22.1 2014

Lämpömittari näyttää aamulla ennätyslukemia, -20 astetta. Auringonpaiste lohduttaa kuitenkin, kun lähdemme kylmänjähmeällä autolla käymään terveyskeskuksessa. Siellä mies saa hyviä uutisia: antibioottikuuri puree hyvin ja tulehdusarvot ovat jälleen normaalit. Vaara ei tietenkään ole vielä ohi, eikä miestä tarvitse hirveästi komentaa sohvalle kun pääsemme kotiin. Onneksi hän jaksaa lämmittää puu-uunejamme, se luonnistuu häneltä paremmin kuin minulta.

Tytär lähtee kyläilemään joten en saa tänään lenkkeilykaveria. Koira olisi kuitenkin vietävä lenkille. Sekä koira että minä suuntaisimme mieluummin peiton alle lämpimään mutta ei auta, mentävä on. Kierrämme kuitenkin vain lyhyen lenkin, eikä koira valita. Nautin kauniista maisemista, vaikka tuntuukin että olen siirtynyt saaristomereltä napajäätikölle. Harrastan hyötyliikuntaa: kuusi kaupan kestokassillista puita löytävät tiensä sisälle puuhyllyyn lämpenemään. Ne ovat kyllä kuivia mutta hui, niin kylmiä!!

Olen rohkaistunut lisää ja pyysin tänään että mies ottaisi minusta "ennen"-kuvan. Kun luen jonkun laihdutusurakasta, minusta on tosi mielenkiintoista katsoa miten paljon ihmiset ovat muuttuneet laihtuessaan. Jotta voisimme kaikki ihmetellä minun muodonmuutostani, laitan siis tähän nyt kuvan siitä, miltä näytän tänään:

Tämän kuvan laittaminen tänne ei ollut helppoa. Minusta ei myöskään ole helppoa katsoa tätä kuvaa. Ilmeisesti meidän peilimme hoikistaa jonkin verran, koska se kuva jota olen nyt uskaltautunut katsomaan peilistä, näyttää aavistuksen verran hoikemmalta kuin tämä nainen tässä. No, oli miten oli, näin kamera minut näki tänään. Ja olen tosiaan sentään jo laihtunut melkein neljä kiloa joten tämä ei edes ole enää "minä pahimmillani".

Olen tähän päivään asti miettinyt, uskallanko alkaa kertoa tästä blogista ja sen kirjoittamisesta vielä muille. Miksi? Koska

- En ole luottanut itseeni täysin. Entä jos tämä homma tyssää? Noloa lopettaa blogi parin viikon jälkeen sanoihin "ei tästä tullutkaan mitään".

-Entä jos tämä dieetti ei sovikaan minulle? Silloin tästä tulee lyhyt novelli.

-Nolottaa. Mitä ne, jotka lukevat tätä ajattelevat minusta ja teksteistäni? Olen kirjoittanut blogia jo useamman vuoden, mutta tekstit eivät ole olleet kovin henkilökohtaisia. Onko ihmisistä vaikeaa lukea näin henkilökohtaista tekstiä? Onko yksityisyyteni vaarassa?

Ehkä jo jollekulle uskaltaudun kertomaan. Kirjoittaminen on kaikesta huolimatta hauskempaa, kun joku muu lukee tekstejä, itseni lisäksi. Sinä joka ehkä luet tätä: kirjoita rohkeasti kommenttejasi ja tunnelmiasi. Ajatuksesi ovat minulle arvokkaita ja tervetulleita!