8.2 2014

Tänään on kulunut tasan kuukausi ensimmäisestä paastopäivästä. On aika tehdä hieman yhteenvetoa näistä neljästä viikosta, jotka ovat kuluneet nopeammin kuin aika koskaan aikaisemmin. Välillä mietinkin, että elänkö nyt paastopäivästä toiseen. Ei siksi että ne olisivat ne kaikkein ihanimmat päivät vaan koska ovat eräänlaisia merkkipaaluja joka viikko.

Mitkä ovat nyt sitten tunnelmat? Painonpudotuksen määrä on ollut huikaiseva, paljon ei puutu kahdeksasta kilosta (ellei tämän viikonlopun kakkuilut sitten vaikuta väärään suuntaan :/ ). Alun pudotus sujui yllättävän hitaasti, mutta vauhti on näemmä sittemmin kiihtynyt. Ehkä kehoni oli alussa niin hämmentynyt, ettei ymmärtänyt mitä nyt kuuluu tehdä. Jutun juoni on sillekin sitten valjennut viikkojen saatossa :)

Näihin viikkoihin on mahtunut paljon hyviä hetkiä ja muutama vähän vaikeampi. Koska joka päivä ei tarvitse läpsiä itseään sormille ja sanoa "ei saa", on tämä ollut helpoin dieetti ikinä. Jatkuvan kieltäymyksen puuttuminen on poistanut turhia itsesyytösten ja huonon oma- ja itsetunnon hyökyaaltoja, tämä jo itsessään on myös tehnyt ponnistuksista mielekkäämpiä.

Olen oppinut jopa nauttimaan nälän tunteesta, minkä en todellakaan uskonut olevan mahdollista. Tai ehkä nautin siitä, että pystyn hallitsemaan ja voittamaan nälän. Se ei enää hallitse minua, vaan minä itse määrään syönkö vai en, ei se nälän tunne.

Ihoni on paremmassa kunnossa. Jaksan enemmän. Osaan jo nauttia liikkumisesta, vaikka särkevät jalat sitä hiukan häiritsevät. Aistini tuntuvat kirkastuneen. Herään yhä useammin hyvillä mielin uuteen päivään, sen sijaan että tuntisin voimakasta masennusta kuten vielä kuukausi sitten.

Vaikeita hetkiä ovat lähinnä olleet ne, jolloin on herännyt epävarmuuden tunne fyysisten oireiden takia. Heikotus, voimattomuus, ja kuten tänään, valtava särky nivelissä, on saanut miettimään että onko tämä väärä menetelmä minulle. Mistä oireet johtuvat? Onko vanha, periytyvä, minullakin lievänä ilmennyt nivelreuma nostamassa rumaa päätään? Paastoko sen on esiin nostanut? Vai liikkumisen lisääminen? Miksi selkää särkee koko ajan? Miksi sormet ovat aamulla turvoksissa? Onko verensokerini seonnut? Pitäisikö mennä lääkäriin ja jos menen, kerronko tästä dieetistä?

 Minulla on aika ikäviä kokemuksia lääkärien suhtautumisesta eri dieetteihin ja itsehoitoon ylipäätään. En muuten tajua tätä; jos ylipainoinen ihminen menee lääkäriin, tämä (useimmiten, ei toki aina) tökkää syyttävän sormensa mahamakkaraan ja sanoo että pitää laihduttaa, sitten häviää moni vaiva. Kun sitten olen kertonut lääkärille ponnistelevani painon pudottamiseksi ja olen jo laihtunut neljä kiloa (kuten kerran oli tilanne), lääkäri sanoo että "juu, mutta sehän on vaan nestettä" (olisin mieluummin ottanut sen toisen kommentin eli "hienoa että teet asialle jotain, se ei varmasti ole helppoa"). Toisella kertaa kun kerroin ylpeänä lääkärille että olen lisännyt liikuntaa ja hiihdän joka päivä, tokaisi hän lakoonisesti "ei se liikunta sinua laihduta vaikka hiihtäisit täältä Perniöön ja takaisin ( 48 km) joka päivä. Syömistä pitää vähentää, se on ainoa mikä auttaa".

Ymmärrätte siis, ettei tee kauheasti mieli mennä valittamaan kummallisia oireita ja perään kertoa olevansa "5:2:lla". Sieltä varmaan tulisi kommenttia että "kaikki höpödieetit veks, annokset puoliksi vaan, kyllä se siitä". Tottahan tuokin on, kyllä niin varmaan laihtuisi. Jos ei olisi nimeltään Laura. Sinnittelen siis vielä ja toivon että kevätauringon lämpö tekisi hyvää särkeville nivelille ja että voisin jatkaa vielä. Tämä on nimittäin niin minun juttuni. Niin, tuo varmasti kiteyttää kaikkein parhaiten koko kuukauden tuntemukset:

Tämä on niin minun juttuni  :)


ps. Tarkoitus ei tässä ollut mollata kaikkia lääkäreitä. Olen tavannut myös monia, potilasta kuuntelevia ja kannustavia lääkäreitä, heille kiitos siitä hyvästä työstä jota he tekevät. Ikävä kyllä joukkoon mahtuu kuitenkin niitä muitakin...