20.2 2014

Tästä paastopäivästä näyttää tulevan samalla pyjamapäivä. Flunssa ei ole vieläkään osannut päättää, jäädäkö vai lähteä, kunhan tekee kiusaa, hankaloittaa elämää ja vie voimat.  Eilen illalla alkoi vielä yököttää ja vatsassa vääntää, eli ehkä voin liittää kokoelmiin vielä vatsataudinkin...sitä sorttia ei muuten meillä ole näkynyt moneen vuoteen, ilmeisesti olemme koiran ja ei niin raivoisan siivouskurin takia saaneet luontaista vastustuskykyä näitä pöpöjä vastaan. Tänään olo on hieman parempi, mutta aamupuuron alas saaminen oli vaikeaa. Ei tee mieli edes juoda mitään. Nestettä pitäisi kuitenkin saada alas, ettei tule ihan kuiva päivä.

Kiitos kommentistasi edelliseen postaukseen, anonyymi! On ihan totta, että me turhan harvoin annamme itsellemme luvan sairastaa. Sanomme "mikä minua nyt vaivaa kun en jaksa paahtaa turbot täysillä ja tehdä niitä kaikkia sataa työtä jotka olin tälle päivälle suunnitellut". Työelämässä olevat, siis ne jotka ovat jonkun muun työnantajan alaisuudessa kuin itsensä, eivät tietenkään voi aina valita, jäädäkö kotiin sairastamaan. Olin itse monta vuotta pienessä elintarvikemyymälässä töissä ja ei sielläkään katsottu hyvällä jos jäi sairaslomalle, lääkärin kautta tietenkin. Totta kai ymmärrän että työvuorot on hankala laatia äkkiä uudelleen - mutta en usko että asiakkaista olisi ollut kiva tietää, että myyjä käy välillä oksentamassa ja tulee sitten taas rahastamaan.

Eilen kävin itse kaupassa. Kassalle tulossa oleva myyjä aivasti mojovasti molempiin käsiinsä pitäen niitä ikään kuin kuppina suun edessä. Ihan kiva ettei aivastanut päin naamaa, mutta kyllä tuli sellainen olo, että kohta nuo kädet koskevat minun ruokaani. No, onneksi hän sentään veti hanskat käteensä ensin ja istui sitten niiskuttaen ja nenä punaisena rahastamaan. Tiedän, eivät nämä ole valintakysymyksiä aina, mutta silti...

No niin, sisäinen pieni kapinallinen nosti näköjään taas päätään ja eksyin hieman aiheesta, mutta no...

Nyt olisi siis hyvä heittäytyä sohvalle peiton alle, olla vaan ja antaa kehon hoitaa taistelu. Tässä kuitenkin vielä istun ja mietin, uskallanko juoda jotain.

Punnitus on ollut vähän tauolla, mutta sen ainakin tiedän että lihonnut en ole, en tosin liioin laihtunutkaan. Ei se mitään, tämä on nyt pieni time out.

 Eilen muuten törsäsin ihan uuteen digitaalivaakaan, koska en yrityksistä huolimatta ole onnistunut taipumaan kaksinkerroin niin, että saisin nenän kiinni manuaalisen va'an mittariin nähdäkseni kuitenkin vain epämääräisesti jonkun painon joka voi olla vähän sitä tai tätä. Oikeita pattereita ei sitten kotoa löytynyt joten vielä emme saaneet vaakaa toimimaan. Mies haki varastostaan mittarin, jolla voi tarkastaa, onko pattereissa virtaa. Sekään ei toiminut koska siitä oli patteri loppu. Joten täsmälliset painoluvut saavat vielä odottaa.

(Vaaka se on tämäkin, tosin tottunut huomattavasti painavampiin taakkoihin ;) )