17.1 2014

Olen liikenteessä aamusta asti, tämän pitäisi olla tavallinen päivä ruoankin puolesta. Iltapäivällä kuitenkin alan tuntea oloni oudon heikoksi, ajattelen että syy voi olla viivästyneestä päivällisestä. Olen kuitenkin syönyt iltapäivällä sillikanamunavoileivän ja teetä, joten minulla ei pitäisi olla sokerivajaustakaan.

Kotona olo ei helpotu edes syömällä. Olen aivan vedoton, makaan sohvalla koiran kanssa, joka on tilanteesta kovin hämmentynyt. Se makaa vatsani päällä ja katselee kummissaan emäntäänsä, joka ei ikinä makaa sohvalla. No, nyt makaa. Vatsani on sekaisin, mietin olenko saanut jostain vatsapöpön. Tähän mennessä vatsani onkin ollut kovin hämmästynyt uudesta ruokavaliosta, eikä ole oikein suostunut yhteistyöhön. Nyt se on liiankin yhteistyöhaluinen.

Masentaa. Entä jos en voikaan jatkaa tätä dieettiä, vaikka tämä niin sopii minulle? Miksi minua heikottaa?
Jotkin tutkijat ovat olleet sitä mieltä 5:2-dieetistä, ettei se ole hyväksi aineenvaihdunnalle ja sokeritasapainolle. Mietin mielessäni, että olisiko minun pitänyt käydä mittauttamassa veriarvoni ennen dieetin aloittamista. Entä jos minulla onkin 2-tyypin diabetes, enkä ole ollut siitä tietoinen? Riskiryhmään kuulun, keskivartalokumpuni ja korkean verenpaineeni kanssa.

Olen ajatellut aloittaa tämän blogin, mutta en uskalla vielä puhua siitä missään. Eihän tästä tule mitään, jos en voi jatkaa! Uskon, että minun olisi tavattoman vaikeaa selvitä painonpudotuksesta ilman tätä menetelmää, en vain pysty jatkuvaan rajoitteluun ja kieltäymykseen.

Olo helpottuu hieman illan kuluessa, mutta mieltä jää kaihertamaan epäilys. Entä jos tämä ei sovikaan minulle?