin me, mutta matkaa tulee melkein 60 km! En ollut siellä uinut aiemmin, mutta olen nyt jonkin aikaa kerännyt inspiraatiota ja tänään matka sitten toteutui! Mukaan kaappasimme myös äitini, joka tykkäsi reissusta kovasti.

(Maisemat olivat tänään hieman, hmm, suppeat. Tässä ylitämme Lövön uudenkarheaa siltaa)

En ole ollut aiemmin mikään kylpyläihminen. Jotenkin en ole ymmärtänyt, mitä kivaa on oleskella lämpimissä lätäköissä ventovieraiden ihmisten kanssa. Lukuisat lisäkilot eivät luonnollisestikaan ole mitenkään lisänneet intoani suunnata kaiken maailman karibioihin. Uimisesta, sen verran kuin nyt sitä osaan (ks aikaisempi postaus), sen sijaan olen kyllä tykännyt. Kesällä käymme uimassa joka ilta, mutta meressä. Kylpylä on eri juttu.

Vasta joulukuussa viime vuonna sai perheeni minut houkuteltua mukaan Turun Caribiaan. Siellä oli ihan kivaa, vaikka minua ei mihinkään mustiin aukkoihin ja muihin vauhtihärveleihin saatukaan mukaan. Uin silmälasit päässä, ja pelkään veden alle joutumista, joten rauhallisempi tyyli sopii minulle paremmin. Tosin ilmastoinnin voimakas humina ja ylilämpöinen, kloorilla kyllästetty ilma laittoi aluksi pään pyörälle, onneksi se meni kuitenkin ohi. Parhaiten viihdyin taivasalla olevassa altaassa, siellä vesi oli lämmintä mutta pää jäähtyi sopivasti nollaa lähentelevässä ulkoilmassa.

Kasnäsin kylpylä on pikkuinen verrattuna isoihin vastaaviin. Se ei minua kuitenkaan haitannut ollenkaan. Paikalla oli vain kourallinen ihmisiä, mikä oli oikein mukavaa. Päivän kuntoiluosuus hoitui siis mukavasti sisätiloissa. Kipeät jalatkaan eivät keksineet mitään valituksen aihetta. Altaan kloorivesi tuli myös testattua, kun palloa pelatessa liukastuin ja sukelsin (apua!!) veden alle suu auki. Miten voi kestää niin kauan päästä pinnalle, kun vesi ei altaassa edes yltänyt kunnolla vyötäröön? Olisi varmaan auttanut jos suun sijasta silmät olisivat olleet auki...

Törmäsin pesutiloissa peiliin. Tai siis en nyt kirjaimellisesti törmännyt siihen, tarkoitan että jouduin - tai sain - katsoa itseäni peilistä ilman vaatteita. Huhhuh. Se ei vieläkään ollut kivaa, vaikka mielessäni ajattelin, että olen sentään kahdeksan kiloa hoikempi kuin aikaisemmin. Kaikeksi onneksi tein yksitoista vuotta sitten kirppikseltä superlöydön: ihanan uimapuvun, jossa varsinaisen uimapukuosan päällä on samaa kangasta oleva hameosa, joka peittää armollisesti yhtä sun toista. Surukseni on kuitenkin kerrottava, ettei uimapukuni suostunut ikuiseen liittoon kanssani. Se on alkanut luovuttaa, olkaimista on jäljellä sen verran kangasta, ettei pelkuri uskaltaisi sitä julkiseen paikkaan enää edes pukea. Ne kun voivat katketa ihan koska vaan. Kuvitelkaa miten kamala tilanne: nousen altaasta tyylikkäästi hiuksiani heilutellen ja sitten - BING - olkain pettää ja koko yläosa valahtaa alas. No, se ei pelaa joka pelkää, joten minähän uin tässä megavaarallisessa puvussani.

Vihaan uimapukuostoksilla oloa. Olen sen mallinen (lukekaa: rintava) etteivät mitkään puvut istu ja tue niinkuin pitäisi. Paitsi vanha uikkarini, joka kyllä sekin on jo väsynyt kovassa hommassa...Varmaan jossain kalliissa liikkeessä voisi olla samanlainen, mutta miten sen löytäisin? Ja kun löytäisin, mistä löytäisin tarvittavat rahat?? Haa, taidankin pyytää sponsoriksi Triumphin, tekevätkö ne vielä uimapukuja?

Uinnin päälle teimme toisen extempore-päätöksen: suuntasimme rantaravintolan (rantaakaan ei sumun keskeltä tahtonut löytää) seisovaan pöytään syömään. Eipä siinä hirveästi tullut kaloreita ajateltua, mutta ei se mitään. Olinhan sentään uinut. Mahtoivatko ne lohet ja sillit tykätä uida mahassani olevassa kloorivedessä?

(Huippulaadukas kännykkäkuva Kasnäsin kylpylän esitteestä, joka heilui sylissäni autossa. Kylpylä on tuo suurin pyöreä rakennus.)