Epäröin; miten toimii päivä Turussa ja paastoaminen? Olen kahden vaiheilla, mutta lopulta päätän yrittää. Otan autoon mukaan vajaan purkin tomaattimehua, hätätilanteita ja kovaa nälkää vastaan. Matkalla on pysähdyttävä bensa-asemalle, paastopäivän yksi haitoista on jatkuva vessahätä. Alankin miettiä sellaista kaupunkikerrosta, jossa wc:hen pääsy olisi mahdollisimman yksinkertaista.
Päädyn UFF:iin katselemaan vaatteita. Tämäkin on jotain uutta, haluaisin ostaa jotain kaunista itselleni. En ole pitkään aikaan halunnut ostaa vaatteita, niitä on ollut niin vaikeaa löytää. Isoille naisille tehdään vain kummallisia kaapuja, ainakin minusta. Toisaalta, miten ison kehon muuten saa mahtumaan vaatteeseen, ellei se ole ISO?
Kaupassa huomaan hämmentyväni, en tiedä minkä kokoisia vaatteita pitäisi etsiä. Niin niin, tiedän, olen ollut tällä kuurilla vasta vajaat kaksi viikkoa. Olen kuitenkin punninnut itseni aamulla ja arvatkaapa mitä? Olen LAIHTUNUT MELKEIN NELJÄ KILOA!!!! Sisäinen laihtumisen tunne on vieläkin suurempi. En osaa sanoa, onko kyse vain psyykisestä jutusta, vai voiko olla että vatsan sisäiset rasvapeitteet ovat alkaneet kutistua. Tuntuu kuitenkin hyvältä, olen jo matkalla oikeaan suuntaan!!
Kasaan syliini jättiläiskasan vaatteita. Sovituskopissa katson itseäni kunnolla. Olen pitkään vältellyt peiliin katsomista kotona, tai oikeastaan kaikkialla. En ole halunnut nähdä itseäni, koska olen inhonnut sitä mitä olen nähnyt. Nyt katson, varovasti. Hmm, vai tältä minä näytän. Kokeilen vaatteita, ne eivät istu, osa on liian pieniä. Koko kasasta löydän vain yhden villatakin, joka lähtee mukaani. Vielä jokin aika sitten olisi tämä tulos saanut minut masentumaan, olen kauhea läski enkä ikinä löydä kauniita vaatteita. Nyt en masennu, kohautan vain olkapäitäni ja ajattelen, että ei se haittaa. Seuraavalla kerralla olen laihtunut lisää. Sitäpaitsi, miksi keräisin kaappiini isojen tyttöjen vaatteita, koska kohta en ehkä tarvitsekaan niitä enää?
Tyhjin käsin en tästä kaupasta kuitenkaan lähde. Mukaan tarttuu pari täkkiä (olen ihan hulluna niihin mutta niitä myös ihan oikeasti tarvitaan kylminä päivinä) sekä vaatteita tyttärelle. Muutun hurjaksi ja ostan myös kolmet housut kokeilematta niitä. Tunnen riemastuttavaa shoppailuhalua, jarruttelen kuitenkin kun muistan, ettei rahaa ole nyt tuhlattavaksi.
Kadulla tuoksuu leipä. Leipomokahvila mainostaa päivän lounaaksi tomaattikeittoa. Mietin hetken, jos voisin syödä sitä paastopäivän päivälliseksi, mutta sitten totean, ettei sitä varmaankaan ole valmistettu paastoajia silmällä pitäen. Niinpä istun autoon, hörppään kylmää tomaattimehua purkista ja tunnen itseni vahvaksi.
Teen ruokaostokset suuressa marketissa ja selviän siitä kunnialla. En kaadu polvilleni tuoreiden leipien ja pullien joukkoon. Suuntaan mehuhyllylle ja iloitsen löytäessäni porkkanamehupullon. Totean vihannesosaston olevan täynnä sallittuja paastoherkkuja, niitä lastaan kärryyn kotiin vietäviksi. Syön autossa muutaman mantelin, koska olo on ehkä hieman hutera, ja juon porkkanamehua. Taas jaksan eteenpäin.
Paaston ja kaupunkireissun yhdistäminen onnistui yllättävän hyvin. Päivällisen syön kaikessa rauhassa kotona, kun sinne illalla pääsen. Teen pizzan käyttäen Lapin Rillaa pohjana, päälle vähän tomaattisosetta, paistettuja herkkusieniä, kirsikkatomaatteja, tuoreita basilikanlehtiä ja kevyttä mozzarellaa. Mikroon muutamaksi minuutiksi ja herkuttelemaan. Ohje noudattaa melko tarkkaan Mosleyn kirjassa olevaa reseptiä, tosin siinä pohjana käytetään täysjyvätortillaa. Sellaista en paikallisesta ruokakaupasta kuitenkaan löytänyt. Pizza maistuu niin hyvälle että suljen silmäni ja nautin makujen sinfoniasta suussani. Vaikeaa uskoa että tämä on paastoruokaa, niin hyvälle se maistuu.
Kotona kokeilen uusia housujani. Yhden ovat liian suuret, toiset muuten sopivat mutta lahkeita pitää hieman lyhentää. Yhdet eivät mahdu - vielä :)
Koska päivä oli niin täynnä ohjelmaa, se sujui mukavan kivuttomasti. En ehtinyt kovin paljon ajatella ruokaa vaan keskityin muihin mielenkiintoisiin asioihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti