26.2 2014

Mitä saadaan kun yhdistetään yksi kävelysauva, kaksi isoa valkoista pilleriä, lyhyet askeleet ja iso irvistys? No, saadaan allekirjoittanut.

Mietin, pitäisikö tämän blogin nimeä muuttaa. Ehkä "sairausseikkailu" sopisi paremmin. Pari päivää sitten selkä äityi niin kipeäksi, etten päässyt liikkumaan askeltakaan ennenkuin vahva särkylääke oli alkanut vaikuttaa. Kipu on niin kutsutun ischiaksen (tulikohan oikein kirjoitettua) kohdalla, mutta ei ole tavanomaista vihlovaa kipua. Kovaa kipua kuitenkin, joka melkein lyö jalat alta. Meillä kun on tuonne mukavuuslaitokseen vähän matkaa (ulkovessa), meni se kävely näin: kaksi laahaavaa askelta ja sitten kovaääninen AUUU, kaksi laahaavaa askelta jne jne. Ulkona mukana ollut koira oli saada totaalisen hepulin kun hätääntyi niin. Miten nuo elikot ovatkin niin myötätuntoisia.. Istuessa ja myös maatessa tuntuu kuin häntäluu törröttäisi pahasti. Olen sen kahdesti elämässäni loukannut ja joskus se vihoittelee, mutta en nyt tiedä mitä tekemistä sillä on tämän kanssa. Samaten on pari välilevyn pullistumaa todettu joitakin vuosia sitten, ne kai liittyvät tilanteeseen. Lääkärille en ajatellut mennä ihan vielä, eipä ne muuta tee kuin määräävät särkylääkkeitä ja niitä osaan syödä itsekin. Tosin maha ei niistä taas sitten tykkää...

Eli levon kannalta menee tämä viikko. Kävelylenkit on pitänyt unohtaa joksikin aikaa. Se on harmillista, koska kävely on tuntunut kyllä hyvältä mutta nyt ei vaan pysty.

Tietenkin tulee ajateltua että entä jos tässä meneekin nyt monta kuukautta? Miksi sitä on aina niin kärsimätön?? Harvoin ne vaivat niin kauan rassaavat. Kiva olisi myös tietää mikä tämän aiheutti. Olenko itse tehnyt jonkin virheen? Vai eikö selkä ole kestänyt sitä, että liikunnan määrä on äkillisesti kasvanut? Kroppa oli kai päättänyt ryhtyä loppuiäkseen sohvaperunaksi, vaan minäpä tulin ja sekoitin suunnitelmat. Hähhähhää!!

Päätin kaikesta huolimatta käydä tänään vaakalla. Paastopäivät kun olen kuitenkin pitänyt.  Sielläpä odottikin ylläri: paino oli jälleen laskenut ja nyt ei puutu enää kuin 300 gr niin menee 10 kiloa rikki, voitteko kuvitella!! Ihan uskomatonta!!! Jostain luin että jos on tarkoitus pudottaa painoa, ruokavalio vaikuttaa 80 % ja liikunta 20 %. Minulla kyllä liikunta vaikutti enemmänkin, mutta on lohdullista tietää, ettei liikunta merkitse kaikkea. Eli vaikka "sohvailen" nyt jonkin aikaa mutta pysyn ruodussa ruokien suhteen, ei tule takapakkia. Paitsi jos tylsistyneenä sorrun mössöttämään kaikkea epäterveellistä...

Sanoisinpa vielä että meillä ei ole koskaan leivottu niin paljon kun nyt kun ollaan dieetillä. Viime lauantaina tehtiin kunnon kanelipullia - ja niitä syötiin niin paljon että puolen litran taikinasta ei sunnuntai-iltana ollut enää mitään pakastimeen laitettavaa (kuten ensin suunnittelin). Mutta olivat ne hyviä. Eikä kaduta yhtään. Tirsk...

Älkää siellä yhtään olko paheksuvan näköisiä. Minähän olen laihtunut!! Tämä on minun kohdallani tämän dieetin ehdottomasti paras puoli. Ei isoa kirkuvaa "IKINÄ EI ENÄÄ MITÄÄN HERKKUJA"-kylttiä nenän edessä, jonka ansiosta koko  kuuri kaatuu heti kättelyssä. Vaan sopivasti herkkuja ja sopivasti ryhtiliikettä. Ei kuitenkaan ahmimista. Ei siihen ole tarvetta, enää :)

Ja nyt - takaisin sohvalle....