Päivä tuntuu sujuvan suhteellisen hyvin. Välillä tunnen hieman nälkää, mutta taklaan tunteen juomalla vettä.
Päivälliseksi paistan herkkusieniä ja tuoretta pinaattia ja teen salaatin niistä ja muista vihanneksista. Iloitsen jokaisesta suupalasta, yritän todella maistella ruokaa. Liian usein huomaan syyllistyväni syömiseen ilman että todella maistan mitä syön. Nyt, kun ruokaa saa vain vähän, kannattaa nauttia joka suullisesta. Ei tulisi mieleenkään katsoa tv:tä, lukea tai olla tietokoneella samalla kun syön. Sittenhän en tietäisi syöneeni ollenkaan. Hmm, mielenkiintoista, paasto alkaa jo muovata ajatteluani. Minä nimittäin rakastan tv:n ääressä syömistä, vaikka teenkin niin hyvin harvoin (lähinnä miehen ansioista, jonka mielestä ruoka syödään yhdessä ja pöydän ääressä).
Iltaa kohden joudun hieman pinnistelemään nälän tunteen kanssa, mutta lohtua tuo ajatus, ettei tämä kestä ikuisesti. Kohta on jo aamu ja saan taas syödä normaalin aamiaisen. Ajatuksissani syön kaikkea mitä nyt en saa. Miten käy - lähteekö homma lapasesta huomenna ja tuhoan kaiken mitä kaapista löytyy? Se jää nähtäväksi...
Päivän kääntyessä yöksi tunnen itseni sankariksi. MINÄ TEIN SEN!! Selvisin ensimmäisestä kevytpaastopäivästäni, enkä sortunut syömään liikaa tai väärin. No okei, en punninnut annoksiani mutta ehkä pääsen siihenkin tässä ajan kanssa.
(Kuva: Kukkia päivän voittajalle!!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti