10.1 2014

Yhtä asiaa en ole vielä pystynyt tekemään, vaikka se kuuluu asiaan kun aloitetaan laih- siis EI vaan piristyskuuri. Pitäisi tietää lähtöpaino. En vaan ole pystynyt menemään puntarille. Olen varma että se näyttää niin valtavia lukemia, että murrun masennuksen alle enkä enää pysty jatkamaan. Ajattelen ensin siis jatkavani jonkin aikaa kuuria, ennenkuin punnitsen itseni.

Kuinka ollakaan, olen yhtäkkiä niin rohkaistunut, että päätän punnita itseni tänään. Kuvittelen mielessäni mitä vaaka mahtaa näyttää. Pelottaa, mutta päätän tehdä sen silti. Ajattelen Shaunaa, jota ei Painonvartijoiden kokouksessa edes voida heti punnita, koska vaaka ei näytä enempää kuin 140 kiloa. Jos siis hän pystyi...

Mietin pitkään uskallanko ryhtyä kirjoittamaan tätä blogia. Tekstiä tällaisesta muutoksesta ei oikein voi kirjoittaa paljastamatta kovin henkilökohtaisia asioita. Haluanko että ehkä jopa vieraat ihmiset lukevat minusta?

Minua hävettää. Ne ystäväni, jotka ovat nähneet minut viimeksi 20 vuotta sitten, muistavat minut suhteellisen hoikkana. Olinhan tietysti silloin myös 20 vuotta nuorempi, mutta silti..Facebook-profiilikuvasta ei näe, kuinka suuri olen muuten, siinä näkyy vain kasvoni. Niinpä tuntuu vaikealta paljastaa tässä paino josta oman matkani aloitan. Mitä nuo ihmiset ajattelevat minusta? Halveksivatko he minua? Jos he ovat aitoja ystäviäni, näin ei käy. Ja jos joku halveksii, hän ei ole aito ystäväni.

Päätän tehdä tämän kaikkien niiden rohkaisemiseksi, jotka myös taistelevat liikakilojen kanssa. Jos Shaunan esimerkki rohkaisi minua niin valtavasti, ehkä minä voin tehdä saman jollekulle toiselle. Siispä, tässä se tulee:

Vaaka näyttää 112,2 kg. Se on itse asiassa vähemmän kuin pelkäsin, mutta luonnollisesti paljon paljon liikaa. Terveyteni on vaarassa. En jaksa liikkua enää kuten ennen, eikä liikunta tunnu hauskalta. Lyhyet kävelylenkit ovat pakkopullaa, tylsää. Kengännauhojen sitominen saa minut ähisemään.

Isäni on kuollut noin kymmenen kuukautta sitten. Hänen sydämensä ei enää jaksanut. Päädynkö itse samaan tilanteeseen? En, olen jo matkalla kohti elämää, koska olen alkanut tehdä asialle jotain. Haluan liikkua kevyesti, nauttia itseni liikuttamisesta. Haluan olla kaunis ja käyttää kauniita vaatteita. Ennen kaikkea haluan olla terve. En halua kuolla nuorena vain siksi etten huolehtinut itsestäni. Haluan elää, täysillä!!!

Nyt siis tiedän - ja tekin tiedätte, mistä tämä taistelu alkaa. Ensimmäinen tavoite on päästä eroon yhdestä numerosta eli päästä alle sadan. Kohti sitä siis!

(Kuva: Eiei, tämä ei ole tavoitteena!!! Tämän kuvan on ainoastaan tarkoitus piristää tekstiä - sitä paitsi vanhan retrova'an näyttö jumittui tuohon kohtaan päivä sen jälkeen kun vaaka oli muuttanut meille.)