Aamiainen koostuu jälleen puurosta ja mustikoista. Puuro pitää minut parhaiten kylläisenä. Tekee pikkuisen tiukkaa kun en saa laittaa lautaselle reilua voisilmää. Ilman sitä puuro ei juuri maistu millekään, vaikka yritän urheasti maistella jälleen jokaista suupalaa. Kestän tämän kyllä ja maha tulee täyteen, preppaan itseäni.
Päivälliseksi syön taas herkkusieniä salaatin kera. Jostain syystä sienien syöminen ällöttää. En kai vaan ala saada niistä tarpeekseni? Nyt jo? Pitänee laittaa 5:2-kirjassani olevat ateriaehdotukset tehokkaammin kiertoon...
Ensimmäistä kertaa lähden paastopäivänä iltapäivällä asioille tyttären mennessä taidekouluun. Joudun myös käymään ruokakaupassa. Miten käy, kestänkö, tuleeko kauhea nälkä? Hoidan asioita ja suunnittelen tulevien päivien ruokalajeja. Ostan kaupasta annospurkin mustikkakeittoa siltä varalta että alkaa silmissä sumeta. En kuitenkaan juo sitä, pärjään hyvin. Tunnen itseni pirteäksi ja reippaaksi.
Kaupasta selviän kunnialla, saanhan taas huomenna syödä. Ei siis mitään hätää. Muutaman tunnin jaksan vielä.
Seuraava koetus tulee kotona. Meillä on tapana maanantaisin syödä valmisruokaa ja katsoa Sydämen asialla-sarjaa. Miten selviämme? Hyvin. Tyttären "roiskeläppä" eli valmispizza jää kaupan hyllylle, minä kiehautan vettä ja sekoitan joukkoon kasviliemijauhetta. Hyvin onnistuu tv:n katsominen myös kasvislientä siemailemalla. Jääkaapissa odottaa myös ihanan ruokaisa tomaattimehu. Syömme ananasta vielä iltapalaksi, taaskaan en ole laskenut kaloreita mutta yritän osua ainakin lähelle 500.
(Kuva: Kunnon mukiin mahtuu paljon kasvislientä)
Olo on jälleen kuin voittajalla - ja huomenna saan taas syödä mitä haluan (mutta en kuitenkaan tee niin, pelkkä ajatus auttaa).
Yleensä, kun olen nälkäinen, muutun kiukkuiseksi ja alan äyskiä kaikille läheisilleni. Tyhjällä vatsalla kärsin myös kuvotuksen tunteesta, johon auttaa vain syöminen, mieluiten leivän tai muun vastaavan. Olen ollut huolissani, jos näistä seikoista tulee ongelmia kuurin aikana. No, tunnustan, että paastopäivinä joudun ponnistelemaan enemmän nälkäisenä, etten olisi kiukkuinen. Päätin kuitenkin jo alussa, etten aio tehdä kotielämästämme infernaalista, joten yritän nähdä vaivaa. Se tekee muutenkin hyvää itsehillinnälleni, joka on hieman heikonlaatuinen. Siitähän kertoo jo kilojen kertyminenkin.
Kuvotuksen tunne ei kumma kyllä ole vaivannut ollenkaan, vatsa tuntuu paastopäivinä olevan tavallista rauhallisempi. Olen myös huomannut että kykenen sietämään nälän tunnetta aikaisempaa huomattavasti paremmin, pystyn suhtautumaan siihen jopa myönteisesti. Tunnen huikeaa voittamisen ja itsekontrollin lisääntymisen tunnetta, tuntuu ihanalta, niin henkisesti kuin fyysisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti