Eikun eteenpäin vaan...eilisen paastopäivän jälkeen oli kiva mennä aamulla puntarille. Tuntuu että olen niin paljon herkutellut, etten ihmettelisi vaikka olisi painon lasku pysähtynyt. Ilman vaakaakin ollaan oltu koko viikko. No, nyt on kirppikseltä bongattu euron perinteinen vaaka käytössä. Paha vaan, kun minä en tahdo nähdä kunnolla mitä se näyttää, piti pyytää mies avuksi katsomaan. Ja JIHUU, kolmesataa grammaa vielä ja sitten on lähtenyt KAHDEKSAN KILOA!!! Ihan käsittämätöntä, huomenna tulee kuukausi täyteen!!!
Kun olen seurannut toisten painonpudotusta, on se aika paljon maltillisempaa tähän verrattuna. Olenkin miettinyt että mistä mahtaa johtua, uskon nimittäin että kaikki muutkin ovat tsempanneet täysillä, liikkuneet ja kaikkea. Tulin siihen johtopäätökseen, että kyseessä täytyy olla pääasiassa seuraavat seikat: a) lopetin samalla alkoholin käytön kokonaan, ja sehän on tunnetusti hyvin kaloripitoista ja b) lähtöpainoni oli todennäköisesti korkeampi kuin kenelläkään niistä, joista olen nyt lukenut. En siis todellakaan valita, tämä on ihan huikeaa!! Kunhan noin niinkuin tilastollisesti vaan mietiskelin ;)
Yksi asia ehkä vähän harmittaa, mutta ei paljon. Kun ajattelee, että kahdeksan kiloa on sentään aika paljon, ei kukaan ole vielä sanonut että "oletpas laihtunut". Ymmärrän kyllä että kun aloituspaino on niin korkea kuin minulla, ei tällainen kilomäärä ole niin helposti havaittavissa. Mutta sittenkin, täytyyhän se jossain näkyä?
Kysyin mieheltäni että näkyykö minusta että olen laihtunut. Hetken kiemurtelun jälkeen hän myönsi että no, ei oikeastaan. No höh. Ihan hyvä että on rehellinen mutta...
Ei se mitään. Oikeastaan tämähän on vähän kuin niissä muuttumisohjelmissa, joissa ihmiset ovat piilossa läheisiltään kunnes ovat laihtuneet/vaihtaneet kampausta, kasvoja ja hampaita ja tulevat sitten suuren luokan tyyliin pahvista läpi TADAA ja kaikki itkevät ja nauravat ja katsovat suu auki. Eli kun minä olen laihtunut kolmekymmentä kiloa, hyppään tuttujen eteen TADAA ja sitten he kysyvät että kuka sinä olet? Ennen sitä kukaan ei huomaa mitään. Äitini sanoi tänään diplomaattisesti että "naamasta kyllä näkee että olet laihtunut, muuten sinulla on niin löysät vaatteet ettei laihtumista voi nähdä". Jatkossa siis "taitsit" jalkaan ja posket lommolle.
Pääasia on, että itse tiedän laihtuneeni ja myös tunnen sen. Vatsamakkarat ovat pienentyneet, jaksan jo liikkua paremmin, enkä ähellä niin kauheasti kun kumarrun lattialta jotain noukkimaan. Itse näen myös että kasvot ovat kaventuneet. Reisien "siivet" ovat myös pienentyneet, ilmeisesti liikunta on jo tehonnut. En siis pääse enää lentämään :D Sauvakävelyn tempo on jo kovempi kuin alussa, mitä nyt jalka vähän vihoittelee. Ehkä ne kumisaappaat eivät ole paras mahdollinen jalkine lenkkeilyyn...
Tänään on aika herkutella. Kondiittoriksi aikova 10-vuotias on tehnyt banaanimuffinsseja suklaakuorrutuksella ja suklaaraekoristeilla. Namskis!
Toisaalta varmaan läheisille on hankalampi nähdä muutosta, kun näkevät sinut joka päivä. Todennäköisesti joku, joka ei sinua jatkuvasti näe, huomaisi paremmin! Eli tsemppiä matkaan, hurja pudotus kyllä!
VastaaPoistaKiitos Nienna! Niin, se on varmasti totta, että kun "samaa naamaa" - ja kroppaa katselee joka päivä, ei sen muutoksia niin helposti näe.
VastaaPoistaNe ketkä
VastaaPoistanäkee sinut joka viikko ja joka päivä eivät huomaa ja muut joktkä näkevät harvemmin eivät muista. Mutta kun vaatekoko alkaa muuttua niin sitten sen huomaa, ainakin itse. Ja tärkeintähän on parempi olo. ainoa juttu tässä painonpudotuksessa on, että kun saavuttaa päämäärän tai jotain kuitenkin niin palaa pikkuhiljaa takaisin vanhoihin ruokatottumuksiin ja sitten ne tulee korkojen kanssa takaisin, eli sitten on oltava tarkaana koko loppuelämä. Kohti terveempää huomista. Mutta toisia tsempaten se onnistuu. Ja itse olen huomannut parhaimmaksi sen että ajattelee, ettei tämä ole mikään kamapanja vaan lopullinen muutos syömätapoihin. Itse olin vähän toisenlaisella kuurilla, se on jäänyt lopulliseksi elämäntavaksi, mutta siltikin voi kiloja jostain syystä tulla nopeastikin talvella muutama lisää. Juuri lomalla, kun oltiin (all inclusive), tuli nautittua viinä ruoan kanssa, vaikka ruoka olikin oikeaoppista niin johan kahdessa viikossa paukahti kolme kiloa. Ja se on työlästä saada pois.
Ihan totta Piipa, tarkkana pitää olla kun tavoitepaino on saavutettu! Toisaalta tässä 5:2:ssa on se hyvä puoli, että jos paino alkaa nousta, voi pitää taas kaksi paastopäivää viikossa, muutenhan tasapainon säilyttäminen onnistuu myös 6:1-menetelmällä. Miten tämä minun kohdallani toteutuu, jää vielä nähtäväksi, Kun siihen tavoitteeseen on vielä vähän matkaa :)
VastaaPoista